KUN RYTSÖLÄ LAMBORGHININ OSTI
Teksti: Timo Leinonen
Marjo Kaartinen – Hannu Salmi – Marja Tuominen (Toim.): Maamme – Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016
Zachris Topeliuksen vuonna 1875 julkaistu Maamme kirja on luonnollisesti lukijan ja tekijöiden mielessä väikkyvä esikuva. Aiemmin alkuperäisideaa ovat jo omalta osaltaan muokanneet ainakin Jörn Donner (1967, 1992) ja Erkki Pulliainen (1982). Topelius häilyy tällä kertaa kuitenkin kasvatustavoitteineen vain etäisenä haamuna, uusi Maamme välttää topeliaanisuuden ja tutkii kohdettaan sosiologi Pertti Alasuutarin jaottelun pohjalta. Erittelyssään Alasuutari jakaa itsenäisyyden ajan moraali-, suunnitelma- ja kilpailutalouden jaksoihin.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tuottamassa julkaisussa kolmen professorin muodostama toimituskunta on jättänyt kulttuurieliitin ja eliitin kulttuurin vähemmälle huomiolle. Niiden sijasta tarkastelun valokeila on kohdistettu valtakulttuuriin, siihen mikä kulloinkin on puhutellut suuria ihmisryhmiä, jopa kansakunnan enemmistöä. Poiminnat ovat edustavia tapahtumista ja ilmiöistä, jotka ovat yhdistäneet ja erottaneet kansakuntaa sen eri vaiheissa. Etenkin kun kyse on satavuotista itsenäisyyttä juhlistava teos, voi valintojen perusteella syntynyttä lopputulosta pitää hyvistä syistä onnistuneena.
Maamme – Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria käynnistää tarinansa luonnollisesti vuodesta 1917. Kansallinen herääminen oli kuitenkin siihen mennessä ollut käynnissä jo satoja vuosia Ruotsin vallan varjossa. Sitä seurannut autonomisen suuriruhtinaskunnan satavuotias aika oli iso kulttuurinen ja hallinnollinen askel kohti valtiollista itsenäisyyttä. Kansallinen itseymmärrys on myös siihen kytkeytyvien tarinoiden ja uskomusten kokonaisuus. Vähitellen kokemukset vaihtuvista yhteiselon järjestelyistä vuorollaan osana kahta suurvaltaa tiivistyivät ajatukseen: ruotsalaisia emme ole, venäläisiä meistä ei tule, olkaamme suomalaisia.
Vielä tarvittiin ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous luomaan edellytyksiä. Itsenäisenä valtiona Suomi otti sijansa alueellisesti ja kulttuurisesti idän ja lännen välistä. Yksi merkittävimmistä yksittäisistä vaikuttavista tekijöistä kansakuntamme vaiheissa on ollut 1703 perustetun Pietarin sijainti aivan aluerajan läheisyydessä. Näitä eikä muitakaan uuden itsenäisen valtion synnyn kulttuurisia ja poliittisia edellytyksiä käsillä oleva teos – kuten sen otsikostakin voi ennakoida – ei kuitenkaan tarkastele.
Trauma, vihreä kulta, ‘korven kyynel’
Toimituskunnan valitsemat aiheet käsitellään osaavasti. Kansakunnan traumaan, 1918 kansalaissotaan, tekstissä heti alkuun pureudutaan varmaotteisesti. Kerronta herättää lukijassa luottamusta. Käsittely on selkeää ja mahdollisimman tasapuolista taistelun osapuolten kannalta. Ja onnettomien tapahtumien jättämät pitkät varjot saavat perustellun alleviivauksensa myöhemmin.
Kun on kyse täkäläisestä massakulttuurista, teoksessa olisi mahdotonta sivuuttaa urheilu. Maata on aikojen saatossa juostu, keihästetty ja hiihdetty maailman kartalle. Urheilu on edelleenkin suurta viihdettä, voidaan sanoa entistäkin suurempaa. Totuus pyrkii unohtumaan: kansallisuustunnusten näkyvyys suurkilpailuissa hämää. Viattomuuden aika jäi nimittäin taakse jo kauan sitten. Kansallisuuden merkitys yleisölle hyödynnetään ammattiurheilussa organisaatioille ja huippu-urheilijoille ohjautuvien rahavirtojen muodossa. Tämän kulttuurihistorian ansioksi on luettava myös Lahden kisojen vuoden 2001 doping-skandaalin esiintuominen.
Milloinkahan terveysliikunta voisi tällaisessa käsittelyssä päästä osaksi penkkiurheilun läpeensä hallitsemaa ilmiötä? Kuinka paljon lisää kuntosaleja ja muita vastaavin tavoin hyödynnettäviä liikuntapaikkoja pitää olla, jotta niissä harrastetun liikunnan painoarvo tässä mielessä riittäisi. Millainen arvojen muutos tarvittaisiin?
Metsä maisemana, piilopaikkana ja puu raaka-aineena saa ansaitsemansa huomion. Metsän tarjoama suoja vaikkapa laittoman viinan valmistukselle yhtä hyvin kuin sen merkitys raaka-aineen lähteenä metsäteollisuudelle ovat kumpikin osa näiden pohjoisten seutujen asujamiston mielenmaisemaa.
