Teksti: Annikki Skogster
Heurekan luento Avaruuden valloitus kokosi Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n järjestämälle luennolle yli 80 henkilöä, näkövammaisia ja heidän oppaitaan. Luennoitsijana toimi Sini Merikallio, Ilmatieteen laitoksen tutkija ja avaruusmatkan kuvaili meille Kirsi Hyttinen. Avaruusmatkalle lähdettiin 13.3. kello 18.00.
Heurekan planetaario, jossa luento pidettiin, on erityisen mielenkiintoisen näköinen, kattona on kupoli, istuintuolit ovat sellaiset, että katsojat ovat melkein makuuasennossa. Näin taivaan, kupolin katossa loistavat tähdet näkyvät parhaiten. Lisänä tähän kaikkeen pitää vielä kertoa, että näkövammaisilla oli kuulokkeet, joihin kuvailutulkki puhui kuvaillessaan kupolin pintaan joka puolelle heijastettuja kuvia ja videoita.
Eipä muuta kuin lähtölaskenta ja sitten mentiin! Matkan varrella kuvailtiin punaisen Mars-planeetan pintaa, hiekkaa ja taas hiekkaa; kuivaa ja kylmää. Planeetan pinnalla edettiin mönkijällä. Meidän matkallamme mönkijä oli kuitenkin mönkinyt autiomaassa, eli lähes samanlaisissa oloissa, kuin Marsissa ja sielläkinhän mönkijä mönkii ja kokoaa näytteitä analysoitaviksi.
Kohti muita planeettoja
Melkeinpä sitä säikähti, kun yht’äkkiä asteroidi oli vähällä törmätä menopeliin, mutta onneksi matka pääsi jatkumaan. Kiisimme ohi Mars-planeetan. Kävimme katsomassa Jupiterin ja Saturnuksen renkaita. Meidän apunamme matkaa siivittämään oli asennettu sähköinen aurinkotuulipurje. Se on suomalainen keksintö, joka voi auttaa tulevia avaruusmatkailijoita huomattavasti. Sähköinen aurinkotuulipurje onkin erityisen mielenkiintoinen keksintö. Siinä on ohutta, hiustakin ohuempaa metallilankaa. Nämä langat varataan tiettyyn isoon sähkölataukseen – puhutaan kymmenistä kilovolteista.
Auringosta taas irtoaa pieniä, sähköisesti varautuneita hiukkasia. Nämä Auringosta puhaltavat hiukkaset työntävät menopelin ohuita metallilankoja ja näin koko alus saadaan kiihtyvään liikkeeseen.
Polttoaineen kulunki on olematonta ja koska polttoainetankkeja ei tarvita, voi avaruusalus olla hyvin kevyt.
Sähköpurjeen metallilangat kiinnitetään vähän polkupyörän rengasta muistuttavaan keskiöön, metallilangat ovat kuin polkupyörän pinnoja, pidempiä tosin (jopa 20 km): Ne pyörivät keskiön ympäri ja näin pysyvät sotkeutumattomina toisten metallilankojen kanssa.
Marsin asutus
Kuulimme myös, miten ehkä olisi mahdollista asuttaa Mars. Mahdollisuuksia olisi tehdä asuntoja luoliin, maanpinnan alle, jolloin maaperä suojaisi tuhoavalta avaruussäteilyltä. Marsin sisällä on vettä, jäätyneessä muodossa ja maaperässä kidevetenä. Kasvihuoneissa voitaisiin kasvattaa tarvittavia ruoaksi kelpaavia kasveja. Luennosssa esiteltiin myös mahdollisuutta, että siellä, siis Marsissa, on jo nyt jonkinlaista elämää, koska maan päältä lähetettyjen tutkimusaparaattien mukana on voinut kulkeutua punaiselle tähdelle pieni, hyvin pieni monissa erityyppisissä paikoissa asuva karhukainen, jonka elämä tuntuu ihmeelliseltä. Kuivissa paikoissa karhukainen rypistyy ja kuivuu, mutta kun kosteus lisääntyy, karhukainen alkaa elää ja hyödyntää kaiken mahdollisen ravinnoksi kelpaavan. Karhukaiset ovat niin pieniä, että niitä on vaikeaa havaita täällä maan pinnallakin.
Luennoitsija Sini kertoi, että avaruudesta voitaisiin käydä ”louhimassa” asteroideista hyödyllisiä metalleja ja tuoda niitä tänne maan päälle. Mitä ihmeitä avaruus, tähdet ja asteroidit voivatkaan tulevaisuudessa antaa maan asukkaille! Luennon jälkeen oli mahdollisuus esittää luennoitsijalle kysymyksiä ja minua erityisesti ilahduttivat nuorten lasten kysymykset ja niihin annetut vastaukset. Jotenkin olin vähän pöllämystynyt lähtiessäni Planetaariosta. Meille tarjottiin mahdollisuutta tutustua Heurekan näyttelyihin. Näytteillä oli esimerkiksi astronauttien käsineet ja taisipa olla kypäräkin.
Lisää sähköpurjeen kehittelystä voi lukea projektin blogista: http://www.electric-sailing.blogspot.fi/