Teksti: Rauni Laihonen
Kolmen näkörajoitteisen taiteilijan teoksia nähtiin Espoon Kulttuurikeskuksessa. Jokainen heistä on heikkonäköisenä oppinut uuden tavan tehdä taidetta. Toisin silmin -näyttelyssä kaikki työstivät teoksissaan Kasvamisen ja kukkimisen teemoja.
Kuvataiteilija Maarit Hedman, 47, veistostaiteilija Erja Tulasalo, 41, ja valokuvaaja Ismo Tilanto, 63, olivat sommitelleet seinille ja pöydille teoksiaan ihmisten katseltaviksi, tunnusteltaviksi ja ihailtaviksi.
Ensimmäisen kerran Suomessa kolmella näkövammaisella taiteilijalla oli yhteisnäyttely. Se veti puoleensa kolme ja puolituhatta vierasta.
Avajaisissa Tulasalon veli, Pekka Torvi lauloi Pekka Strengin herkän laulun, joka noudatteli samoja linjoja teosten kanssa: ”Sisältäni portin löysin melkein huomaamattoman. Kun sen läpi hiljaa nousin, näin toisin maailman.” Näyttelyssä taustalla soi hyvin aiheisiin sopiva Tilannon mökillään äänittämä konsertti aamuöisistä lintujen lauluista.
Näön romahdettua kuvataiteilija Maarit Hedman löysi uuden tavan työskennellä sormillaan.
– Minulla on hyvä värimuisti ja olen oppinut sekoittamaan värejä näppituntumalla. Olen saanut maalata pitkään näkevänä ja siitä on tietysti ollut korvaamaton apu, Hedman kertoo.
Hänen työskentelynsä voi lähteä liikkeelle jostain muistumasta, tapahtumasta, tunteesta ja niihin liittyvistä aistielämyksistä, kosketuksista, äänistä ja tuoksuista, jotka antavat siinä hetkessä sysäyksen jollekin muistoa ilmentävälle värille tai muodolle.
– Yritän pitää itseni mahdollisimman auki erilaisten tunteiden ja ajatusten vapaalle virtaamiselle työskentelyprosessin aikana.
– Sisäisen impulssin ohjauksessa annan tilaa kaikelle sille, mitä on sisälläni. Jokin hankala tunne tai tilanne, vaikkapa ihmissuhteessa, voi siirtyä kankaalle, selittää Hedman.
Hän sanoo, että tällainen työstäminen tapahtuu usein hyvin alitajuisesti, tiedostamatta. Maalaaminen näkövammaisena vaatii suurta keskittymistä kaikin tavoin. On pidettävä kiinni sisäisestä mielikuvasta väreineen, valoineen ja muotoineen. On keskityttävä ilmaisun liikkeeseen ja tunteeseen sekä löydettävä kaikki tarpeelliset materiaalit.
– Jälkimmäinen ei ole helppoa minulle. Innostuessani tavarat ja värit eivät millään meinaa pysyä järjestyksessä. Olen oppinut tarpeen tullen käyttämään erilaisia yksinkertaisia niksejä, joilla voi esimerkiksi merkitä tiettyjä kohtia maalauksessa ikään kuin maamerkkeinä. Sinitarra ja maalarinteippi ovat aina lähettyvillä, jos haluan laittaa muistiin jonkin kohdan.
Erilaisten karhenteiden, vaikkapa hiekan, käyttäminen värien seassa voi auttaa maalauksen muodon hahmottamisessa. Hän toivoo jonain päivänä löytävänsä tekniikan, jonka avulla voi maalata teoksia, jotka hahmottuisivat selkeämmin myös täysin sokeille maalauksellisuuden kärsimättä.
Hedmanille maalaus ei koskaan ole vain kuva väreineen ja muotoineen, vaan sen merkitys on aina syvempi ja moniselitteisempi.
Teosten tuominen esille näyttelyissä on tärkeää.
