Teksti: Gyöngyi Pere-Antikainen
Hyvät lukijamme!
Kolmen kirjojentäytteisen vuoden jälkeen päätämme tämän sarjan ainakin toistaiseksi ja ainakin tässä muodossaan. Toivottavasti kirjasuosituksenne jäävät elämään ja ilahduttamaan uusia lukijoita Kajastuksen verkkosivuilla! Kiitos teille suosituksistanne, pysykää mukanamme, sillä hyvät kirjat eivät katoa, törmäätte niihin näillä sivuilla jossain muodossa jatkossakin.
Tässä todellinen suositusten ilotulitus, olkaa hyvät!
Asko Sahlberg: Paluu pimeään
Merkittävä suomalainen kirjailija, joka on saanut liian vähän huomiota. Syynä siihen on varmaan se, että hän asuu pysyvästi Ruotsissa. Hänen esikoisteoksensa oli Pimeän ääni, joka aloitti niin sanotun Göteborg-sarjan. Sarjassa siirtolaismies haluaa irti ahdistavasta menneisyydestään mutta elää uudessa maassakin pimeydessä koska haluaa olla kotonaan edes jossakin. Kolmiosainen sarja ei kerro niinkään ruotsalaisesta suurkaupungista kuin ihmisen sisimmästä. Sarjan kolmas osa on Paluu pimeään. Jos haluaa tutustua Sahlbergin omanlaiseen runolliseen mutta tiiviiseen kieleen ja tarkkoihin havaintoihin ihmisestä ja ihmisistä, kannattaa ehkä aloittaa häneen tutustuminen juuri tästä kirjasta. Kannattaa pysähtyä ja lukea tai lukea ja pysähtyä!
– Jari Mäkinen
Kazuo Ishiguro: Clara ja aurinko
Ehkä paras tänä vuonna lukemani kaunokirjallinen teos. En voi paljastaa sen juonesta juuri mitään. Clara on robotti, jonka näkökulmasta tämä kaunis kertomus kerrotaan. Hän toimii sairaalla tytöllä keinoystävänä. Mitä on ystävyys ja rakkaus? Se on yksi kirjan pääteemoista. Kirjassa on vahva tunnelma, sellainen surumielinen ja vähän pelottavakin, kuten Ishiguron kirjoissa yleensäkin. Jos olet lukenut häneltä kirjan Ole luonani aina, pidät varmasti tästäkin.
– Sari Karjalainen
Vallejo, Irene: Papyrus; kirjan pitkä historia
Reilu 20 tuntia kuunneltavaa, mutta niin elävää ja lämmintä kerrontaa – sanoisinpa suorastaan maailman kulttuurihistoriasta. Espanjalaisen kirjoittajan katsantokulma on raikas. Monet tutut asiat palaavat ja selittyvät vähän uudella tavalla monet termit aukeavat syntyjuuriaan myöten.
– Eija-Liisa
John Galsworthy: Forsytein taru ja sen jatko-osa Nykyaikainen komedia
Forsytet on vakaa vauras kauppiassuku, joka tuntee rahan ja kaiken muunkin omistamisen arvon. Mutta tuonkaan suvun jäsenet eivät ole immuuneja Amorin nuolille. Nuori lakimies, Soames Forsyte rakastuu intohimoisesti lumoavan kauniiseen, kohtalokkaaseen Ireneen. Seurauksena on riita, joka jakaa suvun kahtia vuosikymmeniksi. Suvun vaiheita seurataan 1800-luvun loppupuolelta 1920-luvun puoliväliin saakka ja tiiliskiviromaanissa on luettavaa neljän niteen verran. Kirja joutui vahingossa käsiini minun ollessani vain 13-vuotias. Mutta jo silloin ihastuin kirjailijan kauniiseen, surumieliseen kirjoitustyyliin, jossa pilkahtelee huumoria ja ironiaa. Jatko-osan luin 16-vuotiaana, jolloin ihastuin Michael Montiin, erääseen romaanin kantavista henkilöistä. Kunpa saisin tuollaisen lämminsydämisen ja huumorintajuisen miehen, minä ajattelin ja lisäsin haikeasti, että haaveeksi kuitenkin jää. Vaan eipä jäänyt. Michael Monteja löytyy todellisuudestakin jopa nykyajassa.
