Teksti: Pasi Päivinen
Viides perättäinen vammaisten kulttuuritapahtuma Parafest järjestettiin Joensuussa. Tapahtuman suojelijana oli tänä vuonna presidentti Tarja Halonen, joka ei kuitenkaan ollut itse paikalla. Näkövammaisia oli tänä vuonna mukana taidenäyttelyssä, festivaalilavalla ja kaupungin teatterin suurella näyttämöllä sekä jo perinteeksi muodostunutta sokkokahvilaa pyörittämässä taidekeskus Ahjossa.
Parafest-tapahtuma oli pitkälti samanlainen kuin neljänä edellisenä vuotena. Se ei ole kyennyt edelleenkään uudistumaan ja kehittymään yhdenvertaiseksi vammaisten ja vammattomien kulttuuritapahtumaksi, vaikka alkuperäinen tavoite on ollut nimenomaan yhdenvertaisuuden ja vuorovaikutuksen edistäminen. Myöskään laajempaa yleisön mielenkiintoa ei ole onnistuttu tavoittamaan, vaan siitä on tullut entistäkin vahvemmin pelkästään vammaisten tapahtuma. Karjalan kulttuuripääkaupungissa, Joensuussa, on runsaasti festareita ja kesätapahtumia, joten Parafest jää auttamattomasti niiden varjoon, mistä syystä sen tulisi ehdottomasti yhdistyä toisten aktiivisten joensuulaisten kulttuuritapahtumajärjestäjien kanssa, jotta vuorovaikutus sekä kulttuurinen yhdenvertaisuus voisi oikeasti toteutua.
Festarivieraat ovat pääosin samoja kuin aikaisempina vuosina ja yleisö koostuu vammaisista, heidän omaisistaan ja avustajistaan. Esiintymismahdollisuuksien tarjoaminen vammaisille, erityisesti kehitysvammaisille, on merkityksellinen asia, joten Parafest luo joka tapauksessa tärkeitä osallisuuden kokemuksia ainakin pohjois-karjalalaisille kehitysvammaisille, vaikka se ei sinänsä olekaan yhdenvertaisuusperiaatteiden mukainen kulttuuritapahtuma.
Vammainen avasi ensimmäisen
kerran Parafest-tapahtuman
Festivaalin avajaiset pidettiin perinteisesti torstai-iltana Taidemuseon pihaan pystytetyssä juhlateltassa. Tarvittiin neljä Parafest-tapahtumaa ennen kuin ymmärrettiin, että tapahtuman voi avata myös vammainen ihminen, eikä siihen todellakaan tarvita poliitikkoa tai kaupungin virkamiestä.
Avaussanat lausui kehitysvammainen Helsingissä asuva räppäri Kalle Havumäki.
- Kehitysvammaiset on nähtävä ihmisinä ja tasa-arvoisina, Havumäki muistutti avauspuheenvuorossaan.
Kun kävelin sisään festarialueelle, ensimmäinen ihminen, jonka tapasin, oli sattumalta juuri Kalle Havumäki. En tuntenut häntä entuudestaan, mutta Kalle tuli kyselemään koirastani ja esitteli itsensä heti alkajaiseksi. Kalle jutteli rennosti festarivieraiden kanssa ennen ja jälkeen avauspuheensa nauttien selvästi ihmisten kohtaamisesta, ja hän oli täysin oikea henkilö avaamaan Parafestin.
Festivaaliteltan satoa
Torstaina juhlateltassa nähtiin mm. tanssiesityksiä, vatsastapuhumista, musiikkia ja runonlausuntaa. Odotin mielenkiinnolla vatsastapuhuja Tomsonin alias Tommi Kivimäen esitystä, koska vatsastapuhujia on maassamme vähän. Tomsonin esitys oli pettymys. Hän keskusteli nuken kanssa kuten vatsastapuhumiseen kuuluukin, mutta ääni ei muuttunut miksikään ja jutut eivät uponneet ainakaan minulle, eikä esitystä voi kuvata varsinaisesti vatsastapuhumiseksi. Sen sijaan erityisen hieno ohjelmanumero oli joensuulaisella Able Art Group -tanssiryhmällä, jossa oli mukana myös näkövammainen muusikko ja kulttuurin monitoiminainen Iiris Brocke. Illan päätteeksi pääesiintyjä Kalle Havumäki riimitteli tyylikkäästi mm. kuumista mimmeistä saaden yleisön hyvin mukaan.
Perjantai-iltana festivaalilavalla kuultiin joensuulaisia näkövammaisia Senni Hirvosta ja Azra Tayebia. Azran ja Sennin saamat suosionosoitukset olivat mahtavat ja heidän koskettavat laulunsa tekivät yleisöön vaikutuksen. Tänäkin vuonna laulukielinä olivat persia ja suomi. Pääesiintyjänä oli Pepe Willberg Resonaari-yhtyeen kera, jossa soitti myös vammaisia muusikkoja. Väkeä oli torstaita enemmän, mutta paljon enemmänkin olisi mahtunut.
