Teksti: Pasi Päivinen
Monet ovat kokeneet pitkän korona-ajan rajoituksineen raskaana ja panostaneet elämän laatuun valmistaen herkullisia ruokia kotona. Niin olen itsekin tehnyt, mutta olen myös kaivannut keittiömestareiden loihtimia makunautintoja viihtyisissä ravintoloissa ulkomaan matkojen lisäksi. Vuodet 2020 ja 2021 ovat olleet poikkeukselliset niin ravintoloille kuin asiakkaillekin. Vanhassa sanonnassa sanotaan: Hyvä ruoka ja parempi mieli. Se on ainakin omalla kohdallani pitänyt täysin paikkansa, koska ulkomaille ei ole voinut tai ainakaan olisi ollut järkevää matkustaa ennen lokakuuta 2021, joten olen panostanut ruokaan. Joulupöydän herkkuja odotellessa tarjoan Kajastuksen lukijoille makuhermoja kutkuttelevan annosten ilotulituksen ja täydellisyyttä hipovan ravintolakokemuksen, jonka pääsin nauttimaan syksyllä koronarajoitusten purkauduttua.
Michelin-tähdet kertovat
Onnistunutta makunautintojen iltaa ei suinkaan ole välttämätöntä viettää Michelin-tähtiravintolassa. Silti mahdollisuus ainutlaatuiseen ruokien ja juomien makujen sinfoniaan on todennäköisempi kuitenkin Michelin-tähtiravintolassa. Tähdet kertovat kiistatta ravintolan kulinaristisesta tasosta, ja tähden tai useampia tähtiä saadakseen ravintolan on oltava todella erinomainen.
Ranskalainen rengasvalmistaja Michelin julkaisi ensimmäisen ravintolaoppaansa vuonna 1900. Oppaan tarkoitus oli autoilun yleistyessä edistää rengasmyyntiä siten, että ihmiset matkustaisivat autolla hyvien ravintoloiden vuoksi pitkin Ranskaa, jolloin renkaat kuluisivat nopeammin ja niitä ostettaisiin lisää. Siinä Michelin onnistuikin erinomaisesti, sillä se on edelleen yksi maailman johtavista rengasvalmistajista ja tunnettu brändi, joka antaa merkittävää kaupallista lisäarvoa myös Michelin-tähtiravintoloille. Rengasvalmistajan ja tähtiravintolojen suhde onkin nähtävä symbioottisena, sillä niin Michelin kuin tähtiä ansainneet ravintolat hyötyvät toisistaan lisäten brändin tunnettuutta edelleen.
Michelin-oppaassa tähtiluokitus kertoo ruuan laadusta, hienostuneisuudesta sekä palvelusta. Ravintolan ulkoisten puitteiden ei tarvitse olla hulppeat, sillä ensisijaisena tavoitteena ei ole asiakkaiden huomion kiinnittäminen kristallikruunuihin, lehtikullattuihin seinä- tai kattokoristeisiin, vaan tajunnan räjäyttävään makunautintoon ja hienovaraisen tyylikkääseen palveluun. Käymissäni Michelin-ravintoloissa yhdessäkään ei ole ollut erityisen prameaa sisustusta, mutta toki viihtyisät puitteet valkeine pöytäliinoineen, kauniine astioineen ja upeasti lautasille aseteltuine annoksineen eleettömän tyylikkäällä palvelulla ryyditettynä. En ole vielä käynyt kolmen tähden Michelin-ravintolassa, joten en tiedä, millainen interiööri sellaisesta löytyy.
Michelin-tähti tarkoittaa, että ravintola on kategoriassaan poikkeuksellisen hyvä. Kaksi tähteä puolestaan kertoo, että ravintolan takia kannattaa tehdä kiertomatka. Kolme tähteä tarkoittaa, että ravintola itsessään on matkan arvoinen.
