Teksti: Tuula Paasivirta
Tove Janssonin (1914-2001) monipuolinen juhlanäyttely on avoinna Ateneumissa koko kesän. Se on saanut ennätysyleisön. Näyttelyn kuraattorina on hänen elämänkertansa kirjoittanut FT Tuula Karjalainen ja näyttelyarkkitehtuurista vastaa Marjaana Kinnermä.
Näyttely ja erilaiset luennot avaavat hyvän näkymän tämän monipuolisen taiteilijan mittavaan uraan taidemaalarina, kuvittajana, poliittisena pilapiirtäjänä, kirjailijana ja Muumi-hahmojen luojana ja tekijänä. Tavataan sanoa, että hänellä oli yhdeksän muuta uraa muumien lisäksi. Tällä kertaa jätän muumit vähän sivummalle, ja tarkastelen ja esittelen Janssonia taidemaalarina ja sarjakuvapiirtäjänä.
Ääniopas
Näyttelyyn voit tutustua ja paneutua jo etukäteen kuuntelemalla Ateneumin nettisivuilta Tuula Karjalaisen laatimaa ääniopasta. Tässä oppaassa on äänikuvia 12 teoksesta. Ääniopasta kuuntelemalla voit myös syventää näyttelykokemustasi lainaamalla lipputiskiltä kolmen euron hintaiset ääniopaskuulokkeet.
Kuvanveistäjän ja kuvittajan tytär
Tove Jansson syntyi vuonna 1914 Viktor ja Signe (Ham) Hammarsten-Janssonin kolmilapsiseen taiteilijaperheeseen. Hän imi jo kotoa monenlaisia taidemaailman vaikutteita, olihan hän kahden taiteilijan esikoinen. Perhe tuki tyttären halua olla taiteilija. Lapsuuden Katajanokka on kauniina miljöönä vaikuttanut hänen visuaaliseen kehitykseensä. Hänelle rakkaat pikkuveljet Per Olof ja Lars syntyivät kuuden vuoden välein. Tove kertoo erityisesti suhteesta isäänsä kirjassaan ”Kuvanveistäjän tytär”.
Näyttely keskittyy kuvataiteeseen
Tove Janssonia on syystäkin sanottu yhdeksän uran naiseksi. Hänen suurin tavoitteensa oli tulla taiteilijaksi. Tämä toteutui monin tavoin ja monista näkökulmista. Ateneumin näyttely tuo hänet esille nimenomaan kuvataiteilijana.
Hänen taideuransa alkoi varsinaisesti 1930-luvulla, jolloin surrealismi oli nousussa. Hänelle itselleen kuvataiteessa tyypillistä oli narratiivisuus, tarinankerronta. 1950-luvun taiteessa tyylisuunnat muuttuivat rajusti. Abstraktia taidetta Jansson ei kokenut omakseen, mutta löysi lopulta oman tavan tehdä abstraktia taidetta. Hän valitsi aiheita, jotka olivat jo itsessään abstrakteja, kuten pilvet tai hänelle läheinen ja rakas meri. Hän sai merta kuvatessaan käyttää harmaan ja vihreän eri sävyjä, ja siveltimen vedot suuntautuivat teoksen virtaan. Näitä meriteemaisia tauluja on Ateneumissa useita erilaisia.
Toven kuvataiteilijan ura päättyi käytännössä vuonna 1975 viimeiseen omakuvaan, ”Ruma omakuva. Tämän jälkeen hän kirjoitti monia kirjoja ja hallinnoi muumibuumia. Viimeksi mainittuun hänellä meni todella paljon aikaa. Yhä edelleen, meillä ja maailmalla, muumit halutaan nähdä samanlaisina kuin ne ovat olleet Toven aikana. Muumimaailmaan ei tule esimerkiksi kännykkää. Siellä ei myöskään ole koulua, koska Tove ei pitänyt koulunkäynnistä.
Sota ja nuori taiteilija
Sota katkaisi, tai oikeammin käänsi, nuoren Janssonin uran suuntaa, kuten monen muunkin taiteilijan. Hän vihasi sotaa. Hänestä olisi voinut tulla yksi Suomen suurista surrealistitaiteilijoista, mikäli sota ei olisi katkaissut tätä kehitystä. 1930-luvulla hän matkusteli hyvin paljon Euroopassa, myös yksin, vaikka naisena se olikin tuolloin poikkeuksellista ja arveluttavaa. Hän kenties tajusi ahnehtia kokemuksia ennen sodan puhkeamista täyteen mittaansa. Myöhemmin hän suunnitteli jopa omaa paratiisia esimerkiksi Tonga-saarille. Hän jopa kysyi sieltä tälle paratiisille paikkoja, mutta sieltä ilmoitettiin, että saari on jo aivan täynnä. Niinpä hän löysi oman paratiisinsa Suomesta, Pellingin saaresta.
Tove oli henkilönä rohkea, joskus jopa vallankumouksellinen ja rikkoi rajoja, mutta ei julistanut mitään, vaan eli elämäänsä. Hän oli sodanvastainen, vapautta rakastava taiteilija. Hänen kannaltaan sota-ajassa oli myös hyviä puolia, koska taide koettiin sota-aikana vakaampana valuuttana kuin raha. Myös muumit on luotu Janssonin omaksi lohdutukseksi sodan kauhujen keskellä. Muumilaakso oli hänen oma pakopaikkansa, paratiisinsa. Muumeista kirjoittaminen ja piirtäminen olivat hänelle polku pois sodasta. Kirjassaan ” Muumipeikko ja pyrstötähti” hän kuitenkin kuvaa sotaa.
