Teksti: Tanja Rantalainen
Heidi Koivuselta (s.1978) voi näin joulun alla tilata melkein mitä tahansa käsitöitä: mehiläisvahakynttilöitä, neulevalokransseja, rottinkikoreja, huopa- tai vaikka nahkatöitä.
Heidi on myös kovan luokan lintubongari. Hän äänittää lintuja ja kerää eri lajien ääniä 100kielen laulu -blogiin. Vanhankaupunginlahti puoli seitsemältä kevätaamuna on Heidin lintuparatiisi, mutta oman mökin pihapiiristäkin löytyy yllättävän monipuolinen sirkuttajien joukko.
Happikaapin happi tuhosi keskosena syntyneen Heidin silmänpohjat. Vielä 10-vuotiaaksi hänellä oli liikkumanäköä ja väritkin erottuivat. Heidi ehti opetella tikkukirjaimet, lukutelevision käyttöä ja vähän kaunokirjoitusta, ennen kuin näkö lähti kokonaan.
– Huoneilmankin happi voi olla keskeneräisille silmille kohtalokas. Nykyään tiedetään jo suojata keskoslasten silmät kalvoilla, Heidi kertoo.
Neljän isonveljen pikkusisko sai pienenä taistella paikastaan, mutta veljet ovat myös suojelleet. Varmaa oli, ettei kotipihassa kukaan päässyt Heidiä kiusaamaan.
Äidin tyttö
Heidi on nuorimpia näkövammaisia, jotka ovat käyneet koulunsa sisäoppilaitoksessa. Integraatiota kotikaupungin kouluun Riihimäelle yritettiin kolme kertaa, mutta aina yritys syystä tai toisesta epäonnistui: milloin henkilökohtainen avustaja oli kaupungin mielestä liian kallis, milloin yläasteelaisen olisi pitänyt palata ala-asteelle, kun kieltenopetus oli monivammaisten luokkakaverin matkassa ollut mukautettua.
Jyväskylän näkövammaisten koululta Heidillä on hyviä ja huonoja muistoja. Itsenäiseen elämään ja itsestä huolehtimiseen sai hyvät valmiudet, mutta koti-ikävä oli kova ja kun kotoa piti lähteä, Heidi muistaa itkeneensä äänekkäästi ja miten äiti itki mukana.
– Olen aina ollut äidin tyttö. Kun olin ihan pieni, äiti otti aina mukaan marjametsään. Rakkaus luontoon syntyi jo silloin mustikkamättäällä, Heidi uskoo.
Puoliso löytyy tatamilta
Heidi valmistui hierojaksi 1998. Parikymppisenä tuntui turvalliselta olla työsuhteessa ja Heidi hieroi asiakkaita ensin Leppävaaran-, sitten Iiris-keskuksen Aktivossa. Oman yrityksen, Hierontatassun, perustamisen aika tuli vuonna 2008. Heidillä on kotona työpiste ja yrityksen toiminta on vastikään laajentunut koskemaan myös käsityöt.
Heidin opiskeluaikaa leimasi vahvasti maalipalloharrastus. Vuonna 2007 hän taisteli maajoukkueessa paikasta Pekingin paralympialaisiin. Ratkaisuottelu Brasiliassa meni penkin alle ja tappio kirveli. Näkövammainen judolegenda Jani Kallunki kehotti Heidiä kokeilemaan judoa lohdutukseksi. ”Pehmeä tie” auttoikin selviämään pettymyksestä. Judotatamilla Heidi tapasi Rauno Peltoniemen, voimanostajan ja entisen lehmätilallisen. Ensin mentiin syömään, sitten alettiin tapailla. Nyt Heidi ja Rauno ovat pitäneet yhtä 10 vuotta.
Heidi keksii käsityöt
2010 Heidillä todettiin otoskleroosi, välikorvan sairaus. Jonkun aikaa hänellä oli toisessa korvassa kuulokoje. Sitten kumpaankin korvaan asennettiin proteesit.
– Oli henkisesti raskasta odottaa leikkauksia ja miettiä, kuuroutuuko kokonaan. Kuulonäkövammaisuuden uhka oli musertava, Heidi kertoo.
Odottamista helpottamaan piti keksiä jotakin ja Heidi keksi ensin helmityöt.
– Ystävä näki, kun tuhrasin helmien ja siiman kanssa ja toi Lidlistä lankaa ja neuleharpun, joilla homma sujui helpommin. Hetkessä olin tehnyt neuleharpulla kolme kaulaliinaa ja halusin lisää lankaa. Sitten aloin tehdä koritöitä ja innostuin kokeilemaan myös keramiikan tekemistä.
