Teksti: Timo Leinonen
”Vielä enemmän nautin tehdä stand upia”
Jukka Lindström isännöi Ylen Noin viikon uutiset -showta televisiossa. Ennen televisioesiintymisiä hän työskenteli toimittajana radiossa, mutta tunnetaan hänet myös stand up -koomikkona.
Mies vastapäätä kertoo urheasti flunssasta huolimatta tv-käsikirjoituksen synnystä ja samalla viipaloi kämmensyrjällään välissämme seisovan pöydän kantta. Monien muiden tv-katsojien kanssa useimmiten näenkin saman tummapartaisen ja -hiuksisen miehen, Jukka Lindströmin, studiopöydän ääressä TV 2:n torstai-illassa. Silloin hän, sliipatumpana kuin nyt, pauhaa Noin viikon uutisia. Varovasti voisi arvioida shown kuuluvan kanavan katsotuimpiin sisältöihin. Tarkistus paljastaa: riippuen vähän millaisia urheilulähetyksiä osuu kanavan tarjontaan kunakin viikkona, Nvu sijoittuu keskimäärin noin viiden katsotuimman joukkoon.
Poliittisella satiirilla, ajankohtaissatiirilla, on perinteitä muualla enemmän kuin meillä. Mallit löydetään Britanniasta tai Yhdysvalloista. Noista lähteistä ovat Nvu:n tekijät oppia ammentaneetkin. Katsoja voi aavistaa vaikutteiden alkuperän helposti ruudussa näkemästään lopputuloksesta.
Vuoden 2014 alkupuolella tv-tuottaja Juha Lahti ehdotti jonkinlaista viihteen alaan kuuluvaa tuotantoa Jukka Lindströmille, tuolloin toimittajana Ylessä radion puolella, aluksi uutistoimittajana.
– Minulla ei ollut mitään hinkua päästä televisioon, tykkään niin tuosta radiosta, Jukka muistelee ensireaktiotaan.
Tuottajan ajatusta ryhdyttiin kuitenkin kehittelemään. Lindström kertoo monista epäilyksistään, jotka etukäteen kohdistuivat nykyiseen shown muotoon. USA:ssa tehty The Daily Show tarjosi hyvän tutkimuskohteen ja vertailukohdan.
Ensimmäisenä arvelutti, riittäisikö tässä maassa käyttökelpoista uutismateriaalia kaavaillun shown käyttöön alkuunkaan riittävästi. Jukka selittää amerikkalaisen politiikan blokkijaon antavan toisenlaisen lähtökohdan uutisille ja niiden kommentoinnille satiirin keinoin. Aluksi oli myös kokonaan hämärän peitossa, kuka meillä voisi käsikirjoittaa tämän tyylistä sisältöä.
Aivan tuoreita esikuvia kotimaasta ei ajankohtaissatiirista ole löydettävissäkään. Uutisvuoto edustaa yhtä tyylilajia, ja aikanaan Studio Julmahuvi taas Jukan yhtenä suosikkina oli omaa lajiansa. Yleleaks nojasi myös hauskoina tunnettuihin persooniin, oli joukkuepeliä. Moni muistaa Iltalypsyn ja Itsevaltiaat, poliittista satiiria pöyhäistiin jo enimmäkseen unholaan painuneen Hukkaputkenkin sketsiviihteessä.
Jukan ja kumppaneiden mielessä kangasteli pikemmin jotakin uutisten sisältöä kommentoivaa, toisin kuin esimerkiksi Studio Julmahuvi parodioi erityisesti uutisten muotoa.
The Daily Showssa kiinnosti erityisesti kuinka studiohahmo kommentoi erilaisia kuvia ja reagoi niihin, ja kuinka videoita käytetään.
Ennen syksyn 2014 lähetysten käynnistymistä tehtiin joitakin kokeiluja, testattiin muotoa ja toteutusta. Saatiin tuntuma materiaaliin, uutisten riittävyyteen. Opittiin oikeaa rytmiä, kuvien käyttöä, niitä voi yhdessä kokonaisessa lähetyksessä olla jopa pari sataa.
– Minulle selvisi varsinkin se, että haluan studioon yleisön mukaan nauhoitukseen. Minun on helpompi puhua ne jutut paikalla olevalle yleisölle.
