Kuvanveistäjä Eeva Ryynäsen syntymästä 100 vuotta
Teksti: Pasi Päivinen
”Onni tulee ihmisestä itsestään. Elämän ihanuutta on saada tehdä työtä ja väsyä työnteosta.” (Eva Ryynänen)
Suomen taiteen kultakauden merkittävimpien taiteilijoiden syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna 150 vuotta. Kareliaanien, Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Jean Sibeliuksen vierailukohteena ja innoittajana on toiminut Koli ja Pielinen. Maamme merkittävimpiin kuuluvan kuvanveistäjän, professori Eva Ryynäsen syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta 15. kesäkuuta, ja hänenkin luomisvoimansa lähteenä on ollut Kolilta itään avautuva Pielisen huikea kansallismaisema. Maamme kultakauden taiteilijoita on juhlittu Lieksassa menneen kesän aikana monin tavoin Jean Sibeliuksen johdolla, mutta suuren huomion sai myös yli 50-vuotta Pielisen itärannalla asunut kuvanveistäjä Eva Ryynänen.
Lieksan kauneimmaksi rakennukseksi valitussa Paaterin kirkossa aloitettiin Eva Ryynäsen 100-vuotissyntymän juhlavuosi juhlajumalanpalveluksella, kesän mittaan esitettiin upeita juhlakonsertteja, julkaistiin kirja Eva Ryynäsestä, esitettiin Evasta kertovaa Puun Sydämen laulu -näytelmää Vuonislahdessa. Syyskuun 18. päivänä perinteisessä Pielisen altaan symposiumissa juhlinta jatkuu Eva Ryynäsen juhlaseminaarilla.
Eva ja Paavo Ryynäsen kotitila, Paateri, Pielisen rannalla Vuonisjärven kylässä on Kolin ohella ollut minulle erityisen merkityksellinen paikka, jossa olen käynyt vuosien saatossa säännöllisesti. Ehdin tavata kuvanveistäjä Eva Ryynäsen 1990-luvulla henkilökohtaisesti hänen ateljeessaan ja tapaaminen on jäänyt pysyvästi mieleeni. Veimme yhdysvaltalaiset vieraamme retkelle Pielisen ympäri ja kiipesimme ensin Kolin huipulle katselemaan monien mielestä Suomen kauneinta järvimaisemaa. Iltapäivällä saavuimme Pielisen toiselle puolelle Paateriin ja muistan philadelphialaisten vieraidemme reaktion, kun he näkivät kirkon ja kuulivat sen olevan yhden naisen luomus. Heidän hämmästyksensä kasvoi entisestään, kun he hetkeä myöhemmin tapasivat 80-vuotiaan kuvanveistäjän henkilökohtaisesti höyläpenkin ääressä.
Kävelimme pihan poikki Ryynästen kotitaloon, jonka tuvassa ihailimme Evan veistoksia, erityisesti Veljeksiä Hiidenkivellä. Siirtyessämme talosta ateljeehen sivuutimme pihalla kivisen paaden, jonka kuulin Evan valinneen hautakivekseen. Minulle kuolema tuntui silloin 1990-luvulla hyvin kaukaiselta ja vieraalta asialta, mutta kesällä sivuuttaessani ison kuusen alla olevaa valkoista enkeliä, joka vartioi Evan ja Paavon viimeistä leposijaa, muistin tuon 1990-luvun kesäpäivän Paaterissa kuin eilisen.
Eva veisti valtavaa pölkkyä astuessamme sisään ateljeehen. Tuli rätisi kodikkaasti takassa ja me istuimme penkille seuraamaan hänen työskentelyään. Eva keskeytti puun veiston ja istui viereemme takkatulen ääreen juttelemaan. Hän kertoili leppoisaan tyyliinsä töistään ja puhelimme myös pitkät tovit maailman menosta. Evan tapaaminen teki syvän vaikutuksen minuun ja samoin yhdysvaltalaiseen taidemaalarivieraaseemme, joka kertoi minulle myöhemmin saaneensa monia vaikutteita Ryynäseltä omaan taiteeseensa.
Paaterissa Eva Ryynänen viimeisteli 500 veistosta enimmäkseen puusta, mutta hän käytti töissään myös pronssia ja marmoria. Eva käytti puulajeista eniten punahonkaa, kuusta, tammea, poppelia, mäntyä ja Kanadan tuijaa; erityisen mieluisia olivat Venäjän Karjalasta ja jopa Pohjois-Amerikasta saakka tuotetut jättiläispuut sekä juurakot. Puiden pahkat olivat hänelle todellisia aarteita, mutta olipa puu millainen tahansa hän löysi puun hengen ja sai sen elämään veistoksissa. Professorin arvonimen vuonna 1998 saanut Eva Ryynänen on laajalti tunnettu sekä koti- että ulkomailla ja hänen töitään löytyy suomalaisten kirkkojen, pankkien ja monien julkisten rakennusten aulatiloista. Viitisenkymmentä veistosta on ulkomailla eri puolilla Eurooppaa, Yhdysvaltoja sekä Etelä-Amerikkaa ja jokunen löytyy Aasiastakin.
