Teksti: Pasi Päivinen
Jonna Monosen, 37, esikoisromaani, Hiljaa pimeässä, julkistettiin 7. marraskuuta Pohjolatalolla Kouvolassa pimeäksi ravintolaksi muutetussa kerhotilassa.
Syntymäsokea Jonna on kotoisin Imatralta ja asuu nykyisin avomiehensä Christianin, opaskoira Iken ja Toivo-kissan kanssa Lounais-Saksassa Reinin varrella Bad Säckingenin pikkukaupungissa Sveitsin rajalla. Nordbooksin kustantama 336 sivuinen ja tyylikkäisiin koviin kansiin sovitettu jännitysromaani on Jonnan huikean mielikuvituksen tuotos. Kirja on ollut menestys ensimmäisen kuukauden ajan ja sitä on jo myyty niin hyvin, että kustantaja on päättänyt toisesta painoksesta.
Pimeän ravintolan tunnelmaa
Illan pääosan esittäjä, kirjailija Jonna Mononen, järjesti esikoisteoksensa julkistamistilaisuuden Kouvolassa toimintakeskus Veturin tiloissa Pohjolatalolla luoden vieraille ainutlaatuisen kokemuksen. Kustantajan ja kirjailijan lyhyiden puheiden jälkeen valot sammutettiin, muutamista ikkunoista pilkottamaan jäänyt heikko valo tilkittiin kankaiden taakse ja 40 vieraan joukko sai pian syötävää eteensä. Jonna tarjoili ensin ruuat ja vieraiden murkinoidessa saimme kuulla kirjailijan itsensä lukemana äänitehosteilla elävöitettyjä katkelmia esikoisdekkaristaan. Jonna on työskennellyt Euroopan suurimmassa pimeässä ravintolassa, berliiniläisessä Nocti Vaguksessa, joten tarjoilu sujui pimeässä ammattilaisen ottein.
Ruokailu pimeässä oli minullekin uusi kokemus. Pimeästä tilasta ja jännittävistä tapahtumista huolimatta ruoka ei mennyt kenelläkään väärään kurkkuun, eikä ainakaan minua pelottanut. Syvennyttyäni lukemaan Hiljaa pimeässä -dekkaria, tunsin kihelmöivän jännityksen sormenpäissäni. Selkäpiitä karmiva tarina kertoo kymmenestä saksalaisturistista, jotka jäävät maansortuman taakse tippukiviluolaan vangeiksi. He joutuvat selviytymään pilkkopimeässä, ravintonaan vain maanalaisen järven vesi. Vähitellen pimeys ottaa vallan myös heidän sieluissaan ja eloonjäämistaistelusta tulee epätoivon, juonittelun ja silmittömän raivon cocktail.
Jonna on jännityksen mestari ja taitava tarinankertoja, eikä lukemista malttaisi keskeyttää sen kerran aloitettuaan. Kirja vie lukijan mennessään ja jännitystä riittää jokaisen 336 sivun verran.
Kielenkääntäjästä kirjailijaksi!
Kirjailija on ollut Jonnan toiveammatti lapsesta saakka. Hän kertoi julkistamistilaisuudessaan poikkeuksellisesta mielikuvituksestaan ja hurjista lapsuusvuosiensa leikeistä, joista ei puuttunut jännitystä. Hän ammentaa kirjojen aiheet ehtymättömästä mielikuvituksen lähteestään. Jonnasta ei tullut kuitenkaan heti kirjailija, vaan hän opiskeli ensin ammatin Joensuun yliopiston Savonlinnan kansainvälisen viestinnän laitoksella valmistuen filosofian maisteriksi vuonna 2008 pääaineena saksan kielen kääntäminen ja tulkkaus. Sivuaineina Jonnalla oli ruotsin kääntäminen ja tulkkaus, suomen kieli, käännöstiede ja psykologia.
Valmistumisen jälkeen Jonna meni toimittajaharjoittelijaksi varkautelaiseen Keski-Savon uutiset -ilmaisjakelulehteen.
– Siellä tein moninaisia juttuja asia-artikkeleista jatkojännäriin ja kolumneihin. Sitä jatkui puoli vuotta, kunnes jouduin leikkaukseen ja työt keskeytyivät.
Kipinä vapaaseen kirjoittamiseen oli kytenyt Jonnan mielessä koko ajan, ja hän opiskeli suomen kieltä sivuaineena innolla nimenomaan oppiakseen kirjoittamaan äidinkieltään sujuvasti ja oikein. Hän kokee vahvasti, että hänellä on paljon sanottavaa, ja se on sanottava kirjoittamalla.
– Haluan teksteilläni antaa lukijoille elämyksiä, mutta samanaikaisesti tavoitteena on parantaa vammaisten asemaa vaikuttamalla asenneilmapiiriin.
– Haluan kirjoillani nostaa erityisesti näkövammaisten näkyvyyttä ja osoittaa, että meistä on muuhunkin kuin yhteiskunnan eläteiksi.
Muutto Saksaan
Kirjoittamisen ohella saksan kieli ja kulttuuri on kiinnostanut kouluvuosista lähtien ja keväällä 2009 Jonna kävi aktiivista kirjeenvaihtoa internetistä löytämiensä saksalaisten kirjeystävien kanssa ylläpitäen saksan taitoaan. Hän oli ollut Saksassa vaihto-oppilaana lukuvuoden 1996-97 ja saksalainen elämänmeno oli silloin tarttunut Jonnaan jättäen ripauksen saksalaisuutta sieluun.
