Teksti: Marita Vainio
Turun Iso-Heikkilään avautui uusi, yksityishenkilön ylläpitämä museo tämän vuoden heinäkuun lopulla. Sa-int Maanpuolustusmuseossa on nähtävillä Suomen sotiin 1900-luvulla liittyvää esineistöä ja kirjallisuutta.
– Oma keräilyharrastus ja kiinnostus historiaan mahdollisti näyttelyn avaamisen, paljastaa museoisäntä Antti Survonen. -Halu tuottaa historiatietämystä eri tavalla myös muille, oli yksi motiivi ryhtyä pitämään näyttelyä.
Survosella on näkövammainen tytär, joten ideoita ja vinkkejä on tullut tätäkin kautta. Paikka on vielä tuntematon suurimmalle osalle ihmisistä. Itsekin sain tiedon Facebookin kautta.
Saa koskea!
Vierailimme museossa mieheni kanssa. Olen kuunnellut jonkin verran sota-aikaa, varsinkin talvi ja jatkosodan aikaa käsitteleviä kirjoja, esimerkiksi Päätalon ja Laila Hietamiehen (nykyinen Hirvisaari) kirjoja, joissa käsitellään talvi- ja jatkosotaa niin siviilien kuin sotilaittenkin näkökulmasta, siispä itselläni oli jonkinlainen oma mielikuva asioista ja esineistä, joten olikin todella mielenkiintoista päästä tutustumaan museon aineistoon ja saada oikea käsitys noista jo onneksi menneisyyteen jääneistä esineistä.
Museo on siitä erikoinen, että esineisiin ja aseisiin saa vapaasti koskea kuka tahansa, vaikka ei olisikaan näkövammainen.
– Koskettaminen on ollut elämys usealle, koska tämän tyyppisiin esineisiin ei juuri missään pääse tutustumaan. Kaikki aseet on deaktivoitu, eli tehty toimintakyvyttömiksi, joten niiden painoa ja kokoa voi turvallisesti tunnustella, museoisäntä sanoo.
Kaunis käsikranaatti kädessä?
Omiin hyppysiini munan mallinen käsikranaatti tuntui jopa kauniilta. On kai vähän liikaa sanottu tappavasta aseesta. Kokeilin myös aseitten painoa. Molemmat isoisäni sekä kummisetäni ovat olleet sodassa; äitini isä kaatui jatkosodassa Äänisjärven rannalla vuonna 1941. Väkisinkin ajattelin näitten miesten rämpimistä metsissä, kaikissa sääoloissa painavien aseiden ja muun varustuksen kanssa. Koskaan he eivät näistä kertoneet.
Itseäni kiinnosti lähinnä se muu esineistö: puvut , ruokailuvälineet, jalkineet ja sen sellaiset.
Sota-ajan puukenkiä tutkiessa oli kiva leikitellä ajatuksella miltähän tuntuisi kävellä tällaisilla säässä kuin säässä.
Kenttäpakin, josta sotilaat söivät kenttäoloissa, minulla oli ihan erilainen käsitys. Samoin lottapuvun materiaalia luulin ihan toisenlaiseksi.
Museossa ei ollut muita meidän sinne mennessä, joten Survonen ehti tehdä meidän kanssa perusteellisen kierroksen, ennen kuin muita asiakkaita tuli paikalle. Lehtiin ja kirjallisuuteen emme tällä kertaa tutustuneet. Lisäkseni museossa on käynyt jonkin verran näkövammaisia. Museoon on mahdollista tutustua suuremmallakin porukalla, kunhan ajan sopii etukäteen museoisännän kanssa.
Sa-int maanpuolustusmuseo
Osoite: Iso-Heikkiläntie 5, 20200 Turku. Puhelin aukioloaikoina: 041 544 5405. Avoinna 13.00-17.00, ti suljettu. Museoisäntä: Antti Survonen. Museo on yksityishenkilön omistuksessa, joten avustaja-alennukset eivät ole voimassa. Sisäänpääsymaksu 8 euroa, eläkeläiset 6 euroa. Museo on esteetön. Museosta lisää fb: sa-int maanpuolustusmuseo.