TAIDETTA SORMITUNTUMALLA

Teksti: Marita Vainio

Yhdistyksessämme Varsinais-Suomen Näkövammaisissa aloitettiin uutena kokeiluna taidetyöpajat, taiteilija Jessica Koivistoisen johdolla. Alun perin suunniteltiin kaksi erillistä työpajaa, joista ensimmäisessä tehtäisiin paperimassasta kasvonaamioita ja toisella keskityttäisiin pistekirjoituksella tehtäviin graffiteihin.

Yhdistyksessämme Varsinais-Suomen Näkövammaisissa aloitettiin uutena kokeiluna taidetyöpajat, taiteilija Jessica Koivistoisen johdolla. Alun perin suunniteltiin kaksi erillistä työpajaa, joista ensimmäisessä tehtäisiin paperimassasta kasvonaamioita ja toisella keskityttäisiin pistekirjoituksella tehtäviin graffiteihin.
Teksti: Marita Vainio, kuvat: Jessica Koivistoinen

Nämä työpajat suunniteltiin pidettäväksi kesällä, yhdistyksemme virkistyskeskuksessa Rauhaniemessä. Suunniteltu pistekirjoitusgraffiti kurssi siirtyi kuitenkin erinäisten yhteensattumien vuoksi syksyyn.
Taiteilija Jessica Koivistoinen otti yhteyttä yhdistykseemme syksyllä 2015 kertoen halukkuudestaan tehdä taidetyöpaja yhdessä näkövammaisten kanssa.
– Pistekirjoitus muistuttaa jollain tapaa graffiteja, kertoo taiteilija Jessica Koivistoinen, ja jatkaa:
– Suurin osa ihmisistä tuskin osaa lukea pisteitä, joten tekstit muistuttavat salakieltä jonka sisältö – ehkä jopa hyvin arkinenkin sellainen jää jonkinlaiseksi salaisuudeksi tai mysteeriksi. Tästä syntyi ajatus yhdistää graffititaiteelle ominainen, värikäs ja energinen maalaustyyli pistekirjoitukseen.
Varsinais-Suomen Näkövammaiset ry ja taiteilija Jessica Koivistoinen anoivat yhdessä apurahaa taidetyöpajoihin Taiteenedistämiskeskukselta. Tämän apurahan turvin saatiin materiaalit työpajoihin sekä taiteilija Koivistoisen palkat.

Paperimassasta persoonallisia naamioita

– Olen ohjannut aiemmin paperinaamiokursseja, joten ehdotin semmoista toiseksi taidetyöpajan teemaksi. Paper maché on pikkutarkkuutta, sorminäppäryyttä ja hieman kärsivällisyyttä vaativa tekniikka, mutta ajattelin sen olevan kokeilemisen arvoinen haasteellisuudestaan huolimatta.
Ideoidessamme osallistujien kanssa naamioita, osa halusi peittää naamioiden silmäaukot ja maalata päälle sellaiset silmät kuin toivoisivat heillä itsellään tällä hetkellä olevan. Osalle tekijöistä naamiot edustivat heidän omia luonteenpiirteitään, tai taas toisaalta itselle mieluisia aiheita, kuten norsu.
Kurssi järjestettiin Rauhaniemen viihtyisässä ja kauniissa ympäristössä kesäkuussa 2016. Mukana oli kolme innokasta näkövammaista harrastajaa.
– Tämä kurssi on hyvä, kertoo molemmissa työpajoissa mukana ollut Hely Poranen.- Käsien avulla pystyi tunnustelemaan mitä oli tekemässä, eikä tarvinnut rasittaa silmiään, jatkaa Poranen innostuneena taidetyöpajojen kuvailua.
Jessica Koivistoinen työskenteli nyt ensimmäistä kertaa näkövammaisten kanssa.
– Huomasin varsinkin alussa varovani hieman turhaan sellaisia arkisia tervehdyksiä, kuten ”nähdään!”, tai sanomasta mitään sellaista missä viitataan suoraan näkemiseen. Jännitin kyllä sokkojen kanssa työskentelyä, kun en osannut juuri yhtään arvioida mahdollisen avun tarvetta ja olivatko työpajan toiminnot sellaisia, että ne mahdollistivat itsenäisen työskentelyn ainakin suurimmaksi osaksi.
– Jännitin myös sitä, ovatko osallistujat nähneet jossain vaiheessa elämää, vai tulisiko paikalle syntymästä asti sokkona olleita ihmisiä. Oli myös hyvin mielenkiintoista miettiä miten kuvailla esimerkiksi värejä henkilölle, joka ei ole niitä koskaan nähnyt.