Heidi oli huomannut Kulttuuripalvelun keramiikkaryhmän ilmoitukset jo aiemmin, mutta ajatellut, että touhu on hänelle turhan korkeakulttuurista. Mukavassa porukassa luulo osoittautui vääräksi. Keramiikkaryhmän Luonnosta-näyttelyssä Galleria Art Kaarisillassa Sokeain viikolla 2017 olivat esillä myös Heidin upeat työt.
Ura käsillä -hanke ei ole ainakaan pienentänyt käsillä tekemisen liekkiä. Heidi on opetellut uusia tekniikoita ja käynyt huovutus- ja nahkatyökurssin. Nykyään hän löytää itsensä myös myymässä töitään erilaisista tilaisuuksista, minkä ei olisi ennen uskonut olevan mahdollista.
Lintujen äänet ja ihmehärveli
Rankkojen kuuloleikkausten jälkeen omasta hyvinvoinnista tuli Heidille entistä tärkeämpää. Heidi hankki miehensä kanssa mökin Saarentauksesta Mäntsälän ja Kärkölän rajalta. Pienessä mökissä on tupa, alkovi ja sauna. Pihassa on vanha savenottokuoppa, lähdepohjainen lampi, jossa sorsalinnut etenkin keväisin käyvät mielellään pulahtamassa.
Heidi on lapsesta asti pitänyt erilaisten äänien äänittämisestä ja koska mökin luonnossa oli monipuolinen linnusto, lintujen äänten äänittäminen ja eri lajien tunnistaminen alkoi kiinnostaa. Kulttuuripalvelun Lintujen yö tuli kuin tilauksesta. Hannes Tiiran vetämässä tapahtumassa sai harrastuksen aloittamiseen pohjaa ja pontevuutta.
– Nauhoittelin aluksi kokeilumielessä kaikenlaista. Tuntui, että parhaat äänitykset tulivat silloin, kun en itse ollut paikalla. Kun opin editoimaan Audacity-ohjelman avulla, harrastus karkasi ihan käsistä. Pieni digisanelin roikkui jatkuvasti mökillä puun nokassa ja sadepäivänä sitten editoin äänitykset, Heidi kertoo.
Jos Heidi ei itse tunnistanut äänittämiänsä lintulajeja, hän lähetti äänet Hannes Tiiralle tai Lauri Hallikaiselle. Hannes ja Lauri ovat edelleen Heidin hovilajimäärittäjiä.
– Nälkä kasvaa syödessä. Olin kuullut paraboloidi-mikrofonista, mutta hinta kauhistutti. Rauno lohdutti, että joulupukki saattaa tuoda mikrofonin, jos ei tuo mitään muuta, Heidi kertoo.
Paraboloidi-mikrofoniin kuuluu kupu, joka on kuin ääniä keräävä peili. Mikrofonin avulla Heidi on nyt tallettanut 75 eri lintulajin ääniä. Joiltakin lajeilta on tallessa yksi näyte, joiltakin useampia, esimerkiksi kutsu-, yhteys-, laulu- ja lentoääniä. Harvinaisin äänisaalis taitaa olla rastaskerttunen.
100kielen laulu
Yhdessä Silja Vuohensillan kanssa Heidi on kerännyt ääniä 100kielen laulu -blogiin. Ajatuksena oli kerätä 100 lintulajia itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi, mutta ihan siihen ystävykset eivät ehkä yllä. Heidi arvelee, että hyvässä lykyssä blogiin saatetaan saada tallennettua vuoden aikana 80 eri ääntä, nyt kun muuttolinnut ovat jo lähteneet.
Ensi keväänä Heidi täyttää 40 ja haaveena on käydä juhlavuonna mahdollisimman paljon linturetkillä. Helsingissä Vanhankaupunginlahti on ihan paras paikka, mutta näkeviä silmiä on joskus vaikea saada mukaan.
– Vanhankaupunginlahti puoli seitsemältä kevätaamuna oli lintuparatiisi. Viisi, kuusi satakieltä luritteli menemään, jossain sirittivät ruokokerttunen ja punavarpunen. Olin kuin lapsi karkkikaupassa ja mietin, minne sinkoaisin mikrofonini, Heidi muistelee.
Heidin blogit
Endorfiinista voimaa -blogista voit lukea Heidin uusimmat kuulumiset
http://yritysjaharrastaminen.blogspot.fi/
100kielen laulu -blogiin Heidi kerää ystävänsä kanssa lintujen ääniä
http://100kielenlaulu.blogspot.fi
Hierontatassu
heidi@hierontatassu.com
P. 045 239 5778