KOSKETA JA KUUNTELE

Teksti: Gyöngyi Pere-Antikainen

Mitäkö tein pyhäinpäiväviikonloppuna tänä vuonna, vuosi sitten, kaksi, kolme tai vaikka kuusi vuotta sitten? Yhtä vuotta lukuunottamatta vastaus on sama: vietin perjantain ja lauantain Tuusulan majatalo Onnelassa. Perinteet luovat helposti dejavu-tunteen, on vaikea erottaa eri vuosia toisistaan, sijoittaa keskustelut ja kohtaamiset ajallisesti, mutta muistan täsmällisesti toistuvana sen tunnelman, kun joukko tuttuja ja vain nimeltä tiedettyjä ihmisiä värjöttelee päärakennuksen edessä olevalla tupakkapaikalla milloin lumisateisena, milloin sumuisena tai sitten kirkkaan aurinkoisena päivänä.

Jo perinteikkääksi muodostumassa oleva seminaari nimeltään Kosketa ja kuuntele järjestetään jokaisena pyhäinpäivän viikonloppuna Onnelassa Suomen sokeat ry:n toimesta. Suomen sokeat ry on pieni ja vajaat kymmenen vuotta sitten perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on vähentää sokeudesta aiheutuvia haittoja ja vaikeuksia sekä edistää täysin sokeiden mahdollisuutta elää omaehtoista, sisältörikasta ja tasavertaista elämää. Yhdistyksen perustamisen aikoihin sen päämäärät kirvoittivat runsaasti väittelyjä mahdollisesta vastakkainasettelusta sokeiden ja heikkonäköisten välillä, mutta viime aikoina nämä väitteet ovat hiipuneet. Täysin sokeiden erityistarpeet eivät ole yleisiin näkövammaisten tarpeisiin nähden poissulkevia, mutta tiettyjä ylimääräisiä kriteereitä ne eittämättä asettavat.

Kulissien takana koko ajan jatkuvan edunvalvontatyön lisäksi yhdistyksen toiminnan pääpaino on jokavuotisessa ja jo suuren suosion saavuttaneessa Kosketa ja kuuntele -nimisessä seminaarissa, joka kokoaa jäseniä ja ulkopuolisia maan joka kolkasta.

Seminaarin kaava on muodostunut perinteelliseksi. Aattoilta huipentuu eri alojen kirkkaiden nimien pitämiin luentoihin. Tänä vuonna saimme vieraaksemme professori Esko Valtaojan.

Valtaoja on ilmiömäinen esitelmöijä ja tieteen popularisoija. Kuvailla tähtitaivaan saloja ihmisille, joista monet eivät ole tähtiä milloinkaan nähneet, siinä on haastetta kylliksi. Valtaoja toi meille Kuun taivaalta, aivan kirjaimellisesti. Ainakin palan Kuuta ja lisäksi myös palan Marsia: hän antoi kiertämään kädestä käteen kaksi pientä rasiaa, joista pumpulipediltä löytyivät pienet Kuusta ja Marsista saapuneista meteoriiteistä leikatut viipaleet.

Saimme kurkottaa myös tähtiin, eikä se ollut vaikea: sen kun kosketti omaa nenänpäätään. Ihmisen kehon jokainen atomi ja koko maailmankaikkeuden jokainen atomi kun on itse asiassa tähdissä tapahtuvan fuusion lopputulosta. ”Olemme siis tavallaan ydinjätettä kaikki. Tai sanokaamme kauniimmin: miehet ovat ydinjätettä ja naiset tähtipölyä”, nauratti Valtaoja yleisöään havainnollistaessaan ihmisen pienuutta maailmankaikkeuden äärettömyydessä.

Seminaaritanssit pyörähdeltiin Seppo Mäkisen yhtyeen tarjoaman ihanan vanhan tanssimusiikin tahdissa ja monien ilta venyi pitkälle vielä valomerkin jälkeen maailmaa parannellessa.

Lauantai alkoi Näkövammaisten liiton uuden puheenjohtajan, Sari Loijaksen kanssa keskustellessa. Koimme valtavan hienoksi sen aidon ja lämpimän keskusteluyhteyden, joka uuden puheenjohtajan ja yleisön välille syntyi pohtiessamme näkövammaisten arjen nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Markkinahumua tilaisuuteen toi näkövammaisille suunnattujen apuvälineiden esittely. Onnelassa nähdään ensisijaisesti atk-apuvälineitä ja sovelluksia ja niihin pohjautuvia ratkaisuja. Uusimmat äänikirjojen lukulaitteet, puhuvat skannerit, pistenäytöt, kolmiulotteisesti tulostetut esineet, kuvat ja kartat sekä kännykkäsovellukset herättävät aina suurta kiinnostusta. Tämän vuoden uutuuksia olivat ainakin lukutyyny ja pistekirjoituksella kuvailtuja neuletyömalleja sisältävä käsityökansio.

Arpajaiset, maineikkaan lintumiehen ja sanasepon Hannes Tiiran tietovisa ja ’70-luvun lapsitähden, Jari Huhtasalon tunteisiin vetoava konsertti kruunasivat leppoisan ja antoisan päivän. Onnelan antiin kuuluu tietenkin maistuva ruoka, näin alkutalvellakin viihtyisä ja kohtalaisen helposti hallittavissa oleva ympäristö. Tilaisuus ei kuitenkaan voisi onnistua ilman hyväntuulista ja osallistuvaa yleisöä ja keskinäistä aitoa vertaistuellisuutta.