Teksti: Marianne Tenhami
Stand up -koomikko Tomi Walamies hauskuutti Palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä Näkövammaisten Kulttuuripalvelun vuosikokouksen jälkeen. Alun perin kauppatieteitä opiskellut mies huomasi saavansa ihmiset nauramaan. Nyt hän elää hauskuuttamalla heitä.
Tomi Walamies, 36, on naurattanut ihmisiä vuodesta 2004 lähtien. Yle Leaks- ja Noin viikon uutiset -televisio-ohjelmiin vitsejä käsikirjoittaneen miehen mukaan Stand up -komiikka on kontrollifriikkien laji.
– Olen oman esitykseni käsikirjoittaja, näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja. Kaikki on minun. Epäonnistuessani en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni, mutta onnistuessani saan kaiken. Kun ihmiset nauravat jutuilleni, nauru on täysin minun, hän selittää.
Viimeinkin ihmiset ymmärtävät
minua
Tomin opinahjo oli kaukana Stand up -komiikasta: hän kävi Helsingin kauppakorkeakoulun ja sai sieltä kandin paperit.
– Pidän itseäni useasti jotenkin outona, koska minulla on erilainen tapa ajatella kuin valtaosalla ihmisistä. Minua ei olla monesti ymmärretty ja logiikkani on liian abstrakti monelle muulle. Mutta kertoessani vitsejä ihmisille, huomasin sen toimivan: viimeinkin ihmiset ymmärtävät minua, Stand up -koomikko valottaa taustoja.
Kauppakorkeakoulun opintoihin kuului runsaasti esitelmiä. Kukaan ei kuitenkaan oikein kuunnellut niitä, koska aiheet käsittelivät tuloveroa ja muita tylsiä asioita.
– Tuntui tyhmältä olla yleisön edessä niin, ettei kukaan kuuntele. Niinpä aloin lisätä omiin esitelmiini vitsejä. Yhtäkkiä kaikki kuuntelivatkin esitelmiäni ja olivat kiinnostuneita niistä, entinen opiskelija muistelee. Hän alkoi imitoida kauppatieteiden professoreja ja heidän käsittämättömiä maneerejaan. Opiskelijoita tämä nauratti, mutta yksi professoreista suuttui ja laski Tomin arvosanaa.
– Tämä ei minua haitannut. Tajusin, että otan mieluummin sen hetken, jolloin saan ihmisten naurun kuin sen paremman arvosanan, Stand up -koomikko perustelee.
Ihmiset ovat samanlaisia
Tomilla ei ole näyttelijätaustaa. Ennen ensimmäistä stand up -keikkaansa hän meni kirjastoon ja kirjoitti silloiselle kirjaston hakukoneelle Stand up. Hän lainasi kaiken aihetta käsittelevän materiaalin ja yritti kuukaudessa oppia mahdollisimman paljon.
– Sain apua ensimmäisen keikkani isännältä, silloin myös Stand up -komiikkaa tekevältä Teemu Kontoniemeltä. Lähetin hänelle sähköpostilla vitsi-ideoitani, joita hän sitten muokkasi, Tomi kiittelee. Keikka meni hyvin sisältäen paljon nörttivitsejä sekä ihmisiä naurattavia stereotypioita.
Nykyään mies luonnehtii itseään täysipäiväiseksi Stand up -koomikoksi. Hän esiintyy Suomessa, mutta onpa esityksiä ollut muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissakin, joista koomikko kertoi Iiriksen esityksessä monta hauskaa juttua. Aiheita hän ei valitse yleisön perusteella, koska ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia.
– Ihmisten erot ovat usein vain sitä päällimmäistä kuorta, mutta taustalla on paljon samaa. Pohjimmiltaan kaikki haluavat hyväksyntää ja että heistä pidetään. Ylpeydentunne on niin ikään meillä kaikilla sama, mies toteaa. Mennessään keikoille hänellä on esityksen runko, jota hän muokkaa tilanteen mukaan lisäten esitykseen muun muassa ajankohtaisia aiheita.
Liian korkea narikkamaksu
Näkövammaisten Palvelu- ja toimintakeskus Iiris oli Tomille ennestään tuttu paikka. Hän osallistui Naurun tasapaino -televisio-ohjelmaan vuonna 2013, jonka yksi jakso kuvattiin Iiriksessä. Ohjelmassa etsittiin hyviä Stand up -koomikoita kilpailemalla. Tomi pääsi finaaliin asti sijoittuen kolmanneksi. Kilpailijoiden tehtävänä oli kirjoittaa vitsejä erilaisille ihmisryhmille, Iiriksessä siis näkövammaisille.
– Sitä vain koko ajan mietti, mistä löytyisi materiaalia, joka olisi tämän porukan mielestä mahdollisesti hauskaa. En halunnut tehdä liian kilttejä vitsejä, koska en halunnut yleisön ajattelevan että nyt koomikko katsoo meitä alaspäin. Toisaalta en halunnut kirjoittaa liian rankkojakaan vitsejä, etten vain loukkaisi ketään.
Tällä kertaa Tomin esitys oli ehkä hiukan vakavampi keskittyen muun muassa Suomi ensin -mielenosoituksiin ja rasisminvastaisuuteen. Hallitus ja kansanedustajat saivat myös osansa.
– Yks mun kaveri on portsarina Manalassa. Siellä käy paljon kansanedustajia. Yksi kansanedustaja valitti kaverilleni narikkamaksusta: ”Miksi tämä narikkamaksu on 2,30 euroa? Miksi ei voi olla kaksi euroa? Nyt kun se on 2,30, pitää kaivaa senttejä.” Kaverini vastasi: ”Se oli ennen kaksi euroa, mutta sitten joku meni ja laittoi siihen alvin.” Kansanedustaja meni ihan hiljaiseksi, eikä enää valittanut, Stand up -koomikko kuittasi. Tämä kirvoitti yleisössä naurunremakan ja nauru hersyi Iiriksen Braille-salissa monessa muussakin esityksen kohdassa. Tomi esiintyi Iiriksessä veloituksetta. Kysyessäni syytä moiseen mies totesi:
– Näin vain kuuluu tehdä. Nykyään ajatellaan koko ajan vain rahaa ja ihmisarvo tuntuu olevan vain euroissa, mutta ei se niin ole. Tässä ihmisyhteisössä meidän pitäisi olla mukavia toisillemme.