TEKSTI: RIITTA LAHTINEN JA RUSS PALMER
Ympäristön hahmottamista voidaan kokea monin eri aistein ja tavoin. Kokemuksellisuutta saavutetaan usein eri aistitietoa tai eri menetelmiä yhdistämällä.
Kuvailu on yksi mahdollisuus jakaa ympäristössä olevaa tietoa. Kielellinen kuvailu sisältää lähinnä puheen/viittomisen, joskus kirjallisen kuvailun. Reaaliaikaiseen kokemukseen voidaan liittää myös kohteen tutkiminen sen ulko- ja sisäpuolelta. Tällaista tuntoaistin, liikkeen ja orientaation suhdetta kohteeseen tiedon saamisessa kutsutaan haptiseksi tutkimiseksi.
Pienempien käteen mahtuvien kohteiden tutkimiseen käytetään yleensä liikkuvia käsiä ja yläkehoa. Suuret kohteet kuten liikennevälineet, rakennukset, patsaat ja muistomerkit koetaan koko keholla niiden ympäri tai sisällä liikkuessa.
Kohteista olevat pienoismallit, kuvat, kohomateriaalit ja kolmiulotteiset esineet tuovat kohteesta kokonaisvaltaisemman kokemuksen. Kuvailija voi liittää kohteen tutkimiseen ohjaavan ja kuvailevan käden toiminnan, hahmottaa kohdetta selkään piirtäen tai kuvata liikkeillä kohteen olemusta. Joskus kohdetta voidaan kuvailla äänellä, kuten lentokoneen ohjaamon tutkimisen aikana kuvailija tuotti moottorin ääntä! (Lahtinen, Palmer & Lahtinen 2009).
Tykki käsivarsilla
Kuvailtavan ja koettavan esineen saa nopeasti haltuun, kun sen voi tutkia koko keholla. Käsivarret tykin ympärillä, sen reunoja seuraten tutkija saa tiedon koosta, muodosta, muodon muutoksista, lämpötilasta, materiaalista, pinnan rakenteesta, kovuusasteesta, korkeudesta, hajusta jne. Tieto kootaan samanaikaisesti nopeasti. Tutkimiseen tarvitaan tilaa, ja turvallista liikkumista.
Haptiikka tutuksi
Haptiikka tarkoittaa tuntoaistin, liikeaistin ja painovoiman kokoamaa tietoa, johon usein liitetään usein haju- ja makuaisti.
Omakohtaisen todellisen kokemuksen kohteesta saa, kun siihen voi tutustua sen toimintaa tutkimalla. Joskus ohjaamon pienuuden, ahtauden, monien ohjausmittareiden toiminnan saa vain kun itse asettuu objektiin ja kokee, miten kehon ääriosat koskettavat ohjaamon seiniä ja esineitä. Tämän saa vain menemällä objektin sisään. Tällöin tietoa saadaan niin selän, olkapäiden, reisien ja jalkojen kautta, siis koko keholla. Myös muiden aistien kautta kuten hajuaistilla saatu tieto vahvistuu.
Havaintoja välineiden kautta
Joskus kohdetta on vaikea tai mahdotonta tutkia kehon tai käsien kautta suoraan. Tällöin erilaiset välineet voivat auttaa hahmottamaan mm. etäisyyksiä, muotoja ja pintarakenteita. Valkoinen keppi antaa hyvin maan pinnassa olevaa tietoa. Pyörätuolin rakenteiden, liikennevälineiden liikkeen ja arkiesineiden toimivuuden kokeilut antavat kokijalle kohteesta ja ympäristöstä monenlaista tietoa.
Kirkko käsillä
Itsenäinen kohteen tutkiminen antaa mahdollisuuden tutkia ja hahmottaa kohdetta itselleen sopivalla rytmillä ja ajalla. Jotkut haluavat tutkia kolmiulotteista objektia ennen kun on tutustunut siihen liikkumalla kohteen sisällä. Kuvan kirkon tutkiminen voidaan tehdä, kun on tutustuttu kirkkoon ulkoa ja sisältä, jolloin tutkiminen hahmottaa pienoismallin mukaisen mielikuvan. Kuvailija voi nimetä ja kuvailla tutkittavaa kohdetta sanallisesti, jolloin kohde voidaan ymmärtää suhteessa kokemuksiin. Tällöin voidaan tuttu koettu kohta etsiä pienoismallista.
Jos henkilö haluaa tutkia esineen ensin, on tiedon prosessointiin monta eri mahdollisuutta. Kohteen nimeäminen (kuvassa Boshamin kirkko) antaa kontekstin tutkimiselle. Tällöin usein lähdetään etsimään kirkosta tuttuja elementtejä kuten muotoja, linjoja, ovia ja ikkunoita. Kuvailija voi tutkimisen aikaan nimetä sormien alla olevaa tietoa kuten katto, torni, pääovi jne. Tutkija voi myös nimetä, mitä hän tunnistaa, kokee tutkiessaan.
Kuvailun, kohteessa liikkumisen ja pienoismallin tutkimisen järjestyksen voi itse päättää. Joskus tilanteet etenevät spontaanisti, ja uusi tieto liitetään edelliseen tietoon.
Mona Lisaa kahdella aistilla
Mona Lisa -taulu haluttiin kokea samanaikaisesti auditiivisesti, sanallisesti, ja selkään piirtämällä. Taiteen kokija oli pyytänyt nimen omaan kokea Mona Lisa -taulu moniaistisesti aidossa ympäristössä museossa.
Museossa oli suojakaide taideteoksen ympärillä, jonka taakse ihmismassat kokoontuvat ihailemaan taulua. Kuvailijalla oli vaikeuksia nähdä taulu ja kuvailla sitä rauhassa. Tilanteessa pyydettiinkin museon työntekijältä lupaa siirtyä lähemmäksi taulua, jolloin näkövammaisen implantin lähellä puheen vastaanottaminen ja selkään piirtämisen tuottaminen paranivat. Työntekijä ohjasi näkövammaisen ja kuvailijan lähelle taulua ongelmitta!
Lähteet: Gibson, J.J. 1966. The senses considered as perceptual systems. Boston : Houghton Mifflin Co.
Lahtinen, R., Palmer, R. & Lahtinen, M. 2009. Aisti kuvailu. Helsinki: Art-Print Oy.
Kuvat Riitta Lahtinen, tiedustelut: riitta.lahtinen@icloud.com