– Anne Huttunen
Eveliina Talvitie: Vanha nainen
tanssii
Haikea ja riemukas on tämä kirja, jossa kymmenen tunnettua naista kertoo elämästään, suhteestaan ikääntymiseen, ja sivutaanpa kirjassa vahvasti tanssiakin. Mukana muun muassa Pirkko Arstila, Pirkko Lahti, Katariina Souri ja Seela Sella. Talvitien itsensä kokoama mukava fakta elämäntarinoiden väleissä on myös mieluisaa luettavaa.
– Sari Karjalainen
B. A. Paris: Suljettujen ovien
takana
Maistuisiko huikea psykologinen trilleri? Grace haaveilee omasta perheestä, mutta hänen vastuullaan on hänelle hyvin rakas kehitysvammainen sisko Millie. Jack tuntuu unelmamieheltä. Hän on älykäs ja huomaavainen ja tuntuu tulevan mainiosti toimeen myös Millien kanssa. Grace luopuu työstään ja asunnostaan mennäkseen naimisiin ja muuttaakseen yhteiseen unelmataloon Jackin kanssa. Tuollaiset päätökset vain ovat tosi harmillisia, jos heti häiden jälkeen selviää, että tuore aviomies on psykopaatti!
– Satu Linna
Maja Lunde: Viimeiset
Norjalaisen kirjailijan ns. ilmastokvartetin kolmas osa kuljettaa ihmisiään kolmen vuosisadan läpi tätä nykyä ainoan jäljellä olevan villihevoslajin, przewalskinhevosen jalanjäljissä. 1800-luvun lopussa eräs venäläinen ja eräs saksalainen mies hakevat hevosia Mongoliasta eurooppalaisiin eläintarhoihin. 1900-luvun lopussa sodan vaurioittama saksalaisnainen yrittää palauttaa hevosia Mongolian luontoon. 2000-luvun loppupuolella norjalaisnainen tyttärineen yrittää säilyttää viimeisiä villihevosiaan eläinpuistossaan maailman romahtaessa heidän ympärillään. Huikean kauniisti kirjoitettu, monikerroksinen tarina, edellisten osien (Mehiläisten historia ja Sininen) tapaan.
– Jenni
Bythell, Shaun: Elämäni kirjakauppiaana
Tositarinaa skotlantilaisen antikvariaatin elämästä ja arjen harmaudesta, joka onkin aika humoristista, ja yksitoikkoisuudessaan alkaa olla kiehtovaa.
– Eija-Liisa Markkula
Sanna Saarinen: Siirtolapuutarhan varjoissa
Juttukeikka Helsingin reunamilla sijaitsevan Jokitörmän siirtolapuutarhassa johtaakin outoon murhatutkintaan. Muutenkaan idylli ei ole ihan niin auvoisa, kuin päällepäin näyttää. Pidin siitä, että tutkija on nainen, eikä dekkarissa ”räiskitä pyssyillä”, silti jännitystä riittää.
– Ritva Hanski
Robert James Waller: Hiljaiset sillat
Reilut neljä tuntia äänikirjaa. Neljä päivää maanviljelijän vaimon ja valokuvaajamiehen elämästä.
Irja Rane: Naurava neitsyt
Neitsyt Maria yhdistää nämä kolme historiallista tarinaa. Viimeiseen kirjasuosituspinoon kaksi kirjaa. Ensin lyhyt elämänmakuinen kirja. Toisena historiallinen triptyykki. Kumpikin järkyttävän hyviä lukukokemuksia, mutta erilaisia. Enempää en niiden tunnelmista kerro – lukekaa itse.
– Lukutoukka
David Nicholls: Sinä päivänä
Kaksi parikymppistä opiskelijaa tutustuu Edinburghissa heinäkuussa 1988. Älykkötytön ja hulttiopojan välille muodostuu side, joka säilyy seuraavat vuosikymmenet, vaikka heidän elämänsä kulkevat eri ratoja. Koskettava ja hauska romaani rakkaudesta ja aikuistumisesta.
– Mikael Nikola
Mark Helprin: Talvinen tarina
Mielestäni kirja on elämää suurempi, koska siinä hypätään yli ajan, yli jäisen kuoleman uuteen aikakauteen. Siinä rakkaus pysäyttää ajan ja kokonainen kylä katoaa lumeen ja pakkaseen. Sanoisin, että monipuolinen, jännittävä, mielenkiintoinen satu aikuisille.