Maalaus ”Perhe” ja ”Ilvesboa”
Tärkeä työ on maalaus ”Perhe” (1942). Teoksessa on tiukasti rajattu, ahdas huone, jossa on viisi henkilöä. Teoksen nimi ja henkilöiden määrä paljastavat sen kuvaavan Janssoneita. Tove seisoo keskellä maalausta mustissa vaatteissa, ikään kuin hänellä olisi surupuku päällä. Teoksessa poikien shakkipelin nappulat ovat vaaleat ja verenpunaiset. Tove oli huolissaan veljen armeijaan menosta, näin ollen shakkilaudan ajatellaan symboloivan kohtaloa. Tove on maalannut äidin tuimana ja isän poissaolevana. Kyseessä on perhedynamiikan kuvaus.
Teos ei auennut kriitikoille, eikä suurelle yleisölle, ja se sai huonon vastaanoton. Tällöin nuori taiteilija masentui, mutta nousi sitäkin voimakkaammin esille hieman myöhemmin. Tämä oli hyvin tyypillistä Tove Janssonille, että hän välillä masentui, ja noustessaan masennuksen alhoista hänellä oli taas annettavana aivan jotain uutta: uusia näkökulmia ja muotoja taiteeseensa.
”Ilvesboa”, omakuva on jo hyvin toisenlainen teos, jossa hän on piirtänyt itsestään hyvin erinäköisen kuvan kuin edellä mainitussa ”Perhe” -teoksessa. Tämä teos liittyy nimenomaan ”Perhe” teoksen jälkeiseen nousuun. Siinä kuvastuvat hänen saamansa uudet oivallukset. Teoksessa on kaulan ympärillä ilvesboa, joka puree itseään hännästä. Taiteilija on saanut kuivalla siveltimellä kuitenkin aikaiseksi vahvan vaikutelman, tekstuurin tunnun. Määrätietoisen naisen taustalla on miltei impressionistinen kukka-asetelma, kukkien ilotulitus. Omakuvat merkitsivät Toven elämässä usein käännekohtaa elämässä ja taiteilijana.
Garm-lehti
Jansson ei ollut poliittinen henkilö, mutta hän nautti pilapiirrosten tekemisestä etenkin sota-aikana, ja tätä hän sai toteuttaa Garm-lehdessä viidentoista vuoden ajan. Tuotteliain kausi lehdessä oli juuri sota-aika, jolloin hän sai tehdä paljon kuvia lehteen. Taiteellisuuden herkistämä Tove kärsi paljonkin sodasta. Kuitenkin Stalinia ja Hitleriä pilkkaavista hyvinkin ilkeistä kuvista voi nähdä myös tekijän riemun. Hän sai lehdessä vapaasti toteuttaa itseään, ja Jansson on sanonut nauttineensa Garmin kuvittamisesta. Hänellä oli lehdessä noin sata kansikuvaa ja 500 muuta piirrosta. Karjalaisen kirjasta löytyvät kuvat muun muassa Garmiin tehdystä Stalinia esittävästä kannesta vuodelta 1940. Taiteilijan lähiympäristö oli poliittisesti hyvin aktiivista, joka osaltaan rohkaisi häntä vastustamaan yleistä mielipidettä ja yleistä varovaisuutta.
Muumisarjakuvat levisivät 40 maahan
Muumit-sarjakuva työllisti Tovea lähes vuosikymmenen ajan, kunnes vastuu sarjakuvista siirtyi Lars-veljelle. Ensimmäiset sarjakuvat ilmestyivät vuonna 1947 suomalaisessa Ny Tid -lehdessä. Täällä ne aiheuttivat pahennusta liian porvarillisina julkaistavaksi vasemmisto-lehdessä, ja niiden julkaiseminen lopetettiin. Ulkomailla niitä julkaistiin vuosina 1954 alkaen. Brittiläinen lehtikonserni Associated Newspapers oli kustannussopimuksen tekijä. Englantilaisen Evening Newsin kautta sarjakuvat levisivät parhaimmillaan yli 40 maahan. Kiinnostavaa on, että tuolloin Suomikin tilasi sarjakuvat Evening Newsin kautta, eikä suinkaan taiteilijalta itseltään. Sanotaan, että Tove Jansson uudisti sarjakuvan muotokieltä, kuten puhekuplia ja sarjakuvaruutuja. Sarjakuvien tekeminen tuotti hänelle vakituiset tulot, mutta hänen oli joka päivä tuotettava strippi lehteen. Se vei energiaa taiteilijan muilta töiltä.
Miniatyyrimuumit
Ateneumissa on esillä Toven ja hänen pitkäaikaisen elämänkumppaninsa, taidegraafikko Tuulikki Pietilän yhdessä suunnittelemia ja Pietilän käytännössä toteuttamia miniatyyrimuumeja ja pieniä nukkekoteja. Niissä kuvataan hauskasti erilaisia muumikohtauksia. Ne on tehty käsin hyvin yksityiskohtaisesti. Muumikirjoilla sanotaan olevan rauhoittava efekti lapsesta toiseen. Monelle mörkö on pelottavin kaikista muumeista.
Lähteet:
Emmi Jäkkö: Luento Tove Jansson 18.3.2013 Pengersali Helsinki
Emmi Jäkkö: Kuvailutulkattu opastuskierros Tove Jansson näyttely Ateneum 22.5.2014
Tuula Karjalainen: Tee työtä ja rakasta. Tammi 2013.
http://www.ateneum.fi/ (25.5.2014)
Tove Jansson näyttely on avoinna 7.9.2014 saakka.
Ateneum on avoinna ti,pe klo10-18, ke-to klo 9-20 ja la-su 10-17 ja erityispyhinä kannattaa tarkista nettisivulta.