Ahjossa ja teatterilavalla
Parafestin kulttuurikattaus noudatti pitkälti edellisten vuosien kaavaa. Taidekeskus Ahjossa oli Kulttuuri kuuluu kaikille -näyttelykokonaisuus, jossa esillä oli valokuvia, keramiikkaa, piirroksia ja maalauksia. Valtakunnallistakin huomiota herättäneen valokuvanäyttelyn Kuka painoi nappia, herra Holbein? teokset ovat syntyneet työpajassa, jota valokuvaaja Pekka Elomaa on vetänyt Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhdyssä vuodesta 2001 lähtien. Näyttelyn muotokuvia on lähestytty renesanssitaiteilija Hans Holbeinin innoittamana. Näkövammaisten Kulttuuripalvelun keramiikkaryhmän töitä teemalla Sanasta lintu – savesta lintu oli esillä Ahjon takimmaisessa näyttelyhuoneessa, jonne näyttelyvieraat löysivät tiensä vanhasta muistista, vaikka paikka olikin hieman katveessa. Ahjon pääsalin lattia tarvittiin näyttämö- ja katsomotilaksi näyttelijä Pekka Heikkisen monologia, Näillä Mennään, varten, joten pääsaliin oli sijoitettu pelkästään maalauksia.
Ahjossa toimi myös sokkokahvila, joka näyttää säilyttävän suosionsa vuosi vuodelta ja useimmille vierailu sokkokahvilassa oli kuulemieni kommenttien perusteella elämys.
Teatteria ja tanssia on parafesteilla esitetty useampana vuotena, mutta ensimmäistä kertaa Joensuun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Siellä nähtiin stand-up komiikkaa ja tanssia. Lauantaina kolmantena festaripäivänä puolen päivän jälkeen näyttämön otti haltuun brittiläinen kuuro stand-up koomikko Gavin Lilley. Hän on esiintynyt Suomessa aikaisemminkin, mutta joensuulaisille hän oli uusi tuttavuus ja yleisö piti näkemästään. Gavin Lilleyn jälkeen Kulttuuripalvelun Näkövammaisteatteri valtasi lavan. Tanssi mun kanssa -esitys oli loistava ja se sai yleisöltä innostuneen vastaanoton. Molemmat esitykset vetivät mukavasti väkeä katsomoon ja teatteri toimi erinomaisesti tapahtumapaikkana. Ihmettelen, minkä vuoksi näyttelijä Pekka Heikkisen Näillä Mennään-monologia ei esitetty kaupungin teatterin näyttämöllä? Jos Parafest järjestetään vielä jossain muodossa kaupungin teatterin suurta näyttämöä kannattaisi hyödyntää enemmän.
Vammaiset esiintyvät vammaisille
Parafest on valitettavasti profiloitunut liian vahvasti vammaistapahtumaksi. Se on yksi syy, miksi kaupunkilaiset eivät löydä tietään taidemuseon pihalle festivaalitelttaan ja sen vieressä sijaitsevaan taidekeskus Ahjoon. Viisi vuotta on tahkottu samalla kaavalla, eikä tapahtumaa ole kyetty uudistamaan. Todellista yhdenvertaisuutta ja vuorovaikutusta vammaisten ja vammattomien välille ei ole syntynyt? Vammaiset esiintyjät esiintyvät pääasiassa vammaisista koostuvalle yleisölle. Ehkä tapahtuman järjestäjät eivät haluakaan edistää vammaisten ja vammattomien välistä vuorovaikutusta, sillä festivaalin järjestäjät eivät ole kelpuuttaneet vammaisia tapahtuman järjestäjäporukkaankaan vai eivätkö he todella ymmärrä, mitä yhdenvertaisuus tarkoittaa? Mallia kannattaisi ottaa Helsingistä, jossa Cross Over-tapahtuman järjestäjät ovat itse vammaisia.
Parafest-tapahtuman jälkeen paikallisissa tiedotusvälineissä uutisoitiin, että Parafestyhdistys on sen hallituksen tekemän virheellisen budjetin seurauksena joutunut maksuvaikeuksiin ja vuosi 2015 jää mahdollisesti Parafestin viimeiseksi. Vaikka Parafest loppuisi, vammaisille taiteilijoille olisi tärkeää päästä esiintymään yleisölle ja tässä onkin uhkakuvan sijaan nähtävissä uusi mahdollisuus. Paras vaihtoehto vammaisten esiintymismahdollisuuksien jatkuvuuden turvaamiseksi Joensuussa olisi integroidua osaksi jotakin suurempaa tapahtumaa, jossa vammaiset ja vammattomat esiintyisivät yhdessä samoissa tiloissa ja samoilla lavoilla. Taiteen tulisi olla keskiössä ja vamman tulisi olla toissijainen asia. Parafest on kulkenut viiden vuoden ajan juuri päinvastaiseen suuntaan profiloituen omaksi nurkkakuntaiseksi marginaaliryhmän kulttuuririennoksi vahvistaen vammaisille tarkoitetun vammaistapahtuman leimaa. Tästä mielikuvasta on vaikeaa päästä eroon, kun vuosia on jatkettu segrekoitumista, joten ei ole mikään ihme, etteivät vammattomat kaupunkilaiset ole löytäneet Parafestia. Toivottavasti Parafestin perintö siirtyy Joensuussa osaavampiin käsiin ja esimerkiksi Joensuun Popkatuyhdistys ry tai Ilosaarirock-tapahtumaa järjestävä Joensuun Popmuusikot ry ottaisi vammaiset mukaan sekä esiintymään että järjestämään uutta luovaa kesätapahtumaa Karjalan kulttuuripääkaupunkiin.
Popkatu on järjestetty jo vuodesta 2001 lähtien Ilosaarirock-tapahtumaa edeltävällä viikolla ja sen suosio on kasvanut vuosi vuodelta todella suureksi. Vammaiset taiteilijat esiintyisivät Popkadun yleisötapahtumissa vammattomien esiintyjien kanssa ja inkluusio toteutuisi automaattisesti vuorovaikutuksen ollessa vammaisten ja vammattomien välillä aitoa.