– Aino
Karen McManus: Kaksi voi säilyttää salaisuuden
Tässäpä hyvä dekkari, joka on luokiteltu nuortenkirjaksi mutta sopii mainiosti aikuisellekin. Lukioikäiset kaksoset Ezra ja Ellery joutuvat muuttamaan isoäitinsä luo, jota eivät oikeastaan tunne lainkaan. Heidän tätinsä murhattiin nuorena, ja myöhemmin toisellekin teinitytölle kävi samoin. Kolmas murha tapahtuu pian kaksosten saapumisen jälkeen. Voisiko kaikissa olla sama tekijä? Tapauksen selvittely alkaa kiinnostaa varsinkin Elleryä, kun hän ihastuu Malcolmiin, jonka veljeä koko kaupunki epäilee keskimmäisen murhan tekijäksi.
– Satu Linna
R. Kela: Uuden vuoden viimeinen päivä – proosarunokirja
Tekstit ovat väkeviä, niissä on tuskaa ja toiseuden kokemusta, joka kuristaa, mutta teksteissä on myös toivoa ja valoa kohti mennään. Tyttäreni on oivallinen kielen käyttäjä, siitä voi arvata, että hän on lukenut paljon. Kirja ei valitettavasti ole Celiassa.
– Katja Kuusela
Sillanpää, Sami: Keskellä virtaa Kongo
Ihastuttava tietopuolinen kirja. Uskomatonta, mutta täyttä totta vielä viime syksynä! Hesarin toimittaja matkustaa ylikansoitetulla proomulla ja sitten kanootilla tai oikeastaan ruuhella alas Kongojokea ja samalla kuvailee ihmeellisiä maisemia ja ihmisiä. Kirjassa on kuvaliitteitä, mutta meille sokeille ei niistä mitään tietoa!
– Eija-Liisa
Arto Paasilinna: Vapahtaja Surunen
Jos ei tietäisi kirjailijan nimeä, ei välttämättä uskoisi että sama mies kirjoitti muun muassa Ulvovan myllärin ja Hirtettyjen kettujen metsän. Vapahtaja Surunen poikkeaa tavanomaisesta Paasilinnan tyylistä. Hän on kehittänyt kaksi mielikuvitusvaltiota: Kalmanian Etelä-Amerikassa ja Kytislavanian itäisessä Euroopassa. Näihin kahteen maahan matkustaa lehtori Viljo Surunen vapauttamaan mielipidevankeja ja paasilinnamaiseen tapaan matkoilta ei kommelluksia puutu. Kirjaa kuunnellessa nauroin monta kertaa vedet silmissä. Hilpeyttä herättävät paitsi kirjan hulvattomat tapahtumat, myös Paasilinnan maiden kaupungeille ja valuutoille keksimät hullunkuriset nimet, kuten Santa Riesa, riisdo, roisdo, ronshki ja rillutshka. Vaikka kirja ei ole tyypillistä Paasilinnaa, sieltä kuitenkin kurkistaa hänelle tyypillinen huumori, kun lehtori Surunen opettaa kaikkien Kalmanian hienostorouvien kokit valmistamaan läskisoosia. Vaikka kirjaa kuunnellessa saa nauraa vedet silmissä, siinä käsitellään myös vakavaa aihetta: ihmisoikeuksia, joita rikotaan tänäkin päivänä. Ajankohtainen kirja, vaikka onkin ilmestynyt jo 1980-luvulla.
– Marianne Tenhami
Elliot Higgins: Me olemme Bellingcat
Bellingcatin perustajan kirja kertoo, kuinka itseoppineiden ja vapaaehtoisten digietsivien ryhmä oppi paljastamaan sotarikoksia ja salamurhia – jopa ennen valtiollisia tiedustelupalveluja. Kansalaisjournalisti Eliot Higginsin perustama Bellingcat on usein esillä mediassa. Se selvitti kaksoisagentti Sergei Skripalin todennäköiset myrkyttäjät. Bellingcat on jäljittänyt Syyrian diktaattorin Bashar al-Assadin käyttämät kemialliset aseet ja ohjuksen, joka pudotti lentokoneen Ukrainassa. Ryhmä selvitti Venäjän oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin murhayritystä ja osallistui Yhdysvaltojen Capitolin mellakoitsijoiden tunnistamiseen. Bellingcat ei ole valtiollinen tiedustelupalvelu tai suuren mediatalon tutkivan journalismin yksikkö. Se on tutkijoiden ja kansalaisjournalistien kansainvälinen verkosto, jonka toiminta perustuu avointen lähteiden tietoihin, tietotekniikkaan, uteliaisuuteen ja loputtomaan kärsivällisyyteen. Se määrittelee uusiksi tavat tulkita uutisia, politiikkaa ja digitaalista tulevaisuutta. Kirja kertoo Eliot Higginsin tarinan yliopistopudokkaasta aivan uudenlaisen tiedonkeruun ja analysoinnin verkoston vetäjäksi.
