SÄVELTEN SIIVITTÄMÄÄ TULIVUORIKIIPEILYÄ
Teksti: Mira-Maria Kuudanpaiste
Näin tehtiin Näkövammaisten Kulttuuripalvelun Repe-ryhmän Tulivuori-hupaelma.
Elokuisena maanantai-iltana kaikki vihdoinkin alkoi. Näkövammaisten Kulttuuripalvelun Repe-ryhmä kokoontui ensitapaamiseensa viettämään iltaa Iirikseen Näkövammaisten Kulttuuripalvelun tiloihin. Kuuntelimme Yleisradion tallenteen Tulivuori-hupailusta ja tutustuimme toisiimme. Suurin osa porukasta oli enemmän tai vähemmän tuttuja keskenään. Repe-ryhmään kuuluvat: ohjaaja Anne Huttunen, säestyksestä ja musiikillisesta ohjauksesta vastaava Sari Karjalainen ja näyttelijöinä Raimo Jääskeläinen, Inkeri Kauppinen, Seppo Luusalo, Tarmo Kulmanen, Marketta Ahonen, Mira-Maria Kuudanpaiste, sekä kertojana Satu Linna.
Saman viikon lauantaina harjoitukset starttasivat käyntiin ja työ alkoi. Hupailupalapeliä rakennettiin aluksi hieman sekalaisessa kohtausjärjestyksessä ihan jo siitäkin syystä, että syysflunssilta eivät ryhmämme jäsenet säästyneet. Luonnollisesti myös toiset kohtaukset vaativat enemmän työtä kuin toiset niiden pituuden sekä vastaan tulleiden ”melodiakriisien” vuoksi.
Kun sitten päästiin vaiheeseen, jossa koko hupailu käytiin läpi kohtausjärjestyksessä, oli mahtavaa huomata miten aluksi ehdittiin käymään hupailu harjoitusten aikana läpi ensin yhden kerran ja sitten harjoituskertojen edetessä kolmeen tai neljään kertaan.
Ryhmän ilmapiiri on todella kannustava. Mokiin ei jäädä rypemään eikä niitä muistella jälkeenpäin kuin ehkä hyväntahtoisesti hihitellen. Esityksissä vastanäyttelijät tukevat toisiaan auttaen, jos joku laulurepliikki meinaa unohtua. Myös Anne-ohjaaja on mahdollisuuksien mukaan kuiskaajana takarivissä.
Saapui sitten marraskuun loppupuolen kenraaliharjoitusesitys, johon kukin näyttelijä sai kutsua pari ystäväänsä. Tämän jälkeen ensi-ilta 1.12. ja seuraava esitys 8.12. Alun perin esityksiä piti olla vain nämä kaksi, mutta kuinkas sitten kävikään! Esitykset vetivät Pengersalin täyteen ja uusia esityksiä piti siis järjestää. Pengerkadun esityksiä tuli lisää; tammikuulle kaksi esitystä ja helmikuulle ystävänpäivän esitys. Lisäksi olimme Turussa 23. tammikuuta sekä Pakilakodilla maanantaina 23. helmikuuta. Keväällä on huhtikuun lopulla ainakin yksi esitys Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaisten Näkyillään-projektin ohjelmassa sekä Porin kirjastossa 13.4. klo 16.00. Ei tietenkään sovi unohtaa esiintymistä NKL:n järjestöpäivillä Iiriksessä 6. helmikuuta. Aika siis vain näyttää miten ”tulivuorikiipeilyt” jatkuvat.
Joku voisi nyt ajatella, että tällainen saman esityksen uudelleen ja uudelleen esittäminen alkaisi jo tympäistä ja puuduttaa. Voin kuitenkin kertoa, ettei Repe-ryhmässä kyllästymisen merkkejä ole näkyvissä. Innokkaasti olemme lähteneet uusiin esityksiin ja ottaneet haasteita vastaan, joita aina tulee, kun esityksiä on eri paikoissa ja käytännön tilanteet ovat vähän erilaisia. Kahta täysin samanlaista esitystä ei ole, koska puhutaan kuunnelman live-esityksestä. Niin kuin aina keikoilla tulee erilaisia vivahteita ja aina sattuu ja tapahtuu. Koska esityksiä on ollut jo monta ryhmä uskaltaa enemmän ”iloitella” repliiikeissään ja myös esiintymisvarmuus kasvaa.
Voisi siis sanoa, että esitys paranee kuin vanha viini, kuten Anne-ohjaajamme asian ilmaisi eräässä Repe-ryhmän sähköpostilistan viestissään.
Tervetuloa kiipeilemään kanssamme Tulivuorelle tuleviin esityksiin! Toivottaa Näkövammaisten
Kulttuuripalvelun Repe-ryhmä.
Esitykstä voi tilata Näkövammaisten Kultturipalvelusta.
TULIVUORI PURKAUTUI MYÖS TURUSSA
Teksti: Marja-Leena Lahtela
Näkövammaisten Kulttuuripalvelun Repe-ryhmä saapui vieraaksemme Turkuun tammikuun loppupuolella. Esityspaikaksi oli valittu Turun historiallinen vanha Raatihuone, jonne meitä kulttuurinnälkäisiä oli kokoontunut monikymmenpäinen joukko.
