MUISTOJA MUMMOLASTA
Teksti: Pirkko Stolt
Eeva Rentto, Vuoden 2014 vammaistaitelija, valittiin ja palkittiin VAKU-näyttelyssä Turussa lokakuun lopulla. Näyttelyn järjestäjänä oli kuudetta kertaa Wäinö Aaltosen Seura yhteistyökumppaneinaan Invalidiliitto ja Messukeskus Oy.
Näyttelyn teemana oli ”nainen” ja siihen Eeva osallistui keramiikkatyöllään Mummoni ja minä. Yleisö ja media ovat osoittaneet vahvaa kiinnostusta näyttelyiden antiin. Vuosien mittaan näyttelyyn ovat osallistuneet sadat taiteilijat töineen.
EEVAN KIINNOSTUS
taiteeseen syttyi sota-aikana eikä koulutusmahdollisuuksia tuohon mielenkiintoiseen taiteilijan ammattiin juuri ollut. Hän tekikin elämäntyötään sitten valtion virkanaisena. Ehkä juuri siksi Eevan puhe on huoliteltua ja järjestelmällistä, eikä ääni kohoa, vaikka innostus kumpuileekin taustalla.
Eeva kiinnostui jo lapsuudessaan taiteesta, isän ja äidin kuljettaessa lapsia sunnuntaisin näyttelyissä. Niitä oli vähän mutta niistä kirjoiteltiin hyvin paljon. Vanhemmat saivat rakkauden taiteeseen syttymään ja kun tuli aika, etteivät vanhemmat jostain syystä lähteneetkään näyttelyyn tai teatteriin, Eeva otti pikkusiskonsa Liisan kierrokselle ja he nauttivat yhdessä taiteen eri muodoista.
IHANA RAKAS MUMMO
”Minulla oli niin ihana mummo. Sieltä ovat aiheet ja tunteet töihini tulleet. Serkkuni sanoikin että pystyisi missä vain tunnistamaan mummolan työt suurestakin joukosta”.
”Minä rakastan liikettä, eivätkä työni olekaan koskaan asennossa seisovia hahmoja – ei – vaan aina on istuva asento erilainen tai liikettä näkyy seisoessakin”.
Eevan mielen ilo on ollut myös tanssi. Hän esitteli ensimmäiset, jo Mäkelänkadulla tehdyt pienet patsaat. Nimet kertoivat sen, minkä niistä myös tunsi käsien koskettelun alla. Polkka ja Tango, liikkeestä kertovat nimet, jotka olivat myös juuri tanssin tuntuisia sormissa.
”Näitä saa kosketella jos haluat”, Eeva lupaili heti aluksi aloittaessamme ikkunasyvennyksissä ja hyllyillä olevien taideteosten tutkimisen. Kuitenkin jo tällä huonolla näöllä voi aistia töitten voiman, kauneuden ja taidokkuuden. Kaikissa patsaissa (toimittajan nimitys töille) on uskomatonta tunnetta ja juuri sitä liikettä mitä Eeva on halunnut ilmaista. Ne ovat lumoavia ja levollisia. Kaikki ovat syntyneet luonnollisesti ja tavallisuus elämän arjesta nostattaa jokaisen esilläolleen taideteokseksi.
Eeva kuvasi isoisäänsä ja mummoaan eräässä teoksessa. Siinä he olivat selät vastakkain toisiinsa sulautuneita – omien luonteenominaisuuksiensa kera – ja Eeva oli heidät siihen onnistunut luomaan ja kertomaan itse luonteistaan. Oli vaikuttava ja hykerryttävä kokemus tuntea se sama.
Itse hän sanoo olevansa ”sotkija”, jolla tarkoittaa pinnoittavansa työnsä eri tavalla. Pisteitä ja värejä on samassa työssä paljon.
ELÄMÄN RIKKAUS ILMIÖISTÄ
Eeva harrastaa joogaa, on tutustunut meditaatioon, mutta uskonto on hänen mieleensä. Hän käy kirkossa pyhäisin ja tekee sinne kävelylenkin. Hän ei sulje mitään pois erilaisista elämän ilmiöistä. Ihminen on aina ollut ja tulee olemaan ja näillä niin moninaisilla ilmiöillä voi lisätä hörhöjä ja rimpsuja elämäänsä.
Opettajastaan, keramiikko Soile Paasosesta Eeva puhuu monin sanoin. ”Tavattoman ihana opettaja, siis kannustava, osaava ja kivasti antaa yksilöllistä opetusta juuri tarpeen mukaan”, Eeva vakavoituu.
”Liian usein unohtaa kertoa kuinka hienoa on, että meillä on mahdollisuus opiskella saven luontoa. Aina ei tiedä miten valmistettavan työn käy. Savi on yllättävän itsepintaista ja käyttäytyy kuivuessaan mielenkiintoisella tavalla. Tulos ei yleensä ole se, mitä etukäteen suunnitteli. Siihen pitää suhtautua ja yllätykset ovat usein mukavia. Pitää myös osata varautua, että työ rikkoontuu kuivumisen aikana. Siksi Teekannu-teema oli hyvin vaikea tehdä”, sanoo Eeva.
Eeva kertoo olleensa poissa saven kimpusta muutaman vuoden, mutta palattuaan hänestä tuntuu taas, että mielenkiintoisia asioita on meneillään.
”Olen täyttänyt 88 vuotta ja pidän elämästäni näin”, hän toteaa.
Muutamaan pieneen näyttelyyn Eeva on osallistunut töillään ja itsekseni pohdin että tältä taiteilijalta löytyisi nopeasti mummolan teeman näyttely, meidän kaikkien ihailtavaksi. Tätä taitoa ja tunnetta ei voi selittää mitenkään muuten.