Pohjoismaiden Michelin-tähdet vuodelle 2021 julkistettiin syyskuun puolivälissä Norjan Stavangerissa. Suomi sai seitsemännen tähtiravintolan, kun Finnjävel Salonki liittyi maamme Michelin-tähtiravintoloiden kerhoon. Muut tähtiravintolat ovat: Demo, Grön, Inari, Olo, Ora ja Palace. Kaikki Suomen Michelin-tähtiravintolat ovat yhden tähden paikkoja ja sijaitsevat Helsingissä. Suomalaisravintoloista ainoastaan vuonna 2013 suljettu Chez Dominique, jossa ehdin onneksi käymään, on saavuttanut kaksi Michelin-tähteä. Jos ravintola on onnistunut saamaan Michelin-tähden kerran, se ei suinkaan ole pysyvä osoitus paikan erinomaisuudesta, vaan arvostus täytyy ansaita joka vuosi uudelleen. Michelin-tähden voi siis menettää, jos huipputasoa ei onnistuta säilyttämään vuodesta toiseen.
Bon apetit
Valitsin makunautintojen keitaaksi ja koronakurimuksen ”karkotuspaikaksi” ravintola Demon. Mikä tahansa muukin Helsingin Michelin-tähtiravintoloista olisi käynyt hyvin, mutta Demo on säilyttänyt Michelin-tähden 15-vuotta keskeytyksettä eli suomalaisista tähtiravintolaoista pisimpään. Lisäksi Demossa on Suomessa ainutlaatuinen 400 erilaisesta vanhanmaailman laatuviineistä koostuva viinikellari, joka veti minua puoleensa.
Nautimme illallisen rauhallisena arki-iltana. Itseni ja seuralaiseni lisäksi meitä oli Demossa vain kaksi muuta pöytäseuruetta. Saavuimme ravintolaan heti sen avauduttua kello 18. Tilasin aperitiiviksi kuivan Martinin (4 cl giniä, 2 cl Noilly Prat Vermouthia oliivilla ja sitruunankuorella koristeltuna). Seuralaiseni valitsi Negronin (3 cl giniä, 3 cl camparia ja 3 cl makeaa punaista vermuttia appelsiinipalalla koristeltuna). Väkevää alkoholia ei yleensä kannata nauttia ennen ruokailua ellei aperitiivi ole oikein valmistettu. Demossa se on varmuudella valmistettu kaikkien sääntöjen mukaan sekä parhaista raaka-aineista, joten uskalsin nauttia kuivan Martinin täydellisesti jäähdytettynä ja sekoitettuna. Martinia ei siis missään tapauksessa ravisteta, kuten James Bond -filmeissä virheellisesti tehdään, vaan se sekoitetaan ja jäähdytetään. Jääpalojen ainoa tarkoitus on viilentää juoma oikeaan lämpötilaan, ja jääpalat otetaan aina pois ennen tarjoilua. Oikeaoppisesti valmistettuun kuivaan Martiniin kuuluu myös yksi tai useampi laadukas oliivi tuomaan suolaisuutta. Loppusilaus tehdään puristamalla sitruunasta eteeristä öljyä juoman päälle ja sitruunankuoriviipale jätetään tavallisesti koristeeksi lasin reunalle, jonka jälkeen se on valmis nautittavaksi.
Siemaillessamme aperitiiveja pöytäämme saapui amuse-Bouche eli kokin tervehdys. Sen tarkoitus on kutitella makunystyröitä ruokahalun herättämiseksi aperitiivin kylkijäisenä. Sen jälkeen sommelier tuli esittelemään viinivalikoimaa ja erehdyin kyselemään viineistä yksityiskohtaisemmin ja havaitsin nopeasti varsin puutteellisen viinien tuntemukseni. Lopetin kyselemisen ja annoin sommelierin valita viinit ja lopputulos oli täydellinen, joskin laadukkaiden vuosikertaviinien nauttiminen nosti laskun loppusumman kohtalaisen korkeaksi.