Jännärijoutsenten äitihahmona tutuksi tullut Anne Huttunen oli jättänyt jännärit hetkeksi ja luotsasi nyt taidolla Repe-ryhmää.
Reino Repe Helismaan radiohupailu Tulivuori esitettiin pimeässä salissa ja tunnelma oli käsinkosketeltavan tiivis tunnin ajan.
Hupailu vei meidät aikamatkalle 1950-luvun Italiaan tulivuoren sammuneelle kraaterin rinteelle, jossa kaksi naapurusta elää jatkuvasti kärhämöiden ja toinen heistä keksii oivan keinon tuhotakseen toisen liiketoiminnan kieltämällä kulun maidensa läpi nakkikojulle.
Tilannetta pahentaa myös se, että perheiden nuoret rakastuvat tulisesti toisiinsa ja päättävät mennä naimisiin. Tulivuori on klassinen tarina kateudesta, ahneudesta ja rakkaudesta. Maailmansodasta on kulunut vasta reilut kymmenen vuotta ja inflaatio rehottaa niin, että nakeistakin saa maksaa 100 liiraa kappaleelta.
Elämä on hyvin perhekeskeistä ja isällä on päätösvalta lähes kaikkeen.
Nakkikauppias Giuseppe alias Raimo Jääskeläinen ja hänen vaimonsa Lazarella alias Inkeri Kauppinen koettavat myydä nakkeja tulivuoren rinteillä turisteille ja naapurina asusteleva Giovanni näyttelijänä Tarmo Kulmanen ja hänen vaimonsa Maruzella eli Marketta Ahonen puolestaan koettavat estää kaupanteon.
Perheiden nuoret eli Antonio nakkikauppiaan poika alias Seppo Luusalo ja Lollo, hänen rakkaansa eli Mira-Maria Kuudanpaiste (entinen Håkansson) eivät vanhempien katkerista riidoista välitä lainkaan, vaan rakkaus roihuaa tulisesti nuorten rinnoissa ja mikäpä on istuskellessa kraaterin reunalla ja haaveillessa yhteisestä tulevaisuudesta suukotellen. Konstit on monet, joilla naapurukset toisiaan kiusaavat. Giuseppe ja Lazarella pudottelevat vuoren rinteeltä kiviä Giovannin ja Maruzellan taloa kohti, mutta onneksi kivet vierivät ohitse ja talo säilyy ehjänä.
Tarinan kertoja Satu Linna johdattelee tarinaa riemukkain sanakääntein ja musiikista ja pianon soitosta pitää ansiokkaasti huolen Sari Karjalainen.
Monet tutut iskelmät vilahtelevat roolitekstien taustalla ja tuovat oman tunnelmansa esitykseen.
Hauskoin sanakääntein ilmoille kantautuvat mm. Pieni sana aamuin, Lazarella, Iloinen Amsterdam, Maruzella, Rakas, rakas, Delfiinipoika, Varjot kuutamossa, Tiritomba, ja monet monet muut tutut sävelmät vuosien varrelta.
Naapurusten kiista äityy niin suureksi, että rakastavaiset Antonio ja Lollo päättävät tehdä asialle jotakin, että epäsopu saataisiin loppumaan ja nuoret pääsisivät onnellisesti naimisiin.
Antonio keksii oivan keinon, kun löytää kuopasta sodanaikaisia savupommeja ja päättää kokeilla niiden tehoa riitaisten naapurusten rauhoittamiseksi.
Niinpä nakkikauppias vaimoineen ja naapuri rouvineen lähtevät tulivuoren oletettua purkautumista pakoon ja Antonio ja Lollo saavat tilaisuuden solmia rauha keräämillään rahoilla ja Antonio ostaa maat itselleen.
Uhkaava tulivuoren purkaus saa Lollon isän suosiolliseksi ja niinpä maat vaihtavat omistajaa.
Rakkaus on voittanut ja onnelliset Antonio ja Lollo saavat viimein toisensa.
Esitys huipentuu koko ryhmän laulaman Tulivuori- tangon koskettaviin sanoihin.
Tämä hupailu ei suinkaan ollut Reino Repe Helismaan ainut radiolle kirjoittama esitys, vaan hän oli varsin tuottelias kirjoittaja. Hänen kynänsä jälki kuuluu mm. yli sadassa radiohupaelmassa, yli kolmessakymmenessä elokuvan käsikirjoituksessa ja ehtipä mies tehdä elinaikanaan myös reilut viisituhatta lauluakin. Siihen lisätään vielä lukemattomat revyykäsikirjoitukset Punaiseen Myllyyn. Reino Helismaan poika Markku Helismaa kertoo, että hänen isänsä oli nopea kirjoittaja ja suhtautui hyvin kärsimättömästi toisten hitauteen.
Niukalla 1950-luvulla laajaan tuotantoon ja ahkeruuteen oli montakin syytä. ”Pieni nälkä pitää ihmisen liikkeellä”, oli Reino Helismaan lempisanontoja.
Helismaa oli innokas lukija ja hänelle kelpasivat kaikki kirjat Tartsanista Waltariin. Hyvästä kirjasta oppii paljon ja huonommasta vielä enemmän. Runous oli oikotie sanoituksiin.
Reino Helismaan ehkä kuuluisin kappale on Päivänsäde ja Menninkäinen. Tämä kaunis kappale soi tänäkin päivänä radioissamme.