Teksti: Erja Tulasalo
Kulttuuria kaikille -palvelu toimii valtakunnallisesti tarjoten tietoa ja tukea kulttuuritoimijoille saavutettavuuden ja moninaisuuden kysymyksissä. Palvelu edistää myös monenlaisia yleisöjä ja tekijöitä huomioon ottavia kulttuuripalveluja.
Kaapelitehtaan seinien taakse kätkeytyy valtava määrä erilaista taidetta ja sen kohtaamispaikkoja. Noiden seinien sisäpuolelta, D-portaan viidennestä kerroksesta löytyy myös Kulttuuria kaikille -palvelun toimisto. Sen suurista ikkunoista sisään astunut vahva valo täyttää tilan yhdessä sen ainutlaatuisen tiedon ja käytännön osaamisen kanssa mitä palvelun työntekijöiltä löytyy.
– Kaikki mitä teemme liittyy taiteeseen ja kulttuuriin, yhteistyöhön eri tahojen kanssa, kertoo erityisasiantuntija Sari Salovaara.
– Yritämme auttaa kulttuuritoimijoita ja kulttuuripalvelujen tarjoajia, mutta tuemme myös niitä kulttuuripoliittisia pyrkimyksiä missä yhdenvertaisuus on jotenkin mukana. Tai jos me koemme, että sen pitäisi olla mukana, silloin me yritämme omasta puolestamme vaikuttaa.
Kulttuuria kaikille -palvelun toiminta lähti aikoinaan liikkeelle käyttäjän ja yleisön näkökulmasta, mutta se on laajentunut pikku hiljaa siihen, että yhdenvertaisuutta edistetään nyt myös kulttuurintekijöiden kuten taiteilijoiden ja alan työntekijöiden näkökulmasta.
– Teemme tiimityötä koko työryhmämme sisällä, mutta saavutettavuuden alueesta minä ja Sari olemme tällä hetkellä päävastuussa, kertoo suunnittelija ja saavutettavuusasiantuntija Outi Salonlahti.
– Verkkosivut ovat minun vastuualuetta hyvin pitkälle, mutta kaikkineen hyödynnämme toistemme vahvuuksia.
Työyhteisössä on paikkansa myös Salovaaran avustajakoiralle, mustalle labradorinnoutaja Lennille.
Kaikukortti mahdollistaa kulttuurielämään osallistumista
– Yksi käynnissä olevista hankkeistamme on Kulttuuripassin jatkohanke, kertoo hankkeen johtajana toimiva saavutettavuusasiantuntija Aura Linnapuomi.
Kulttuuripassin jatkohanke käynnistyi joulukuussa 2014 ja se jatkuu vuoden 2017 loppuun saakka. Hankkeen tavoitteena on edistää taloudellisesti tiukassa tilanteessa elävien ihmisten mahdollisuuksia käyttää kulttuuripalveluja ja osallistua kulttuurielämään.
– Käytännössä olemme yhdessä erilaisten sosiaali-, terveys- ja kulttuuritoimijoiden kanssa rakentaneet eräänlaisen Kaikukortti-toimintamallin, jota kokeiltiin viime vuoden aikana Espoossa ja nyt huhtikuun 2016 alusta saakka kokeilu on toiminut Kainuussa.
Toiminnassa mukana olevat sosiaali- ja terveyspuolen toimijat jakavat asiakkailleen Kaikukorttia, joka on opiskelija- ja eläkeläiskortin kaltainen. Kortin saaneet asiakkaat voivat hankkia sillä maksuttomia pääsylippuja kokeilussa mukana oleviin kulttuurikohteisiin.
– Pääsymaksu ei kuitenkaan ole ainoa taloudellinen este, esimerkiksi liikkumisesta tulee myös kustannuksia. Espoossa on hyvä julkinen liikenne verrattuna Kainuuseen, missä välimatkat ovat ihan eri luokkaa eikä joukkoliikenne ole lainkaan niin kattavaa, toteaa Linnapuomi.
– Tavoitteena on, että tästä tulisi malli, jonka eri alueet Suomessa voisivat ottaa käyttöön ja siksi halusimme Espoon jälkeen kokeilla mahdollisimman erilaisella alueella kuin mitä pääkaupunkiseutu on.
Kaikukortti-toiminnasta tullut palaute on ollut positiivista. Moni kortin saaneista on iloinnut, että kortin avulla heidän on mahdollista osallistua jälleen kulttuurielämään.
– Mitenkään automaatiota ei kuitenkaan ole, että jos ei ole pääsymaksua, ihmiset ryntäävät kulttuurin äärelle.
Kaikukortti on edelleen käytössä Espoossa, sillä Espoon kaupunki otti siitä kokeilun jälkeen ”kopin”.
