”HALUAN AUTTAA NÄKÖVAMMAISIA MAANMIEHIÄNI”
Teksti: Tuula Paasivirta
Suomessa ei ole helppoa olla näkövammainen maahanmuuttaja Afrikasta, kuitenkin sudanilaistaustainen Danyal Natany on raivannut itselleen paikan täällä ja haluaa auttaa synnyinmaansa näkövammaisia ja siksi eräs hänen elämänsä tärkeistä asioista on ollut 2011 perustettu yhdistys Lanyi, jonka tarkoitus on kerätä varoja ja kenties perustaa koulu Etelä-Sudaniin.
Sudanista Suomeen
Danyal on kulkenut pitkän matkan Sudanista (Vuodesta 2011 alkaen Etelä- Sudan) sodan keskeltä tänne suomalaiseen miljööseen. Täällä hän on perheensä kanssa turvassa ja hän on jo oppinut ihailtavasti tätä vaikeaa kieltämme. Tapaamme yhteisen ystävämme, maahanmuuttajien opettaja Annamari Honkamäen kodissa. Honkamäki ja Danyal Natanyn tytär Joyzina Afrem auttavat keskustelussamme ajoittain kielen kanssa.
Sokea isä perheineen pakenee sotaa
Danyal Natany on sokea ja hän on tullut Suomeen Sudanista Egyptin kautta lokakuussa 2001. Hänen perheensä maastapaon syynä oli Sudanin vaikea tilanne eli sota. Ohitamme keskustelussa lähes kokonaan perheen monet vaikeat ja kipeät kokemukset ja vaiheet, sillä Danyal Natany on joutunut toistamaan näitä kokemuksiaan aivan liian usein.
Hän on tällä hetkellä noin 50-vuotias. Hän on asunut Suomessa lähes 14 vuotta. Danyal Natany on avioliitossa sudanilaissyntyisen Sara Drraran kanssa. Heillä on viisi lasta ja kaksi lastenlasta. Suomeen tullessaan perhe sijoittui ensin Ouluun, jossa myös nuorin tytär on syntynyt.
Kielitaitoinen kristitty mies
Danyal on kotoisin Sudanin eteläosasta, mutta Sudanin vuosina hän asui pääasiassa pohjoisessa Khartumissa, Sudanin pääkaupungissa. Danyal Natany on selvästi kielellisesti lahjakas henkilö: hän puhuu äidinkielenään moroa, yhtä Sudanin heimokielistä. Hän osaa myös erittäin hyvin arabiaa, mikä on yksi Sudanin virallisista kielistä englannin lisäksi. Tämän lisäksi hän on, ollessaan Ugandassa sotapakolaisena, opiskellut swahilin kielellä yleissivistäviä aineita, mm. englantia ja täällä Suomessa hän on opiskellut suomea kotouttamiskoulutuksessa. Hänen perheensä kuuluu sudanilaiskristittyjen vähemmistöön. Kristittyjä maassa on vain viisi prosenttia. 1983 alkanut viimeisin sisällissota alkoikin juuri pohjoisen arabien ja etelän ei-arabien välillä arabialaistamis- ja islamistamisohjelmia vastaan.
Sudan jakaantuu
Sudanin sisällissota kesti lähes kolmekymmentä vuotta ja 2011 tammikuussa kansanäänestyksessä valtaosa kansasta kannatti itsenäistymistä. Tämän äänestyksen Sudanin presidentti Omar al-Bashir hyväksyi ja Etelä-Sudan itsenäistyi 9. heinäkuuta 2011.
Sokea pakolainen
Danyelin elämään liittyy pakolaisuuden lisäksi toinenkin elämänmenoa haittaava asia eli hän on sokea. Hänen näkönsä on heikentynyt vuosien varrella. Kymmenenvuotiaana tehty silmäleikkaus ei parantanut hänen näköään. Suomalaisten lääkärien mukaan silmät olisi pitänyt leikata jo aikaisemmin. Tytär Sara kertookin, että hän muistaa isän vain sokeana.
Danyelin näkö on ollut syntymästä saakka heikko. Lapsena hän kuitenkin näki toisella silmällä jonkin verran, vaikka esimerkiksi koulussa taulutekstistä oli vaikeaa saada selvää. Samoin lukeminen ja kirjoittaminen tuottivat hänelle monia hankaluuksia.
1990-luvun alussa hänellä oli mahdollisuus käydä sokeainkoulua, jossa hän innostui käsitöistä ja päätti, että niistä tulee hänelle ammatti. Sudanissa oli vain vähän sokeille tarkoitettuja kouluja ja sota hankaloitti opiskelun järjestämistä, mutta hän ehti oppia käsitöiden perusteet. Hän oppi muun muassa tekemään puutöitä ja oppi myös laittamaan langan neulansilmään sekä päivittäisiä elämäntaitoja. Hän opiskeli Koraania, vaikka on kristitty. Hän sanoo pistekirjoituksen olevan täällä Suomessa paljon helpompaa kuin arabian kieleen perustunut pistekirjoitus on, jota hän myös osaa.
