TEATTERISSA TAPAHTUU
TUULA-MARIA AHONEN
Espoon kaupunginteatteri: Äidinmaa
Uusi suomalainen musikaali
Musiikki: Esa Nieminen ja Niklas Rosström
Teksti: Annina Enckell
Ohjaus: Maria Sid
Suomalaisten naisten vahvuudesta ja heikkoudesta neljässä sukupolvessa
Espoon kaupunginteatteri osallistuu Suomi 100- juhlavuoteen kertomalla tarinan historiastamme, jonka voi tunnistaa vielä tänäkin päivänä. Intensiivinen musiikki ja teksti pitää katsojan koko ajan otteessaan.
Tarinan ensimmäinen aikataso on vuodet 1939- 1940.
– On helppo nähdä yhtäläisyyksiä 30-luvun ja oman aikamme välillä. Äkkiväärä nationalismi, vahvuuden ihannoiminen, heikkouden halveksunta, syntipukkien metsästys. Maailma oli pois tolaltaan tavalla, joka tuntuu tässä hetkessä sangen tutulta, sanoo Annina Enckell.
Pitäjän valtaapitävät miehet laulavat ”Maailma on meidän, meidän ainoastaan. Roskasakki poistetaan”. Äiti Vieno poistaa Anni-tyttärensä elämästä tämän sydämenvalitun, turkkilaissyntyisen ”huligaanin”, koska haluaa suojella tytärtä.
Tästä lähtee liikkeelle kärsimys, joka katkaisee äidin ja tyttären välit. Yksinhuoltaja Anni joutuu antamaan tyttärensä vauvana Ruotsiin sotalapseksi. Lapsestaan luopuvan äidin laulu on sydäntä riipaiseva. Mutta hänkin haluaa hyvää, haluaa suojella tytärtään.
Anni saa tyttärensä lopulta taistelujen jälkeen takaisin 5-vuotiaana. Mutta uudelleen sopeutuminen epäonnistuu. Anni joutuu antamaan tyttärensä lopullisesti Ruotsiin.
– Suomalaiset olisivat aluksi halunneet, että suomalaisia lapsia autettaisiin Suomessa, mutta hyväntekeväisyyttä harjoittavat ruotsalaisnaiset sopivat asian Mannerheimin kanssa, ja niin kaiken kaikkiaan 80 000 hiljaista kärsijää lähetettiin lähinnä Ruotsiin, mutta myös Tanskaan ja Norjaan, kertoo näytelmän esite.
Kesti vuosikymmeniä, ennen kuin sotalasten kärsimyksistä alettiin puhua julkisesti.
Yksi asia kuitenkin yhdistää musikaalin rikasta ja köyhää vanhempaa.
Rikas saippuatehtailijaisä halveksii hyvin avoimesti heikkoa poikaansa. Vieno sanoo tyttärelleen: ”Ei sinua voi rakastaa, sinä olet huoran pentu.” Nuoren Suomen kasvatuskulttuuri on ollut kova, lapsia arvostamaton.
”Ei minua voi rakastaa ”
Musikaalin toinen aikataso on vuosi 1989, jolloin Suomessa eletään vaurasta ja iloista aikaa ennen 90-luvun suurta lamaa.
– On kulunut 50 vuotta talvisodan syttymisestä, mutta sodan jäljet näkyvät yhä, myös heissä, jotka ovat syntyneet vasta sodan jälkeen, toteaa Annina Enckell. – Sodan jäljet näkyvät luottamuksen puutteena. Ei uskalleta luottaa tulevaisuuteen, vastakkaiseen sukupuoleen, yhteiskunnan rakenteisiin, rakkauteen silloinkaan kuin se olisi elintärkeää.
Annin tyttärentytär Laura tekee bisnestä ja ajaa poikaystäväänsä pois.
– Ei minua voi rakastaa, on Laurakin oppinut suomalaisen naisen kovan läksyn.
Hän ei halua joutua ”rakkauden panttivangiksi”, tulla ”heikoksi ja toisesta riippuvaiseksi”. Hän haluaa pärjätä yksin, olla vahva suomalainen nainen.
– Tämä tarina on niin pirun todellinen, se selittää, miksi suomalaiset naiset ovat sellaisia kuin ovat – kasvaneet selviämään, sanoo musikaalin ohjaaja Maria Sid.
Musikaali päättyy kuitenkin toivon näkymään ja lauluun ”Aseet laskekaa, on aika uskaltaa, on aika rakastaa.”
Katsojakokemus on täyteläinen ja eheyttävä.