– Mikael Nikola
Matt Haig: Syitä pysytellä hengissä
Luin Haigin elämäkerrallisen kirjan masennuksen syövereistä. Sama mies, joka on kirjoittanut muun muassa kirjat Kuinka Aika pysäytetään ja Keskiyön kirjasto, joita suosittelen. Hän kertoo vuosituhannen vaihteessa kokemastaan vaikeasta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Tietynlainen ahdistuneisuus vaivasi häntä jo lapsesta, vaikka hänellä oli rakastava koti. Hän ruokki ja ruokki sitä ahdistusta, joka kasvoi vähitellen masennukseksi. Kirja on kaikesta huolimatta lämmin ja positiivinen, vaikka se käsittelee rankkaa aihetta. Siinä on paljon faktaa, omaelämäkerrallisuutta ja vielä elämäntaito-oppaankin piirteitä. Minua kosketti, miten mahtava rinnallakulkija Andrea, hänen nykyinen vaimonsa, osasi koko ajan olla. Rakkaus…
– Sari Karjalainen
Satu Rämö: Talo maailman reunalla
Kun meidän talvisää ottaa päähän, niin tässä teille vertailukohtaa. Muuten hauska ja ihmisläheinen kuvaus syrjäseudun kylän elämästä ja asukkaista Islannin Länsivuonoilla.
– Ritva Hanski
Kaiho Nieminen: Sokkeli
Sodan räiskettä ja vaitioloa epookkiromaanissa! Se kertoo Mannerheimin ristin ritariksi palkitusta Einari Karttusesta, joka oli sodassa vuonna 1944 liityttyään sinne 19-vuotiaana. Miltä tuntuu kantaa koko loppuelämänsä sisällään tosiasiaa, että on tappanut monia, monia ihmisiä? Vaikka kuinka palkittaisiin ja kehuttaisiin, eipä se tieto kovin hieno matkakaveri ole. Varsin onnellisen elämän Karttunen sodan jälkeen eli, koskapa sai rinnalleen hyvän naisen. Sodasta mies vaikeni tyystin. Hän purki tuskaansa työhön, omaan ja muiden rakennusprojekteihin. Minusta tämä sotakirja on jäänyt turhan vähälle huomiolle.
– Sari Karjalainen
Alex Schulman: Eloonjääneet, Unohda minut ja Polta nämä kirjeet
Suositeltava kirjailija! Romaanit käsittelevät keskustelematta ja selvittelemättä jääviä asioita yhden perheen elämästä. Kannattaa lukea tuossa järjestyksessä.
– Eija-Liisa Markkula
Heikki Aittokoski: Narrien laiva – matka pieleen menneessä maailmassa
Tutkimusmatka neljälle mantereelle maailman vakavimpien kysymysten äärelle. Eriarvoisuutta tutkaillaan muun muassa sodan runtelemassa Somaliassa, Bangladeshin hikipajoilla ja Lontoon ökyrikkaiden piireissä.
– Mikael Nikola
Emmi Puikkonen: Musta peili
Kirja kertoo kolmen eri sukupolven naisten tarinan, naiset pohtivat ja kamppailevat saman asian, mustan kullan ympärillä oman aikansa keinoin.
Eeva Vehniäinen, Lammi, Kataloisten kylä
Oscar Hijuelosa: Kaunis María – Tositarina María García y Cifuentesista, naisesta kuuluisan laulun takana
Kuubalaisesta kouluttamattomasta, lukutaidottomasta nuoresta naisesta kertova, hänen raadollisen elonpolkunsa ihan hyvä menestystarina. Kuubalainen yhteiskuntarakennepeli on murrosvaiheessa 1950-luvulla. Tämä on tarinan sivuraide. Nuori nainen kamppailee raadollisen elonpolkunsa selviytymisstrategiasta moni-ilmeisellä elonpolun valtataistelupelimekanismilla.
– Vike
Enni Mustonen: Näkijä
Hyvä historiallinen romaani suomalaisesta Viannasta, joka pääsee pukijaksi suureen elokuvayhtiöön Ameriikassa. Hän pukee mm. Marilyn Monroeta. Suosittelen hänelle, joka pitää historiallisesta ja romanttisesta kirjasta. Enni Mustonen on tekijänimi, kirjailijattaren oikea nimi on Kirsti Manninen. Hän esiintyi virtuaalisesti meille Tampereen seudun näkövammaisten kulttuuripäivässä, siellä tämä paljastui.
– Veksi