ROBOTTIKOIRAA ODOTELLESSA
Teksti: Ronja Oja
Digitalisoituminen, esineiden internet, robotiikka… Sanoja, jotka sisältävät pelottavia uhkakuvia, mutta toisaalta myös suuria mahdollisuuksia. Minä uskon enemmän niihin mahdollisuuksiin.
Teknologia ja uudet keksinnöt ovat helpottaneet ihmisten elämää läpi ihmiskunnan historian. Ruokaa voi valmistaa muutenkin kuin avotulella, peltoa ei tarvitse kyntää ihmisvoimin eikä kirjoja kopioida käsin pergamentille. Kirjapainon keksimisestä on tultu pitkälle, kun autot ajavat ilman kuljettajia ja roboteilla suoritetaan aivoleikkauksia. Mihin kaikkeen teknologialla vielä päästäänkään? Voiko tulevaisuuden ihminen keskittyä tylsien rutiinitehtävien sijaan vain niihin asioihin, joita kohtaan kokee intohimoa?
Tietysti teknologian kehityksessä on omat ongelmansa. Palveluita tarjotaan jatkuvasti enemmän vain koneiden välityksellä: lähijunissa ei voi enää ostaa lippua konduktööriltä, ruokakaupoissa on itsepalvelukassoja ja pankkipalveluakin saa lähinnä verkossa. Jos palveluita ei suunnitella huolella loppuun asti, ne eivät sovi kaikille. Huonosti toteutetut palvelut sulkevat ulkopuolelle erityisesti vammaiset ja ikääntyneet. Mutta jos oikeasti halutaan, on mahdollista luoda kaikille toimiva digitaalinen maailma – maailma, jossa aivan kuka tahansa pystyy hyödyntämään palveluita, sokeana tai vaikka ilman käsiä.
Minulle teknologian kehittyminen on luonut aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Harmittelin vuosia, etten sokeana pysty pelaamaan sudokuja – kunnes asensin iPhoneeni sudoku-pelin, jota pystyi pelaamaan ruudunlukuohjelmalla. Älypuhelimen kanssa voin kulkea kaupungilla ja tietää katujen nimet ja lähistön liikkeet myös vieraassa maassa. Eikä minulle olisi tullut aiemmin mieleenikään, että täysin sokeana voisin editoida itsenäisesti videoita. Kun haluan lisää soitettavaa renessanssiluutulleni, voin etsiä netistä haluamani kappaleen tabulatuurin ja lukea sitä pistekirjoituksella pistenäytöltä.
Mitä enemmän olen opiskellut teknologiaa ja ohjelmointia, sitä enemmän uskon tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Odotan saavani lähivuosina robottiopaskoiran, joka ei varmasti päätä jumittaa matkalla tai kuljeta minua kiinnostavien hajujen perässä väärään paikkaan. Kineesteettisillä virtuaalihansikkailla pystyisin taas tunnustelemaan vaikka Louvressa olevia veistoksia kotisohvaltani.
Tulevaisuuden sokean ei tarvitse olla rajallisten kuljetuspalveluiden armoilla. Itseohjautuvalla autolla voi sokeakin hurauttaa yksin kaupan pihaan. Parkkipaikalta kauppaan sisään löydetään robottiopaskoiran kanssa. Opastuksen lisäksi robottikoira kertoo kaupassa tuotteiden nimet ja hinnat, tietysti myös vaakanumerot. Tulevaisuuden sokea kuljettaa ostoksensa robottiautollaan kotiin ja laittaa ne paikoilleen. Jääkaappi skannaa tuotteet, jotta voi ilmoittaa ajoissa maidon menevän pian vanhaksi ja muistuttaa ostamaan myös liemikuutioita.
Ihan noin pitkällä ei kuitenkaan vielä olla. Ensin tulisi ylittää tämän päivän digitaaliset haasteet, jotka estävät kaikkia käyttämästä palveluita. Euroopan unionin saavutettavuusdirektiivin myötä julkisen sektorin verkkopalveluiden pitää olla saavutettavia kaikille muutaman vuoden kuluttua. Siihen on vielä matkaa, mutta se on mahdollista. Ehkä vielä joskus voin nauttia tuulenvireestä kasvoillani, kun viiletän kauniina kesäpäivänä yksin avoautolla. Sitä odotellessa korjailen verkkosivujen saavutettavuusongelmia ja paasaan ohjelmoijille, kuinka tärkeää on ottaa huomioon erilaiset käyttäjät, jotta myös sokeat saavat tilata verkon kautta pitsansa kotiovelle. Kyllä meillä vielä joskuks on digitaalinen maailma, jossa erilaiset rajoitteet menettävät merkityksensä.
ILLUSIONIST`S VISIONS
Tämän jutun kirjoitusaikaan Ronja Oja oli yhdessä ohjaaja Jenni-Julia Wallinheimo-Heimosen kanssa Cannesin elokuvajuhlilla, jossa esitettiin heidän lyhytelokuvansa Illusionist´s Visions. Elokuva on tarina unelmista ja taistelusta niiden saavuttamiseksi. Fyysisesti etuoikeutetut ihmiset rajoittavat herkästi vammaisten oikeuksia ylläpitämällä kuvitelmia, mitkä asiat ovat vammaisille mahdollisia ja mitkä eivät. Kajastuksen seuraavassa numerossa on iso juttu Ronjan ja Jenni-Julian Cannesin matkasta ja tästä hienosta lyhytelokuvasta. Illusionist´s Visions on syntynyt kokonaan vammaiskulttuurin viitekehyksessä ja se on toteutettu kokonaan vammaisten ihmisten toimesta.