Teksti: Pasi Päivinen
Sain tilaisuuden tutustua uudelta tuoksuvaan ja hämärän kodikkaaseen Muumimuseoon Tampere-talon uumenissa. Perusnäyttelyssä on esillä lähes 400 Tove Janssonin alkuperäistä muumiaiheista kuvitusta ja kolmisenkymmentä graafikko Tuulikki Pietilän rakentamaa kolmiulotteista kuvaelmaa.
Vierailuni osui hiljaiseen keskiviikkoiltapäivän hetkeen, joten pystyin rauhassa tutustumaan näyttelyyn. Huomio kiinnittyy väkisinkin sisään tullessa näyttelytilan keskellä ylväästi seisovaan yli kaksi metriä korkeaan ja viisikerroksiseen Muumi-Taloon. Hetken pällisteltyäni luomusta aloitin systemaattisen tutustumiskierroksen Tove Janssonin luomaan muumien ihmeelliseen maailmaan kuulokkeet korvilla mainion kuvailutulkin opastuksella.
Kuinkas sitten kävikään?
Näyttely etenee Janssonin kirjojen pohjalta aikajärjestyksessä. Tarina alkaa suuresta tuhotulvasta ja päättyy Muumilaakson marraskuuhun.
Poikkeuksellisen saavutettava visuaalinen kokemus
Museon värimaailma on sinisävyinen, mukana on ripaus myös vihreää ja vaaleaa lilaa, kuten Tove Janssoninkin Muumilaakson kuvaelmissa. Hämäryydestä huolimatta museossa olo tuntuu muumitalomaisen kodikkaalta ja museon perällä olevassa erillisessä piirustushuoneessa on puolestaan valoa ruhtinaallisesti. Siellä voi kokeilla Tove Janssonin piirrostekniikoita tusseilla joko itsenäisesti tai ohjauksessa, ottaa oma muumiaiheinen työ mukaan muistoksi tai sen voi antaa ripustettavaksi piirustushuoneen seinälle. Runsaan kuukauden museotoiminnan jälkeen lasten piirustuksia oli jo kertynyt mukavasti seinille.
Museotilan on oltava hämärä, koska piirrokset on tehty pääosin tusseja käyttäen. Ne eivät kestä kirkasta valoa, eivätkä todennäköisesti muutoinkaan ole kovin pitkäikäisiä, joten Janssonin alkuperäisversioita nähdäkseen ei muumimuseokäyntiä kannata lykätä liian kauas tulevaisuuteen. Hieman näköjäännettä omaavan on kuitenkin vaikeaa nähdä Janssonin taidokkaita piirroksia, mutta ei hätää, vaikkei näkisi mitään, sillä yli 50 teosta on kuvailutulkattu loistavasti Pipsa Toikan toimesta. Kuvailutulkkaus on tehty esimerkiksi muumikirjojen kansikuvista, joistakin kolmiulotteisista kuvaelmista ja useista piirroksista.
Kuvailutulkkauksen voi kuunnella ilmaisen Muumimuseo-mobiilisovelluksen kautta, jonka saa ladattua Google Playsta ja Applen App Storesta. Oma mobiililaite ja kuulokkeet on kuitenkin oltava vielä tällä hetkellä mukana. Jos saapuu museoon ilman mobiililaitetta ja kuulokkeita, näkövammainen ei välttämättä saa silloin museosta kovinkaan paljoa irti, ellei sitten mukana ole omaa kuvailutulkkia. Tulin vinkanneeksi Tampere-talon lipunmyyntitiskin taakse, että muutaman mobiililaitteen ja kuulokkeet talo voisi hankkia, jotta kuvailutulkkauksen kuuntelumahdollisuus olisi talonkin puolesta saatavilla.
Visuaalisessa museossa pääsee myös koskettamaan muutamia muumihahmoja. Muumipeikon muodonmuutos on esitetty kohokuvina ja kerrottu kuvien alla pistekirjoituksella. Näyttelyssä on myös muutamia interaktiivisia ja osallistavia teoksia, kuten myrsky Muumilaaksossa, jossa kättä kuvaruudun edessä heiluttamalla salamoi ja ukkonen jyrähtelee, sekä Taikurin hattu, jonka sisälle voi mennä tekemään taikoja. Erityisen hieno yksityiskohta näkövammaisen kannalta on 3D-mallinnettu Muumitalo.
Näyttelyä on elävöitetty ääneen luetuilla muumitarinoilla. Muutamien vitriinien kyljistä löytyy kustakin viisi nappulaa, joista painamalla saa kuunnella viidellä kielellä pienen muumitarinan, joka liittyy kyseiseen kohteeseen. Yksi kielistä on japani, sillä muumit on saavuttanut valtavan suosion Japanissa ja käyntini aikana japanilaisturisteja oli museossa jokseenkin yhtä paljon kuin suomalaisia. Innokkaina valokuvien ottajina tunnetut japanilaiset eivät voineet toteuttaa vapaasti kuvausviettiään, sillä muumimuseossa on ehdoton kuvauskielto. Syyt ovat tekijänoikeudelliset. Tampereen taidemuseo omistaa Tove Janssonin alkuperäiset teokset, mutta ei niiden tekijänoikeuksia, jotka kuuluvat nykyisin Moomin Characters -nimiselle yritykselle, jota johtaa Toven veljentytär Sophia Jansson. Museon sisälle on järjestetty kuitenkin yksi paikka, jossa saa ottaa kuvia, jota etenkin japanilaisturistit kansoittivat.
Kulttuuriteosta matkailuvetonaulaksi
Tove Janssonin taideteokset päätyivät Tampereelle 1980-luvun puolivälissä kaukonäköisen kaupungin taidemuseojohtajan ansiosta. Jansson ei pystynyt säilyttämään enää itse alkuperäispiirroksiaan ja kuvituksiaan, sillä niitä oli yli 2 000. Hän halusi lahjoittaa ne helsinkiläisille museoille, jotka eivät kuitenkaan halunneet ottaa niitä vastaan. Tampereen taidemuseo halusi pelastaa teokset, asettaa ne näytteille ja kokoelman ensimmäiseksi sijoituspaikaksi tuli Metso-kirjaston pohjakerros, jossa se oli esillä vuodet 1987-2012. Tämän jälkeen teokset siirrettiin Tampereen taidemuseoon odottamaan seuraavaa muuttoa, joka koitti viiden vuoden kuluttua.
Muumien maailmanlaajuisen suosion myötä Tampereen 1980-luvun kulttuuriteko on muuttumassa matkailumenestykseksi. Tampere on halunnut luoda hyvät puitteet maailman ainoalle muumimuseolle ja Tampere-talo on sekä tiloiltaan että sijainniltaan rautatieaseman kupeessa mainio museon paikka. Se tulee menestymään, koska sinne on helppo tulla ja tulijoita varmasti riittää niin läheltä kuin kaukaakin. Kun katselee Tampere-talossa hymyileviä aasialaisturistien kasvoja, muumimatkamuistojen hamstrausvimmaa ja heidän eleistään voi päätellä, että muumimuseo oli upea kokemus, josta varmasti puhutaan kotimaassa. Muumimuseosta tulee Tampereen vetonaula, jonka ansiosta muumituristit jättävät palveluja käyttäessään muhkean määrän rahaa Tampereelle tulevaisuudessa ja se voi hivenen harmittaa helsinkiläispäättäjiä, jotka eivät rapiat 30-vuotta sitten ymmärtäneet Tove Janssonin lahjoituksen arvoa.