SUVEA SOITTAA SATAKIELI
Teksti: Hannes Tiira
Laulaos oi, satakieli! Saammehan kevään vain kerran vuodessa.
Nämä japanilaisen Okikatsen säkeet ovat uusimman kirjani motto. Kirjan niin ikään runollinen alaotsikko: lehdon ja lemmen laulaja, viittaa yön muusikon kahteen merkitykseen mielessämme. Ajattelemme linnun laulavan kauniilla paikoilla ja soittavan suviyön romanssia sulosävelin.
Kirjassa käsittelen sekä oikeaa että mielikuvien satakieltä. Vattu- tai nokkospuskasta käsin kevään kiihkoa kuuluttava lintu on eri olento kuin runojen rakastaja. Satakielen laulumaat eivät usein silmää hivele. Vatukot, pajukot, ryteiköt ja hoitamattomat puutarhat ovat varmimpia ympäristöjä kohdata kuulu laulutähti. Vaatimaton on sen oma ulkonäkökin. Ruskeankirjavaa pikkulintua pääsee näkemään harvoin.
Yöllä ei värillä ole väliä. Mutta äänen pitää kantaa. Moni-ilmeinen laulu nousee hätkähdyttävän korkeisiin desibeleihin. On mitattu jopa 95:n lukemia. Sillä ylittää jo valtatien liikennemelun ja työsuojelija vaatisi retkeilijää käyttämään kuulosuojaimia, jos retkeily olisi työtä. Ihmisen lähellä viihtyvänä lajina satakieli tarvitsee äänivoimaa. Laulua ei tosin ole tarkoitettu meille. Kohteita ovat toiset satakielet. Koiraille kuuluu viesti: ”Pysykää poissa reviiriltäni”, naaraille: ”tulkaa tänne, minä olen tämän seudun salskein soittoniekka.” Vain herrat laulavat; neidot sen kuin valitsevat.
Kirjani lajista on laulettu ja runoiltu paljon. Kaunisäänisiä ihmisiä on sanottu satakieliksi. Jenny Lind, Miliza Korjus, Yma Sumac, Anna Mutanen ja Veikko Tuomi saavat nyt sijansa kansien väliin. Säveltäjistä Strauss, Brahms, Respichi ja monet iskelmänikkarit ovat tarttuneet aiheeseen. Oscar Wilde, Aaro Hellaakoski, Viljo Kajava ja P. Mustapää helkyttävät lyyraa satakielen tahdissa. Heille lintu on tuo mielikuviemme romantikko: Lehdon ja lemmen laulaja.
Minun suveni alkaa, kun satakieli saapuu. Nyt on Kukan päivä 13. 5. Avaan ikkunan ja kas: siellä hän sonettia soi. Ei laulanut vielä eilen ehtoolla.