– Ystävystyin kevään ja kesän 2009 kuluessa monen kirjekaverin kanssa ja aloin matkustella syksyllä eri puolille Saksaa kirjekaverilta toiselle. Vuotta myöhemmin tapasin Christianin, joka oli ollut myös meilikaverini. Muutaman kuukauden kaveruuden jälkeen alkoi seurustelu ja toukokuussa 2011 muutin hänen luokseen Berliiniin.
Jonna sai pian Saksaan muutettuaan töitä suositusta berliiniläisestä pimeästä ravintolasta Nocti Vaguksesta, mutta työsuhde jäi vain muutaman kuukauden mittaiseksi. Ravintolan henkilökunta koostuu näkövammaisista ja Jonna sai kokea, millainen sokea saksalainen kateus pahimmillaan on.
– Kymmenen vuotta keskenään työskennelleet ihmiset eivät hyväksyneet minua joukkoonsa, koska olin hyvä asiakaspalvelussa heti alussa ja tyytyväiset asiakkaat antoivat minulle tippiä enemmän kuin pitkään työskennelleet kollegani saivat. Se sai heidät käynnistämään työpaikkahäirinnän tavoitteena minun savustaminen ulos Nocti Vaguksesta siinä myös onnistuen. Minulle annettiin jatkuvasti tahallaan vääriä ruoka-annoksia ja kiusattiin verbaalisesti niin, että lopulta en jaksanut enää ja lopetin työt.
– Elämäni jatkui Berliinissä runsaan vuoden ajan kunnes keväällä 2013 vuokrasimme asuntomme ja lähdimme puoleksi vuodeksi vapaaehtoistöihin maatiloille. Opin lypsämään lehmiä ja hoitamaan tuotantoeläimiä. Olimme kahdella saksalaisella ja kahdella italialaisella tilalla. Vapaaehtoistyörupeaman aikana aloitin myös kirjani Hiljaa pimeässä ensimmäisen version kirjoittamisen.
Kirjailijan elämää
Tammikuussa 2014 Jonna ja Christian muuttivat Lounais-Saksaan Bad Säckingenin pikkukaupunkiin. He asuttavat kerrostalokolmiota opaskoira Iken ja löytökissa Toivon kanssa. Jonnan avopuoliso Christian on ammatiltaan arkkitehti, muurari ja tietokoneohjelmoija. Tällä hetkellä hän työskentelee Puritechilla, joka valmistaa ja huoltaa ilmasuodattimia. Jonna työskentelee unelma-ammatissaan kirjailijana. Itsenäinen työ sallii hänen suunnitella ajankäyttönsä ja Jonna lenkkeileekin Iken kanssa päivän mittaan poiketen toisinaan joen vastarannalla Sveitsissä. Opaskoira Ike on kaksikielinen ja kun Jonna sanoo saksaksi tai suomeksi Ikelle: ”Pidetään Saksa puhtaana ja mennään Sveitsiin kakalle”, pyyhältää Ike suoraan joelle ja ylittää rajana olevan Reinin Stein Säckingenin pikkukaupunkiin.
Sokeus ei todellakaan ole este saati hidaste Jonnan kirjailijan työssä, sillä 336 sivuisen Hiljaa pimeässä -dekkarin kirjoittaminen vei vain neljä kuukautta.
– Kirjoittamalla haluan näyttää, että sokeat pärjäävät siinä missä näkevätkin.
Parhaillaan Jonna viimeistelee toista jännitysromaaniaan, synnyinkaupunkiinsa Imatralle sijoittuvaa dekkaria, Syksyllä sirkatkin vaikenevat. Sen ensimmäinen versio valmistui kolmessa viikossa. Jonna neuvottelee sen kustantamisesta. Toinen työnalla oleva suurempi projekti, Kasvain, on Jonnan vammaispoliittinen manifesti.
– Se on sairaalaan sijoittuva trilleri, jossa on monta tasoa. Se kertoo, miten kuuluisasta neurokirurgista tulee sokeuduttuaan yhteiskunnan hyljeksimä vammainen Emma. Se on inhorealistinen ajatuskuvio siitä, miten vammaisia voidaan pitää kasvaimina, ja miten suvaitsemattomuus heitä kohtaan leviää kuin kasvain.
Jonnan kirjojen erityispiirre on tuoksujen autenttinen kuvailu, joka antaa jännittävän lisämausteen tarinoihin. Hänen nenänsä on lähes kuin labradorin noutajalla ja Jonna on parfyymien todellinen asiantuntija. Hänellä on yli 900 parfyymin kokoelma kotonaan. Jonna haaveilee myös oman parfyymin luomisesta, jonka tuoksu olisi pelottava, ja joka olisi omistettu kaikille trillereiden ystäville.
Tuoksunautintojen lisäksi Jonna pitää hyvästä ruuasta, matkustelusta ja eläimistä. Eläinrakkaina ja maaseutuhenkisinä heidän tulevaisuutensa suunnitelmissa on oma talo maalla Bad Säckingenin liepeillä, jossa voi pitää muutamaa kanaa, kukkoa ja sekä viljellä omiksi tarpeiksi. Jonna on saksalaistunut muutamassa vuodessa, ja hän tulee Suomeen vain lomailemaan ja kirjanjulkistamistilaisuuksiin!
Teokset:
Mononen, Jonna: Hiljaa pimeässä. 2015, jännitysromaani.
E-kirjat: Sokea raivo ja Marjanpoimija sekä kolmoishermosärkyopas Nyt meni hermot!