Apuna aapisen luonnissa
Annamari Honkamäki kertoi juttelumme lomassa:
-Pyysin Danyalin mukaan auttamaan uuden aapisen suunnittelussa. Toivoin hänen tulevan mukaan kertomaan oman tarinansa ja kokemuksensa. Tällä tavalla ymmärtäisimme paremmin, millaisen problematiikan äärellä olemme, emmekä unohtaisi sitä tärkeintä: näkövammaista maahanmuuttajaa. Arabiankielessä on paljon enemmän konsonantteja kuin suomen kielessä.
Suomen kielen mysteeriset kirjaimet
– Danyal osasi kuvata minulle hyvin havainnollisesti sitä sekamelskaa, jonka suomen kielen äänteet ja pistemerkit hänen tajunnassaan muodostivat. Vaikka Danyal on oppinut lukemaan pisteitä todella hyvin, sanelusta kirjoittaminen on hänelle edelleen hyvin vaikeata. Esimerkiksi sana ”myöhemmin” hämmentää Danyelin. Tuleeko sanaan y vai ö vai ehkä molemmat? Ja missä järjestyksessä ne tulevat mainittuun sanaan? Kuinka monta m-kirjainta sanassa on? Onko se m vai ehkä sittenkin n? Suomen kielessä Danyalin mielestä kuitenkin vaikeinta ovat pitkät sanat. Hän kertoo aktiivisesti etsivänsä uusia oppimisen strategioita. Vastaan tulevan sanan hän kirjoittaa erikseen pisteillä muistiin ja kysyy opettajilta tuota sanaa.
Kuntoutuksen kautta artesaaniksi
11 vuotta sitten Danyal pääsi Näkövammaisten Keskusliiton kahden viikon kuntoutuskurssille Iiris-keskukseen Helsinkiin. Sieltä hän sai rohkeutta suunnitella tulevaisuuttaan täällä Suomessa. Ihailen Danyelin yritteliäisyyttä. Hän on hyvin tulevaisuuteen suuntautunut ihminen. Hän tahtoi ryhtyä käsityöyrittäjäksi ja sai vinkin pyrkiä opiskelijaksi silloiseen Arlainstituuttiin, näkövammaisten ammattioppilaitokseen, jossa hän suoritti artesaanin ammattitutkinnon 2010. Hän toivoo voivansa jatkaa opintoja.
Danyal osallistui useampana vuonna kaksiviikkoiselle kuntoutusjaksolle Iiris-keskuksessa. Toisinaan vaimo ja kaksi nuorinta lasta tulivat mukaan perhekurssille. Kursseilla tehtiin käsitöitä ja harjoiteltiin liikkumistaitoa. Siellä hän sai oppia myös pistekirjoitusta.
Oma tietokone
Valmentavassa koulutuksessa ollessaan Danyal opiskeli tietokoneen käyttötaitoa, mutta vielä tuolloin asia tuntui hankalalta. Jonkin ajan kuluttua Kela myönsi hänelle opiskelua varten kannettavan tietokoneen, jossa oli Jaws-ruudunlukuohjelma ja puhesyntetisaattori sekä pistenäyttö. Tähän koneeseen hän on saanut henkilökohtaista tietokoneenkäytön ohjausta. Tästä Danyal Natany iloitseekin:
– Nyt osaan avata sähköpostin ja etsiä netistä, jos tarvitsen jotain
Kiitollinen Suomelle
Danyelista huokuu kiitollisuus. Tytär kääntää minulle joitakin Danyelin kommentteja. Danyal sanoo, että on sydämensä pohjasta kiitollinen Suomelle, Arlalle ja Näkövammaisten keskusliiton Iiris-keskukselle kaikesta saamastaan opista ja tuesta.
Unelma koulusta Etelä-Sudaniin
Hän unelmoi perustavansa Etelä-Sudaniin koulun, joka tekee vastaavanlaista työtä Etelä-Sudanin 150 000 näkövammaisen auttamiseksi kuin Näkövammaisten Keskusliitto Suomessa tekee. Uudehko Etelä-Sudanin valtio ei pysty tarjoamaan mitään tukea. Tämän vuoksi hän ja hänen perheensä täällä Suomessa on perustanut yhdistyksen, joka voi tukea eteläsudanilaisia vammaisia lapsia ja orpoja erityisesti koulutuksessa. Yhdistyksen nimi Lanyi on suomeksi pieni joki. Se on oikea joki pienessä eteläsudanilaisessa kaupungissa, joka jo ensimmäisen sisällissodan, 1950 -1972 sodan ja kuivuuden aikana auttoi paikkakuntalaisia elämänpolulla. Lanyi -yhdistys on perustettu 2011. Voit ottaa yhdistysasioissa yhteyttä Danielin hoitoalalla työskentelevään tyttäreen Joyzina Afreniin.
Anglikaaninen kirkko
Danyal Natany sanoo olevansa tällä hetkellä onnellinen ihminen. Hän asuu rauhallisessa kaupunginosassa, jossa ei ole häiriöitä. Joka sunnuntai Danyal käy anglikaanisessa kirkossa tapaamassa muita Suomen sudanilaisia.
– Oulussa asuessani sosiaalinen elämä oli vilkkaampaa kuin Espoossa, ihmiset vierailivat paljon toistensa luona. Täälläkin on sudanilaisia, mutta he elävät omaa elämäänsä ja ovat kaukana.
Lisätietoja:
http://www.tukikeskushilma.fi/tiedosto/Kotoutumista_kaikille_nettiin.pdf
http://fi.wikipedia.org/wiki/Etelä-Sudan