– Uskon, että taulut nostavat esiin myös katsojissa monenlaisia tunteita ja ajatuksia, joita voi peilata ja heijastella maalauksen synnyttämään tunnetilaan, pohtii Hedman.
Toisenlaista näkökulmaa
Erja Tulasalo toivoi teostensa kertovan ihmisille jotakin siitä, mitä itse on oivaltanut ja tutkinut. Motivaatio oli jakaa erilaista näkökulmaa maailmasta.
– Veistoksieni keskeiseksi muodoksi kohosi linna kuin kuvaksi ihmismielen erilaisista näyttämöistä. Toisin silmin -näyttelyyn valikoituneet työt kantavat omaa tarinaansa sadun ja toden rajapinnoilta, viestiä yhdestä, kenties hieman erilaisesta tavasta kokea maailmaa, katsoa itseään ja toisia, selittää Tulasalo.
Ihmismielen muurit ja mahdollisuuksien kentät sekä toivo ja toivottomuus, ja minkälaisia muutoksia niiden kautta voi avautua meille tänne elämän aikana, ovat se ydin, jota hän haluaa taiteessa tutkia.
– Erityisesti minua kiinnosti se kohta, missä toivo ja toivottomuus syntyvät, sanoo veistostaiteilija.
Ihminen itse rakentaa usein ympärilleen esteitä rajoittamaan elämäänsä.
– Mielestäni on paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin mitä uskallamme toteuttaa. Elämässä tulee tilanteita, joissa muureja voi ylittää ja rikkoa, ja joissa toivo ja toivottomuus näyttäytyvät vuorotellen.
Uusi visuaalinen ilmaisu
Ismo Tilanto halusi kertoa katsojille lempikohteistaan, luonnosta ja sen maisemista ja ilmiöistä. Kun syntyy hyviä kuvia ja kuvasarjoja, tulee halu näyttää niitä muillekin ja tuoda esiin omaa maailmaansa. Lapsesta saakka hänellä ilmeni visuaalisen ilmaisun tarve hyvin voimakkaana.
– Huomatessani, että kuvistani pidetään, se antoi lisää intoa ja voimaa. Kuvauskohteiden ei aina tarvitse olla kauniita, joskus rumuuskin innostaa, kertoo kameramies.
Valokuvaus nousi vasta sitten, kun hän menetti näöstään suuren osan.
– Lempityötäni en pystynyt enää tekemään. Olin ratkaisun edessä: jäänkö työkyvyttömyyseläkkeelle vai menenkö uudelleenkoulutukseen noin 45-vuotiaana. Jäin eläkkeelle ja kokeilin valokuvausta, joka alkoi kiinnostaa aina enemmän ja enemmän huomatessani, että näen vielä kurkata etsimen läpi. Se oli se ratkaisevin tekijä, muistelee Tilanto.
Ei kuvia keskipäivällä
Ismo Tilannon mielestä keskipäivällä ei kannata ottaa kuvia, aamu- tai iltapäivä ovat parempia, jolloin valo tulee alempaa ja kuvaan syntyy varjoja. Keskipäivällä, kun aurinko tulee korkealta ylhäältä, kaikki kuvat ovat mitäänsanomattomia.
Tilanto sanoo, että heikkonäköinen tai sokeakin pystyy tekemään melkein mitä tahansa, jos on halu ja kiinnostus asiaan. Peräänantamattomuutta tarvitaan myös, ettei heti luovuta ensimmäisen ongelman edessä.
– Opettelin ahkerasti kuvaamista yrityksen ja erehdyksen kautta. Tärkeää oli tuntea kamerani kuin omat taskuni, sanoo valokuvaaja. Suurin etu tuli hänen hankittuaan digikameran, josta siirsi valokuvat tietokoneelle. Pystyessään ruudulta katsomaan kuvia kunnolla, hänen silmänsä aukenivat.