Kolme ensimmäistä ruokalajia olivat kalaa: nieriää, siikaa ja kuhaa herkullisilla liemillä ryyditettyinä. Suurimman vaikutuksen illan ruoista teki heti ensimmäisenä nauttimani ratatouillen eli vihannesmuhennoksen päällä ollut paistettu nieriä. Siika oli myös herkullista lisukkeineen, kun taas kuha on aika mauton kala sellaisenaan, mutta kokki oli loihtinut sen kylkeen mainion kastikkeen, joka teki annoksesta maukkaan. Seuraavaksi tarjoiltiin jokiravulla täytetty kanansiipi herkullisen liemen kera, joka hiveli makunystyröitäni ja pidin siitäkin.
Kolmen ruokalajin jälkeen oli pakko pitää pieni tauko ja antaa ruoan painua ranskalaisen vuosikertaviinin avustuksella. Sen jälkeen seurasi illan kohokohta, kun minulle tarjoiltiin 15-vuotiaan sammen Volzchenka kaviaaria. Seuralaiselleni tuli erityinen kasvisherkku, koska hän on kalalle allerginen. En ollut aikaisemmin syönyt kaviaaria, mutta lohen, muikun ja siian mätiä olen syönyt useamminkin ja pidän niistä. Volchen kaviaari oli hyvää, mutta se ei kuitenkaan tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta. Rehellisesti sanoen yhtä hyvin olisin voinut syödä siian mätiäkin, johon olisin ollut myös täysin tyytyväinen. Söin taannoin eräässä toisessa tähtiravintolassa hanhenmaksaa, jonka makua ylistetään kaviaarin tavoin, eikä sekään säväyttänyt minua erityisemmin, mutta oli toki mielenkiintoinen makukokemus samoin kuin Volzchenka-kaviaarikin.
Viidentenä annoksena ja pääruokana pöytään saapui vasikanlihaa luuydinkastikkeessa. Annos näytti herkulliselta ja luuydinkastike olikin todella maukasta, mutta vasikanliha jätti toivomisen varaa. Pääruoka oli lievä pettymys lihan osalta, jota loistava luuydinkastikekaan ei täysin paikannut.
Ennen kuin siirryimme jälkiruokaan oli pidettävä pieni tauko ja annettava jälleen ruoan painua. Vielä ennen varsinaista jälkiruokaa saimme nautittavaksemme pienen herkkupalan, kreemattua vuohenjuustoa kahden keksin välissä. Se oli makunystyröitä hivelevä kokemus ja olisi täyttänyt kaikki odotukseni jälkiruualta, mutta varsinainen jälkiruoka tuli heti perässä.
Lopuksi pöytäämme saapui suljetussa puulaatikossa yllätysherkku: pieniä leivoksia.
Kaupunkilegendan mukaan Michelin-tähtiravintolassa annosten väitetään olevan niin pieniä, että nälkä jää ja kotimatkalla pitäisi poiketa hampurilaiselle. Demosta lähtiessämme olo oli kylläinen, mutta ei liian täysi, enkä kaivannut edes digestiivia ruoan sulatusta edistämään. Illallinen Michelin-tähtiravintolassa oli huikea elämys, jonka jokainen meistä voi halutessaan kokea Helsingissä ja lukuisissa paikoissa eri puolilla maailmaa. Astuessani ulos Demosta lämpimään syysiltaan runsaan kolmen tunnin nautinnollisen aterioinnin jälkeen minulla oli huomattavasti parempi mieli, ilta oli todella onnistunut ja ”lompakko keventynyt”, mutta kokemus oli ehdottomasti hintansa väärti. Suosittelen nauttimaan illallisen Michelin-tähtiravintolassa ainakin kerran elämässä. Notkuvia pöytiä, herkullista joulua ja maukasta uutta vuotta kaikille ehkä Suomen kiinnostavimman ja monipuolisimman kulttuurilehden lukijoille!