Osittain kieltolain ansiosta viinasta tuli entistäkin keskeisempi tekijä 1920-luvun Suomessa. Muutoinkin suomalainen viinapää ja koko alkoholikulttuuri ovat meillä lähestymistavasta riippumatta julkisen keskustelun yksi kestoaiheista. Erityisesti raittiusjärjestöjen vaikutuksesta huoli alkoholinkäytön haitoista johti pyrkimykseen raitistuttaa kansa, päämäärään pyrittiin säätämällä kieltolaki 1919. Alkoholin valmistus, maahantuonti ja myynti oli sallittua vain lääkinnällisiin, teknisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Ainoa toimilupa alalla oli Valtion Alkoholiliikkeellä. Säädetyn lain vaikutuksesta rikollisuuden määrä maassa kasvoi yleisesti, salakuljetuksen ohessa henkirikokset erityisesti. Myös viinankäyttö ja käytöstä syntyneet muut haitat lisääntyivät. Tavoiteltuja päämääriä ei saavutettu. Kieltolain ajasta muodostui lopulta melko erikoinen eikä kovin kunniakas kansakunnan vaihe. Lain kumoamiseen käytettiin kansanäänestystä, ja ensimmäiset Alkon vähittäismyymälät avattiin 1932.
Miten käy Kekkoselta rock’n roll
Kun juuri itsenäistynyt valtio tavoitteli sijaansa kansakuntien joukossa, turvauduttiin myös maabrändin tuottamiseen ja esittelyyn. Suomea markkinoivat filmihankkeet vuosilta 1922 ja 1930 kertoivat kehittyvästä metsäteollisuudesta, kuinka hevosvoimin hankittu puu saadaan kuljetettua ja viimein käsiteltyä tehtaassa ja tuotteet rautatiekuljetuksin vientisatamaan.
Vuoden 1930 ”brändityöryhmän” tulokset loivat ainakin ranskalaiselle yleisölle käsityksen maasta, joka on suorastaan peittynyt nykyaikaiseen erittäin koneellistettuun teollisuuteen. Brändi on mielikuvana kohteestaan enemmän tai vähemmän valheellinen suopea karkeistus, markkinoinnin väline. Metsäteollisuuden ympäristövaikutuksista vaiettiin tässä yhteydessä.
Mikä lienee todellisuuden ja viimeksi reilut kuusi vuotta sitten päivitetyn maabrändimme keskinäinen suhde tällä erää. Tuon brändin vahvimpiin puoliin ei kuulu kyky selviytyä esim. koulutukseen kohdistuvien säästöpaineiden alla.
Metsä vie ajatukset myös mökkikulttuuriimme ja laajemmin matkailuun. Aiheen käsittelyssä vilkas ulkomaanmatkailu, esimerkiksi Itämeren matkustajaliikenne ja sen muutokset jäävät teoksessa vaille huomiota. Helsinki on kuitenkin jo pitkään ollut yksi suurimmista matkustajasatamista Euroopassa.
Kun tarkastellaan kansakunnan tilaa, keskiöön joutuu luonnollisesti viestintä. Viestimet ovatkin kulkeneet läpi monimaisen murroksen. Yksi suurimmista muutoksista on sisältöjen viihteellistyminen. Sama viihteellistyminen leimaa myös politiikkaa.
Myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli vuorollaan aiheena pilapiirroksissa ja popkulttuurin tuotteissa. Kommentit alleviivasivat hänen ainutlaatuisuuttaan, olivat samalla osa politiikan yleistä viihteellistymistä. Asioiden sijasta keskityttiin aiempaa enemmän henkilöihin.
Suunnitelmataloudesta kansallinen hyppäys kilpailutalouteen peilautui vahvasti viestinten sisällössä. IT-alan äkkirikastuneisiin kuuluneet Rytsölän veljekset hankkivat käyttöönsä kalliit Lamborghinit, joiden kuvia kansakunta lehtien sivuilta äimisteli. Toinen kulkuneuvoista ajettiin myös YLE:n ajankohtaistoimituksen studioon. Auton viereen kyykistynyt toimittaja Kari Tervo sen alle katsoessaan kysyi omistajalta tv-lähetyksessä, mikä oli lattialla auton alla oleva öljyläikkä.
Äkkirikastuneilla oli tarve ja halu näyttää menestyksen tuomaa vaurauttaan. Yleisö taas tunsi uteliaisuutta esineisiin. Autojen ympärilleen keräämä touhu heijastaa edustamiamme arvoja. Kuinka onttoa onttouden tulisi lopulta olla, jotta tunnistaisimme tyhjyyden tyhjyydeksi?
Aivan oikein teoksen idean mukaisesti erittäin ilmeikäs kokonaisuus sisältää myös katsauksen pop- ja rock-musiikin maineikkaimpien edustajien aikaansaannoksiin. Toimituskunta ei ole unohtanut myöskään iskelmä- ja tanssimusiikkia, kuinka kansakunnan piirteet heijastuvat alan tuotteissa, mitä ne merkitsevät laajalle yleisölle.
Paitsi sisältönsä käsittelyllä teos palkitsee lukijansa mainiolla lähdeluettelolla. Luvuittain ryhmitellyt lähteet on vielä jaoteltu tarvittaessa useampaan eri ryhmään. Ryhmittely tekee luettelon käytöstä miellyttävää.
SKS:n julkaisema kulttuurihistoria on perusratkaisultaan ja toteutukseltaan erinomainen. Teos puolustaa onnistuneesti paikkaansa juhlavuoden 2017 johdosta markkinoille saatettujen julkaisujen joukossa.