– Kerran otin kuvan valkoisen liljan kukinnosta, joka suurennoksen johdosta taittui hieman harmaaseen. Satuin huomaamaan terälehdellä jotain tummaa. Tarkkaan en erottanut sitä. Kun näin tietokoneelta kuvan, tunnistin sen ampiaiseksi, hymyilee valokuvaaja.
Ismo Tilanto
Helsinkiläinen yo-merkonomi, MKT, Markkinointitutkinto Markkinointi-instituutissa. Valokuvaaja Tilanto ehti puurtaa 25 vuotta erilaisissa huonekalu- ja sisustusalan tehtävissä myyjänä, myymäläpäällikkönä ja myyntijohtajana sekä sisustussuunnittelijana, ennen kuin tuli näköongelmia. Eläkkeelle jäätyään hän löysi uuden harrastuksen.
– Valokuvauksessa tarvittavia tietoja ja taitoja olen kartuttanut itseopiskelulla. Luin paljon valokuvausalan kirjallisuutta ja opettelin perusasioita sekä tutustuin kameraani kunnolla. Tutut ammattivalokuvaajat opettivat ja neuvoivat.
Oppimiaan tietoja hän jakaa eteen päin järjestämällä ja ohjaamalla valokuvauksen kursseja näkövammaisille ja näkeville. Tilanto toimii Näkövammaiset Kulttuurin Ystävät, Näky ry:ssä puheenjohtajana ja on sen perustajajäsen. Hänellä pyörii YouTubessa musiikilla taustoitettuja videoita valokuvistaan. Näyttelyssä katsojat saivat tutustua neljääntoista valokuvatauluun.
Erja Tulasalo
Helsinkiläinen veistostaiteilija Tulasalo valmistui 21-vuotiaana sairaanhoitajaksi. Hän syntyi Kalajoella ja opiskeli Kokkolassa, jossa työskenteli sairaanhoitajana kuten myös Helsingissä.
– Jo nuorena haaveilin mahdollisuudesta suuntautua taidepuolelle, mutta se ei ollut eri syistä mahdollista niihin aikoihin. Tein sairaanhoitajan töitä noin seitsemän vuotta, kunnes heikon näön vuoksi jouduin lopettamaan. Tulasalo kävi taidekursseja Pohjoismaisessa Taidekoulussa sekä Valkealan kansanopiston Kädentaito- ja taidelinjalla, opiskeli ekspressiivistä taideterapiaa Helsingissä ja hankki lisää pätevyyttä yksilöllisellä keramiikka- ja kuvanveisto-opiskelulla.
Tällä hetkellä hän opiskelee luovan kirjoittamisen ja kirjallisuustieteen perusopintoja kirjoittajalinjalla Työväen Akatemiassa ja on Suomen Taiteilijat ry:n taiteilijajäsen.
Näyttelyssä nähtiin hänen seitsemän veistostaan.
Maarit Hedman
Espoolainen kuvataiteilija ja kuvaamataidon opettaja Maarit Hedman valmistui vuonna 1994 Taideteollisesta Korkeakoulusta taiteen maisteriksi ja ehti olla neljä vuotta ammatissa kunnes sokeutui.
-Tällä hetkellä näen toisella silmällä sumun läpi valoa ja voimakkaita kontrasteja pystyn erottamaan läheltä, sanoo kuvataiteilija. Hän opiskeli aikoinaan syventäviä opintoja Taideteollisessa korkeakoulussa. Hedman pitää säännöllisesti Pengertuvalla näkövammaisille maalauskerhoa ja toimii taidemuseoissa kouluttajana erityisalueenaan moniaistisuus sekä taiteen saavutettavuus. Viimeksi saivat Kiasman, Ateneumin ja Sinebrykoffin henkilökunta tietopaketin häneltä.
Maarit on Taidemaalariliiton jäsen. Näyttelyyn kuvataiteilija toi 24 teosta.
Toisin silmin -näyttelystä on kuvia ja kuvien selityksiä
osoitteessa www.kajastuslehti.fi ja EXTRA – NÄYTTELYT JNE