Tie kuvanveistäjäksi
Eva Åsenbrygg (Honkajärvi) syntyi Pohjois-Savossa Vieremällä 15. kesäkuuta 1915. Evan lapsuuden maalaismaisemat vaihtuivat Helsinkiin, kun hänet valittiin Suomen taideakatemiaan, jossa hän opiskeli 1934-1939. Paluu maaseudulle tapahtui vuonna 1944 Evan mentyä naimisiin pielisjärveläisen maanviljelijä Paavo Ryynäsen kanssa. Ensimmäiset seitsemän vuotta pariskunta asui Paavon rakentamassa saunamökissä Sammaljoen rannalla. 1950-luvun alussa valmistui hirsinen päärakennus Pielisen rantaan ja samoihin aikoihin Eva päätti kokeilla maataloustöiden ohella osa-aikaista kuvanveistäjän työtä. Käännekohta osapäivätaiteilijan uralla tapahtui vuonna 1974, jolloin Amos Andersonin taidemuseo kutsui Eva Ryynäsen työt näyttelyyn Helsinkiin. Näyttely oli todellinen menestys ja työtarjouksia tuli niin runsaasti, että Ryynäset antautuivat täysin taiteelle ja navettarakennus muutettiin ateljeeksi. Eva toimi kuvanveistäjänä ja Paavo hänen oikeana kätenään auttaen suurimpien puiden käsittelyssä.
Ryynästen kotitalon tuvassa on yhä esillä Evan Veljekset Hiidenkivellä veistos, jonka perusteella Eva Ryynänen, tuolloin Åsenbrygg, valittiin opiskelemaan Helsinkiin kuvataideakatemiaan. Luettuaan nuorena Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, Eva kertoi saaneensa idean ensimmäiseen varsinaiseen taideteokseensa. Suomen Kuvalehdessä 44/1934 kirjoitettiin Eva Åsenbryggistä ja hänen veistoksestaan: ”Tällaisessa suuressa henkilöryhmässä oli suunnattomasti näpertelemistä, ja isä neuvoikin jo moneen kertaan tyttöä heittämään työn.… Mutta loppuun saakka vei Eeva sisukkaasti suuren veistoksensa, joka nyt maan suurimmassa taidekaupassa kerää jatkuvasti joukoittain katsojia ympärilleen ja jonka ääressä taiteentuntijat ihmettelevät, mitä tuosta nuoresta tytöstä vielä on tuleva. Aikaisempien hieman epäpersoonallisen somien töiden rinnalla tämä veistos merkitsee erinomaisen suurta edistysaskelta. Se on suurenmoisen tuoreesti nähty ja taiturimaisesti suoritettu teos. Veljesten asennot ja ilmeet ovat aito-kivimäisen humoristiset, niiden katselemiseen ei suorastaan voi väsyä.”
Paaterin kirkko
Suurimman ja tunnetuimman työnsä luomisen Eva Ryynänen aloitti vuonna 1989. Taiteilijain temppeliksi nimetty kirkko valmistui kesällä 1991. Rakennusmateriaalina käytettiin Venäjän Karjalasta hankittuja 300-500 vuotisia punertavia ikihonkia. Eva veisti jokaisen penkin uniikiksi taideteokseksi ja käyttöesineeksi. Alttarin hän loi Ruokolahdelta Rautionhovin maalta löytyneestä 136-vuotiaasta kuusijuurakosta, kirkon ovet ovat Kanadasta saakka tuoduista jättiläistuijista veistetyt.
Paaterin kirkko on massiivisten ikihonkain ja lukuisten pienten puuhun kaiverrettujen yksityiskohtien muodostaman mosaiikin yhdistävä sykähdyttävä taideluomus. Kaunis Pielisen rantamaisemassa oleva pihapiiri, johon kuuluvat Ryynästen kotitalo, ateljee ja kirkko, on pala suomalaista kulttuurihistoriaa, johon jokaisen kynnelle kykenevän suomalaisen ainakin soisi kerran elämässään tutustuvan. Paaterin kirkkoa, Evan veistoksia tuvassa ja ateljeessa voi tunnustella, joten Paateri on mitä sopivin vierailukohde myös näkövammaisille.
Juhlakirja
Osana Eva Ryynäsen syntymän 100-vuotisjuhlallisuuksia julkaistiin Sirpa Sulopuiston toimittama teos Kaikkialla on kauneutta – kuvanveistäjä Eva Ryynänen. Vaikka hänen taiteestaan on kirjoitettu aikaisemminkin, tuo Sulopuiston toimittama juhlakirja uutta ja mielenkiintoista tietoa taiteilijasta ihmisenä. Margit Lainisen toimittama Karjalan kukkiva puu, Eva Ryynänen ja hänen taiteensa, on mainio kirja samoin kuin Raija Vuorenmaan kirjoittama Eva Ryynänen – kuvanveistäjä. Sulopuiston toimittama juhlakirja on kuitenkin erilainen, sillä Eva Ryynäsestä kertovat sukulaiset, sekä hänet tavanneet ja tunteneet ihmiset. Täyteläisimmän mausteen kirjaan tuo taiteilijan kirjeenvaihto, jota hän kävi taidemaalari Grigor Auerin Tony-nimellä tunnetun tyttären kanssa. Evan kirjoittamista kirjeistä näkyy selvästi hänen lahjakkuutensa myös sanojen veistäjänä. Autenttiset kuvaukset sota-ajasta, Paavoon ihastumisesta, Paaterin rakentamisesta, maatalon töistä ja taiteilijan tiestä ovat kirjan mielenkiintoisinta antia, mutta teos kokonaisuudessaan on antoisaa luettavaa, jota suosittelen yhtä lämpimästi kuin käyntiä Paaterissa. Poikkeuksellisen kulttuurijuhlavuoden päätteeksi juhlitaan Lieksassa Ryynästen naapurustossa syntyneen ja kasvaneen, nykyisin Pielisen vastarannalla Juuassa asuvan, kirjailija Heikki Turusen 70-vuotissyntymäpäivää 9. joulukuuta. Eva Ryynäsen vaikutus nuoreen Heikki Turuseen oli vahva ja läheltä piti, ettei Heikistäkin tullut kuvanveistäjä.