Pisteet taipuvat taiteeseen

Pistekirjoitusgraffitityöpajan ajankohta suunniteltiin lopulta koulujen syysloman ajaksi, jotta nuorilla koululaisilla olisi mahdollisuus osallistua työpajaan.
Nuoria emme mukaan saaneet, mutta kolme innokasta työikäistä naista osallistui työpajaan. Pistekirjoituksella leikittely sekä pistekirjoituksen ja kädentaitojen yhdisteleminen sai Noora Mäkelän lähtemään mukaan työpajaan.
– Pistekirjoituksesta on tullut hyvin tärkeä taito minulle, ja lukutaitoa täytyykin jatkuvasti harjoitella ja käyttää, kertoo Noora Mäkelä.
– Tässä taidetyöpajassa yhdistyivät ihanasti sekä pistekirjoituksen uudenlainen käyttö että luova kädentaito.
Ennen työpajaa Noora Mäkelä ei kuvitellutkaan tekevänsä isoa, värikästä graffitityötä.
Hänen tavoitteena oli ensisijaisesti tehdä pieniä kodin sisustukseen soveltuvia tauluja.
Noora Mäkelä on näkövammautunut noin kymmenen vuotta sitten.
– Kädentaitotyöt kuuluivat harrastuksiin jo ennen vammautumista, tunnustaa Mäkelä, mm. tiffany-lasitöitä, huovutusta, grafiikkaa, akvarelleja, koristemaalausta, askartelua ja skräppäystä. Näkövammautuminen otti
todella koville. Menetin samalla kertaa työn, ajokortin sekä harrastukset.
Onnekseen hän on löytänyt uusia keinoja tehdä ja toteuttaa myös taiteellista puoltaan. Vaikka tekemiseen kuluukin aikaa enemmän, on se silti vapauttavaa ja energisoivaa.

Villi tekemisen meininki

Ensimmäinen päivä graffitityöpajassa kului lähinnä kokeillen ja ideoita etsien.
Joku viisas poliitikko sanoi joskus muinoin, että ” nukutaan yön yli”. Tämä viisaus piti paikkansa tässäkin työpajassa, sillä Seuraavana päivänä kurssilaiset uskalsivat vapauttaa oman sisäisen taiteilijansa valloilleen.
– On ihanaa huomata, kun inspiraatio ottaa tekijästään vallan, intoilee Jessica Koivistoinen, kommentoiden taidetyöpajojen toisen päivän tekemisiä:
– Varsinkin pistekirjoitusgraffitien teossa minua ilahdutti se tyyli, jolla osallistujat maalasivat töitään toisena päivänä; Ote oli huomattavasti villimpää ja vapaampaa, Koivistoinen iloitsee.
Ensimmäisen työpajapäivän jälkeen lähti luovuus ja mielikuvitus liikkeelle myös varsinaisen graffitin osalta ja ideoita pyöri päässä koko illan, naurahtaa Noora Mäkelä, kuvaillen tunnelmiaan työpajasta.
– Puhkuin intoa työpajan toisena aamuna. Kun vetäjämme Jessica tuli paikalle, olin heti kysymässä, ehdinkö vielä tehdä ja maalata varsinaisen graffitin?
Toinen työpajapäivä tuntuikin kuluvan kuin siivillä lentäen. Osa töistä jäi kesken ja osa vielä hieman kosteaksi, vaikka akryylimaalien kuivumisprosessia autettiinkin ansiokkaasti hiustenkuivaajan avulla.

Jatkuvuutta suunniteltiin

Toisena työpajapäivänä lähes jokainen haikaili kurssin loppumista, toivoen työpajoille jatkuvuutta. Siksi päätettiinkin järjestää vielä yksi kahden päivän työpaja marraskuun lopulla.
Tätä juttua kirjoitettaessa työt ovat nähtävillä Varsinais-Suomen Näkövammaisten toimintakeskuksen kerhotilassa. Näyttelyn nimi on Sormituntumalla.
Joulukuuksi olemme saaneet näyttelytilaa Turun Kynnys-galleriasta, joten on hyvä että pääsee vielä jatkamaan kesken jääneitä töitä. Kurssilaisten keskuudessa heräsi myös kiinnostus jatkaa työpajoja vaikkapa ensi vuoden puolella.
Jessica Koivistoinen olisi kiinnostunut jatkossakin työskentelemään näkövammaisten kanssa.
– Pidän ylipäätään ohjaamistyöstä hyvin paljon, tunnustaa Koivistoinen, lisäten: – Ohjaustyöllä on todella inspiroiva ja virkistävä vaikutus omaa taiteellista työskentelyä ajatellen.
Koivistoisesta on aina kiinnostavaa kuulla keskenään erilaisia ideoita ja nähdä työskentelyyn liittyviä monenlaisia lähestymistapoja.
– Se muistuttaa itselle, ettei pidä liikaa kangistua vanhoihin kaavoihin ja joskus pitää myös mennä mukavuusalueitten ulkopuolelle, jotta voisi kehittyä omassa työssään, hän täsmentää ajatuksiaan.
Mukavinta on, että löytyy näitä vetäjämme Jessican kaltaisia ihmisiä, jotka ideoivat ja toteuttavat työpajoja, joissa luovuuden saa päästää valloilleen, kertoo Noora Mäkelä.
– Lähden ilman muuta mukaan jatkossakin, jos sopiva ajankohta tällaiselle toiminnalle löytyy sekä Jessican kaltainen ohjaaja, suur kiitos hänelle, lisää Mäkelä vielä.