Muista hankkeista ja yhteistyöstä
Parhaillaan julkaistaan Yleisten kirjastojen saavutettavuussuositus, jota on ollut tekemässä laaja joukko kirjastojen saavutettavuusalan toimijoita, muun muassa Kulttuuria kaikille -palvelu.
– Lähdemme usein tilanteesta, että olisi hyvä jos olisi jonkinlainen tarkistuslista ja sitten siitä tuleekin yhtäkkiä kahden vuoden massiivisen projektin työstäminen, nauravat Salovaara ja Salonlahti.
– Tämä saavutettavuussuositus on kirjastohenkilökunnalle suunnattu työkalu, jolla he voivat yrittää tarkistaa omaa toimintaansa kirjaston johtamisesta asiakaspalveluun, kokoelmiin, aineiston sijoitteluun jne, kertoo Salonlahti.
Hiljattain käynnistyneessä hankkeessa Monikielisyys ja moninaisuus kulttuurikentän voimavarana – työllistyminen ja kotoutuminen Pohjoismaissa kirjallisuuden avulla tuetaan kirjailijoita, jotka kirjoittavat muulla kuin jollain pohjoismaisella valtakielellä. Tuorein, toukokuussa julkistettu hanke Suomi 100 – Sateenkaaren väreissä tekee näkyväksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen historiaa ja sateenkaarevaa taidetta osana itsenäisen Suomen historiaa ja se myös kerää uutta tietoa näiden vähemmistöjen historiasta.
– Kehittämishankkeiden aloitteet tulevat joskus meiltä, joskus muualta. Meillä on hyvät ja melko toimivatkin verkostot, Salovaara sanoo.
– Saavutettavuus-sana on nykyään mantra, mutta me osaamme kysyä ne kysymykset, jotka tuovat sen konkretiaan. Työmme luonne on eräänlaisena välittäjänä toiminen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on Kulttuuria kaikille -palvelun merkittävin rahoittaja, mutta samalla he hakevat koko ajan hankkeille avustuksia myös muualta.
– Meillä on nykyään hyvä yhteistyö kulttuuriministeriön virkamiesten kanssa. He ottavat meihin yhteyttä aina silloin tällöin ja myös me voimme ottaa yhteyttä ja vaikka lobata jotain tiettyä asiaa, kertoo Salonlahti.
– Tämä on työpaikkana sellainen missä tuntee yhtäkkiä todella paljon ihmisiä; sekä kulttuurialan johtajia että työntekijöitä, muita järjestöjä, sidosryhmiä ja kulttuurihallintoa.
Työtä tarvitaan lisää
Suomessa ei ole lailla säädetty kovinkaan tiukkoja kriteerejä kulttuurin saavutettavuudelle.
– Voimakas kulttuuripoliittinen ohjaaminen on yksi keino, muttei ole mielekästä, jos aletaan suhtautumaan saavutettavuuteen negatiivisesti kun pakolla ja pelotteilla annetaan ylhäältä päin käskyjä saavutettavuuteen liittyen, Salonlahti toteaa.
– Olemme Sarin kanssa menossa tapaamaan Ruotsiin Kulturrådetia, joka on sekä meidän Taikea eli Taiteen edistämiskeskusta että opetus- ja kulttuuriministeriötä vastaava, kulttuurialan toimintaa rahoittava organisaatio.
– Ruotsissa on ollut todella pitkäjänteinen ja strateginen usean vuoden työ siitä, että kulttuuritoimijoilta on vaadittu tiettyjä saavutettavuuteen liittyviä asioita ja onkin tosi kiinnostavaa, voisiko Suomessa olla tulevaisuudessa edes jotakin sen tyyppistä.
Kulttuuria kaikille -palvelu kokee heidän oman toimintansa haasteena valtakunnallisuuden.
– Vaikka olemme fyysisesti Helsingissä, meidän pitäisi kuitenkin palvella koko Suomea. Emmekä me voi koko ajan matkustaakaan, Salonlahti pohtii.
– Kaikki julkaisumme ovat verkkosivuillamme maksutta ladattavissa, muttei se vielä tarkoita, että kaikki jaksaisivat sitä kautta perehtyä asioihin.
Salovaara ja Salonlahti uskovat myönteisen kehityksen kulttuurin saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden suhteen jatkuvan, vaikka varmasti se myös tulevaisuudessa kulkee mutkienkin kautta.
– Toivoisi, että muutokset olisivat tulleet jo rakenteisiin, eivätkä olisi vain pistomaisia. Työtä siis vaaditaan lisää, Salovaara toteaa.
Kulttuuria kaikille -palvelussa työskentelee seitsemän kulttuurin saavutettavuuden ja moninaisuuden ammattilaista, toiminnanjohtajana toimii Rita Paqvalén. Kulttuuria kaikille -palvelua ylläpitää Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry.
Kulttuuria kaikille -palvelun esteettömät www-sivut
löytyvät osoitteesta: www.kulttuuriakaikille.fi