Teksti: Tuula Paasivirta
Marseillessa Marhaban-keskuksen työntekijät ovat jo vuodesta 2003 toivottaneet maahanmuuttajia tervetulleeksi pieneen diakoniakeskukseen köyhän satamakaupungin keskustassa. Keskuksen työntekijät ja vapaaehtoiset työskentelevät maahanmuuttajien integroimiseksi ranskalaiseen yhteiskuntaan. Vierailin tässä keskuksessa matkaillessani Etelä-Ranskassa syksyllä 2015.
Suomen Lähetysseuran perustama diakoniakeskus
Marhabania edelsi Bellevue-keskus. Se oli isossa kerrostalossa maahanmuuttajalähiössä. Suomen lähetysseura on tehnyt työtä Ranskassa yli 30 vuotta ja työ on siirtymässä kokonaan kansallisille työntekijöille. Mélanie Landes aloitti viime vuoden alussa keskuksen ensimmäisenä paikallisena johtajana. Pastori Riitta Granroth on tällä hetkellä keskuksen ainoa suomalainen työntekijä. Aiemmin suomalaisia työntekijöitä on ollut 4-5. Myös Marseillen-työn paikalliseksi taustayhteisöksi perustettu Association Diaconale Protestante Marhaban (ADPM) täyttää jo seitsemän vuotta.
”Sanomme yhä uudelleen Marhaban – tervetuloa”
Keskus järjestää monenlaista toimintaa, mutta suurin osa keskuksen asiakkaista ja kävijöistä tulee ranskankielen tunneille tai lukutaito-opetukseen. Toisaalta he tulevat saadakseen kokea yhteyttä ja saadakseen osakseen lämpimän katseen tai hyväntahtoisen sanan, sanovat Riitta ja Mélanie yhteisessä kirjeessään suomalaisille lähetystyön tukijoille Pariisin terrori-iskujen jälkeen.
Keskuksen toiminta-ajatus
Vielä lainaus tästä kirjeestä: – Marhaban-yhdistyksen puheenjohtajan, Jean-Marc Flambeaun mukaan Ranskan valtion laïcité-periaatteen (valtio on ollut uskonnoton vuodesta 1905) pitäisi mahdollistaa se, että jokainen voi löytää paikkansa ranskalaisessa yhteiskunnassa, olipa hänen uskontonsa mikä tahansa.
Keskuksella on kaksi budjettia – toinen on sosiaalityön budjetti ja tämän budjetin alla ei tehdä hengellistä työtä ja mm. kielikurssien materiaalien ja tekstien täytyy olla ei-hengellisiä. Keskuksella on toinen budjetti, jota johtaja Mélanien mukaan voisi kutsua vaikka hengelliseksi budjetiksi ja tästä saadaan rahaa esim. raamattupiirin pyörittämiseen. Tällöin täytyy selvästi käydä ilmi, että käytettävät tekstit ovat uskonnollisia.
Ensimmäinen paikallinen johtaja
Keskuksen nykyinen johtaja Mélanie Landes on ollut mukana keskuksen tehtävissä vuodesta 2009. Hän aloitti alussa vapaaehtoisena koululaisten ohjaajana. Hänet asetettiin 1.1.2014 keskuksen johtajan tehtäviin. Hän vastaa hallinnosta ja valvoo keskuksen toimintoja. Mélanie Landes on opiskellut historiaa. Hän on käynyt Suomessa ja hän on opiskellut Suomen lähetysseuran stipendillä sosiaalityön johtajuutta. Se on Ranskassa valtiollinen tutkinto, josta hän sai hallinnon ja johtamisen diplomin.
Vapaaehtoiset
Keskuksella on tällä hetkellä 30 vapaaehtoista, joista muutaman tapaan eräänä keskiviikkona vieraillessani naisten aamukahvilla. Hieman tihruinen aamu vähentää kahville tulijoita, koska monet naisista eivät lähde liikkeelle, kun ilma on heidän näkökulmastaan huono.
Vapaaehtoisten ryhmä on varsin ekumeeninen uskonnoltaan ja moninainen kansallisuuksiltaan. Tapasin hollantilaisen lähetystyöntekijän, joka käy opettamassa keskuksessa. Keskuksessa monikulttuurisuus elää rinnakkain. Marhaban-keskus on yksi parhaiten ekumeenisuutta toteuttavista ja sen kanssa sovinnossa elävistä yhteisöistä Ranskassa.
Istuessani keskuksessa juttelen välillä etiopialaisen ja sudanilaisen naisen kanssa. Riitta ja Mélanie tekevät joitakin työtehtäviä ja jotkut muutkin keskustelevat keskenään keskuksen asioista. Väliin tulee pari episodia, joissa pitää ottaa kantaa ja auttaa lukkojen taakse jäänyttä lasta ja keskuksen alueelta muualle Ranskaan muuttaneen paperittoman lapsen asioihin pitää puuttua. Naisten mukaan keskuksessa iloitaan ja jaetaan asioita, joskus myös itketään.
Mélanien mukaan vaikeinta on hyvin monet tarpeet eli henkilöiden tarvitsevuus. Riitta huikkaa väliin – jokaisessa Marseillesin korttelissa voisi olla oma Marhaban-keskuksensa. Yhdistys verkostoituu paikallisiin oloihin ja asioihin ja yrittää neuvoa asiakkaita mihin ottaa yhteyttä kulloisessakin asiassa. Joskus yritetään auttaa paperiasioissa vaikka resursseja ei ole kovin paljon. Kun paperiton maahanmuuttaja saa tarpeeksi todisteita oleskelustaan sekä halukkuudesta oppia kieltä, hän voi saada oleskeluluvan Ranskassa. Mélanie kertoo edelleen, että raskasta on nähdä ahdistus ja murhe ihmisten elämässä. Veljeys ja sisaruus eri ihmisten kesken tuo toivoa.
Keskuksen käytännön toiminta
Alkusyksy oli kiireistä, kun ryhmiin halukkaita testattiin, että minkä tasoiseen kieliryhmään kukin opiskelijaksi pyrkivä olisi sopiva. Keskuksessa on maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina monenlaista sosiaalista ohjelmaa. Köyhiä viedään myös retkeilemään. Kieliryhmien lisäksi naisen voivat vaikkapa ommella, ja he saavat tukea ja apua tarvittaessa. Iltapäivällä on lasten ja nuorten ohjelmaa, mm. teatteria. Teinien teatteriryhmän kanssa on suunnitelmissa mm. Lontoon matka. Keskuksessa voidaan auttaa myös hengellisissä asioissa kävijöitä, jos he ilmaisevat tarvetta tähän. Ja perjantai on erityisesti hengellisten asioiden päivä.
Lainaus Mélanien ja Riitan kirjeestä: ”Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan, työmme tulee joka päivä todistamaan taivaallisen Isän kutsusta, joka koskee jokaista ihmistä; ja sanomme yhä uudelleen ’Marhaban’ (se merkitsee tervetuloa arabian kielellä) jokaiselle, joka astuu keskuksen ovesta sisälle.”
Tuula Paasivirta
Kirjoittaja on luterilainen pastori ja entinen Suomen lähetysseuran työntekijä. Lisätietoja http://www.association-marhaban.org/index-fn.html ja http://www.suomenlahetysseura.fi/ls_fi/sivut/haku//index.eviacms/search/marha