SOSIAALISIA TAITOJA LÄPI ELÄMÄN
Teksti: Tuula-Maria Ahonen
Me aikuiset helposti uskomme, että olemme jo ”valmiiksi kasvatettuja”, tiedämme ja osaamme esimerkiksi, kuinka olla toisten ihmisten kanssa. Jokainen meistä kuitenkin monesti havaitsee, kuinka toiset eivät osaa olla meidän tai muiden kanssa tavalla, joka tuottaisi hyvää mieltä ja henkeä.
– Sosiaalisuus on halua olla toisten ihmisten kanssa. Jokainen saa oman annoksensa sosiaalisuutta synnyinlahjana. Sosiaaliset taidot eivät tule synnyinlahjana, vaan ne opitaan lapsuudessa, nuoruudessa ja läpi koko elämän. Niitä aikuisten tulee opettaa lapsille ja niitä jokaisen kannattaa harjoitella harjoittelemasta päästyä, sanovat ”Ihmiseltä ihmiselle – sosiaaliset taidot” kirjan kirjoittajat Kyllikki Kerola, Sari Kujanpää ja Anja Kallio.
Heidän kirjansa on harjoituskirja sekä lapsille, nuorille että aikuisille. Kirja ottaa esille 93 tärkeätä sosiaalista taitoa, antaa harjoituksia ja tietoa taidoista.
Otetaan ensimmäiseksi äärimmäisen tärkeä taito, jonka osaamattomuus katkaisee sukulaissuhteita, läheisiä ihmissuhteita ja muita ihmissuhteita: anteeksipyytämisen taito.
Juuri äsken luin epätoivoisen vanhan äidin kirjoituksen, jossa hän kysyy neuvoa psykologilta. Äidin aikamiespojat ovat riidoissa keskenään, eivätkä ole puhuneet toisilleen 20 vuoteen. Kumpikin uskoo olevansa yksin täysin oikeassa, ja toisen olevan täysin väärässä.
Psykologi toteaa, että riitaan tarvitaan kaksi osapuolta. Kummankin on syytä ottaa vastuu omasta osuudestaan. Äiti voi auttaa osoittamalla ymmärrystä kummallekin osapuolelle ja ehdottamalla vastuunottoa.
-Jokainen on erehtyväinen. Virheitä ja loukkaamisia sattuu. Anteeksi pyytämisen taitoa tarvitaan, mutta se ei itsessään riitä. On myönnettävä virheensä ja yritettävä ”korjata” tekemisensä. On tahdottava oppia virheestään ja tehtävä seuraavalla kerralla paremmin, sanoo Ihmiseltä ihmiselle kirja. Äskettäin eräs julkisuudessa paljon oleva, ”kypsä aikuinen” ihminen loukkasi minua väärinymmärryksellään. Hän myönsi kyllä virheensä, mutta ei yrittänytkään korjata tekemistään.
Tapaus osoittaa, että vaikka ihminen kipuaa yhteiskunnan tikkaita korkealle, tästäkään huolimatta sosiaaliset taidot eivät välttämättä ole kunnolla hallussa. Jokaisen on hyvä ylläpitää nöyrää oppimisasennetta.
Osaammeko keskustella?
– Keskustelua voi verrata pallotteluun, toteaa Ihmiseltä ihmiselle- kirja. Yksi kertoo asiansa ja toinen jatkaa siitä tai kysyy lisää. Toinen taas osoittaa, että on ymmärtänyt kysymyksen ja vastaa. Niin vuoropuhelu kehittyy.
Monesti, kun olen kuunnellut kovaäänisiä, paljon puhuvia ihmisiä ja todellakin kärsinyt, olen itsekin miettinyt juuri tätä pallottelu- vertauskuvaa. Vuorovaikutus ei toimi eikä ole kivaa, jos yksi ihminen kaappaa pallon itselleen, eikä halua heittää sitä muille.
Omaan ääneensä ihastunut ei ilmeisesti koskaan ole miettinyt asiaa tältä kannalta? Mutta kuinka herättää hänet? Aiheesta olisi mielenkiintoista kuulla lukijoiden kokemuksia!
Tai ehkä joku monologeja harrastanut on itse havahtunut, ja alkanut heitellä palloa muillekin?
Kokemukset kiinnostavat, koska niistä voimme oppia!
Tuula-Maria Ahonen
ta@welho.com
Lähdeteos: Kyllikki Kerola, Sari Kujanpää & Anja Kallio:
Ihmiseltä ihmiselle – sosiaaliset taidot,
Harjoituksia lapsille, nuorille ja aikuisille,
Opetushallitus, 2013