Vahva käsikirjoittajien tiimi
Nyt yleisö tuntuu löytäneen nauhoitukset. Muihin tuotantoihin haetaan yleisö erilaisista yhdistyksistä, ainejärjestöistä tai vastaavista, Nvu:n yleisö tulee mukaan oma-aloitteisesti ilman mitään jäsenyyksiä. Illan yleisön ottaa vastaan lämmittelijä, jonka on määrä kohottaa yleisön tunnelma valmiiksi Lindströmin tulla paikalle. Tervehdittyään yleisöä muutamalla valmistavalla jutulla Jukka istahtaa ”uutisankkurin” paikalle ja samassa pärähtää tunnari, joka herkeämättömällä rytmillään ennustaa shown tahdin. Rytmi on olennainen. Se merkkaa naurahdukset, pitää shown elossa. Pitkää vitsitöntä tuokiota esitys ei kestä. Ainakin yrityksiä saada aikaan naurua tarvitaan tiuhaan. Yleisön hyväksyvät naurut ja tyrskähdykset paljastavatkin, ettei käsikirjoituksen kimpussa ole turhaan aherrettu.
Shown sisällä erilaisten jaksojen toisiinsa lomittamista joudutaan tekemään kellontarkasti. Käsikirjoituksen palasia paikalleen asettelee Jukan lisäksi tiimi käsikirjoittajia: Jenni Poranen, Iikka Kivi, Anders Helenius, Tomi Haustola, Yasir Gaily ym. Ilman työtä ja asianomaista henkilökuntaa ei yleisö näkisi lähetyksissä käytettäviä kuvia ja videoitakaan. Viimeisen silauksen kokonaisuudelle antaa studion henkilökunta.
Kotisohvaltakin näkee helposti Lindströmin olevan televisioon aivan omiaan: hän kelpaisi malliksi vaatemainokseen, voisi olla uskottava uutisankkuri. Nvu:ssa hän on tarvittavan velmu ilmeineen, eleineen, äänenpainoineen, kaikkiaan sympaattinen. Silti Jukalle ei Nvu ole kaikki, ei edes tärkein.
Vielä enemmän nautin tehdä stand up -komiikkaa
Entisajan hoveissa vastuu viihteestä oli etenkin hovinarrien harteilla. Narrin rooliin kuului etuoikeus arvostella vaaratta yksinvaltiaan toimia ironian ja satiirin antamalla suojavyöhykkeellä. Nvu käsittelee poliitikkoja uutisten kautta, reagoi usein huonoihin päätöksiin tai niiden heikkoihin perusteluihin. Narriksi Jukka ei itseään silti koe, hän on esiintyessään liian sliipattu narriksi. Olemus on kuin aidon uutisankkurin.
Kaikesta päättäen vaikutusvaltaisimpienkin nahka on toistaiseksi ollut riittävän paksua. Yleisön palautteesta suurin osa on ollut myönteistä: somessa tulee kannustusta. Joitakin klippejä ovat ihmiset innostuneet jakamaan eteenpäin, kuten Timo Soinin Guggenheim-räppiä kuluvalta syksyltä.
Vaikka välillä tulee mieleen, että jostakin tietystä jutusta saattaisi hyvinkin tulla palautetta, niin ei kuitenkaan ole merkittävissä määrin tapahtunut. Ilmeisesti katsojat ovat oivaltaneet pelin hengen.
Viihteen jo nyt suuri osuus taloudessa ja viestimissä kasvaa jatkuvasti. Naurulle on runsaasti kysyntää markkinoilla. Emme voi tyhjentävästi määritellä naurun merkitystä kaiken kaikkiaan, mutta Jukka näkee naurun Nvu:n kannalta sekä välineenä että tavoitteena.
Ilman naurua se ohjelma olisi kamala
Omalla tavallaan merkittäväksi Jukka koki aikanaan myös Neil Hardwickin Nyhjää tyhjästä -improvisaatioteatterin. Se show syntyi kiinnostavasti vetäjän ja yleisön vuorovaikutuksesta. Keskustelumme naurusta saa Jukan muistamaan vanhan Hardwick-haastattelun.
Hän pohtii siinä elämää ja kosmista mitattomuutta, kuinka maailma kaikkineen herättää kysymyksiä ja hämmennystä. Miksi mitäkin on, ei näihin kysymyksiin voi vastata. Kaiken mykistävän valtavuuden ja toisaalta päättömyydenkin äärellä, mitä meille lopulta jää, vain nauru, ei mitään muuta, vain nauru.