MUSIIKKI
Musiikin sisällä raja-aitoja on ennenkin koeteltu. Elias Kahila tuo sellon enimmäkseen laulun ja kitaran hallitsemaan klubimusiikkiin.
Istumme teekuppien äärellä juttelemassa sellisti Elias Kahilan kanssa yhdessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kahvioista. Mies on ilmiselvästi väsynyt, hän on vasta aamuyöllä palannut Helsingistä Toton konsertista. Nyt meitä ympäröi maanantain iltapäivän yllätyksettömyys. Edellisen myöhäisillan voimakkaat ärsykkeet olivat vaatineet kuulon suojaamista korvatulpin ja silmien räpyttelemistä liian voimakkaiden valoefektien tahtiin.
– Fiilis on tärkein, Elias hymähtää.
Kaikki alkoi kouluiässä Haapajärvellä. Siellä Elias aloitti instrumentin soiton puolalaissyntyisen opettajansa huolellisessa ja vaativassa ohjauksessa. Pitkä oppilassuhde tuohon opettajaan kesti 13 vuotta.
– Olin onnekas. Mikään harjoittelun määrä ei vaativalle opettajalle riittänyt, mutta saamastani ohjauksesta olen kiitollinen.
Nyt hän opettaa sellonsoittoa itsekin. Opettaja-kollegojensa kanssa Elias on nähnyt nykyajalle leimallisen lyhytjänteisyyden. Soitto-oppilaat tuntuvat jahtaavan yhä enemmän pikaisesti syntyviä tuloksia, odotetaan elämyksiä lyhyellä aikavälillä. Hitaasti muovautuva osaaminen ei tunnu kiinnostavan, eikä pitkäjänteisyys ole tämän ajan hyveitä. Musiikissa ei kuitenkaan ole oikoteitä, Elias muistuttaa tarvittavasta työstä ja ajasta.
Hienoa musiikkia on paljon, mutta perinteinen (klassinen) musiikki ei ollut onnistunut tekemään sellistiin aivan suurinta vaikutusta. Lopulta käänteen tekevä vaikutus tuli. Sen teki 90-luvulla tutustuminen muutamien bändien äänitteisiin; tärkeimpinä Eagles ja Toto.
– Kai minulla on rytmi veressä. Tärkeintä musassa on rytmi, svengi ja groove. Ilman noita bändejä en olisi musiikkialalla.
Joissakin yrityksissä sovittaa rock-musiikkia vaikkapa sinfonia-orkesterille (esim. London Symphony Orchestra 1970-luvulla) on aikoinaan saavutettu tuloksia, joita kuunnellessa voi joutua ihmettelemään, mitä oikeastaan tavoiteltiin. Tuskin oli tarkoitus, mutta kömpelö kokonaisuus – makuasia tietenkin – tuottaa helposti vaivaantuneen olon kuulijalle. Uskottavuus jäi saavuttamatta.
Pelkästään perinteiseen soittotapaan Elias ei luota. Hän on tehnyt omassa jutussaan lähes kymmenen vuotta töitä soittaakseen ohjelmistonsa uskottavasti. Tähän tarkoitukseen hän on kehittänyt jousitekniikan, jolle hän on antanut nimeksi shuffle.
– Soittotavan kehittely, mikä edelleen jatkuu, tuntui pakolliselta, valmista keinoa tavoitella sellolla uskottavaa ilmettä groovaavaan musiikkiin ei ollut. Muiden sävelmien versioimisen perusvaatimus on kuitenkin olla tärvelemättä niitä.
Musiikilliset universumit
Sellisti ei omassa musisoinnissaan anna turhien raja-aitojen kahlita. Esimerkiksi yhtenä viikonloppuna hän kertoo soittaneensa neljässä eri tapahtumassa. Kolmen päivän aikana kirkossa solistien kanssa kahteen otteeseen esitetystä joulumusiikista mentiin klubisoiton kautta heavymetalliin.
– Eri tavoin intensiivisiä tapahtumia kaikki: kirkollinen yleisöä keskittymässä kuulemaansa, sellainen vaatii olemaan skarppina, tai rokki-klubin savu- ja valoefektein höystetty meno. Sukkulointia musiikillisesta universumista toiseen. Minusta kaikkea intohimolla tehtyä musiikkia pitää arvostaa.
Alun perin Eliaksen bändin ideana oli korvata kitara sellolla cover-biiseissä. Niiden kuuleminen sai osan yleisöstä toivomaan bändiltä omaakin materiaalia. Toive on kuultu: nyt bändi tarjoilee kuulijoille sitäkin muiden artistien biiseistä tehtyjen sovitusten lomassa.
Kun Elias nousee lavalle bändin toisen jäsenen, Kristian Ijäksen kanssa, jyväskyläläisen musiikkiklubin täyttää odottava tunnelma. Ohjelmisto sisältää omaa materiaalia ja pop-rockia monilta maineikkailta bändeiltä ja artisteilta; mukana Red Hot Chili Peppers, Stevie Wonder, Toto, Bruno Mars, Michael Jackson jne.
Välillä keikan edetessä Kristian pääsee lepäilemään Eliaksen rakennellessa aivan timanttisen taimauksen vaativaa sooloa. Loopilla hän rakentaa taustaa, jonka pinnalle hän jousella laveeraa melodiat. Käsittelyyn on päätynyt Coolion kautta Stevie Wonderin Gangster’s Paradise.
Elias ottaa askelen lavan etureunaan lähemmäs yleisöä, kehotusta seuraten väki yhtyy taputtamaan rytmiä. Michael Jacksonin Billie Jean merkitsee yleisölle hunajaa. Nöyräksi illan mittaan soitettu yleisö tarttuu innokkaimpien toimesta Eliaksen tanssikehotukseenkin.
Nuori bändi on Eliaksen mukaan edelleen kehittelyn alla. Muutamista keikkapaikoistaan yhtenä mukavimmista hän mainitsee Pannuhuoneen Kuopiossa. Myös Eliaksen youtube-videot ovat herättäneet huomiota ja poikineet keikkoja Tukholmaankin. Myös jameissa soittaminen on tutustuttanut sikäläisiin piireihin, länsinaapuriin Elias Kahila Band vie shownsa kesällä 2016.