Teksti: Gyöngyi Pere-Antikainen
Hyvät lukijamme
Mikä olisi parempi tapa juhlistaa 90-vuotista Näkövammaisten Kulttuuripalvelua kuin kulttuurin eri lajien harrastaminen? Ja kun maailma jälleen sulkeutuu ympärillämme, minä luen, luen ja luen… Kiitos hyvistä kirjavinkeistänne, ne laajentavat lukurepertoaariani joskus yllättäviinkin suuntiin, kirjoihin, joita en olisi ilman teitä hoksannut!
Jatkoa odotetaan! Kertoisitteko meille kirjasta, joka on viime aikoina jäänyt erityisesti mieleenne? Koskettava lukukokemus, merkityksellinen tietokirja, erityisen viisas tai viihdyttävä romaani, säväyttävä elämäkerta… Kirjallisuuden lajilla ei ole väliä, tärkein on oma elämyksellinen lukukokemuksenne! Pyydämme tiiviin ja persoonallisen, lauseen-parin pituisen selityksen suosituksenne tueksi. Ja korostakaamme itsestäänselvien klassikoiden sijaan harvinaisempia helmiä!
Odotamme suosituksianne joko sähköpostitse osoitteeseen:
palaute@kajastuslehti.fi
tai vaikka postikortilla osoitteeseen:
Kajastus, Marjaniementie 74, 00930 Helsinki
Lukuilo on jaettu ilo, olkaa hyvät!
Arja Ahtaanluoma: Puolinainen – koko tarina
Puolinainen on vaikuttava lukuelämys. Kirja kertoo kirjoittajan omista kokemuksista hänen saatuaan verenmyrkytyksen, minkä seurauksena häneltä amputoitiin osa molemmista alaraajoista ja toisesta yläraajasta sekä toinen yläraaja melkein kokonaan. Sairaalahoidosta, kuntoutuksesta ja kirjoittajan pärjäämisestä kotiuttamisen jälkeen kerrotaan myös kaunistelematta ja rehellisesti. Sanonpa vain, että olin kirjaa kuunnellessani ja olen vieläkin todella kiitollinen voidessani itsenäisesti käydä suihkussa ja vessassa, syödä ja kävellä, vain muutamia itsestään selviä asioita mainitakseni. Nämä eivät kuitenkaan ole kaikille itsestäänselviä. Toisaalta kirjaa kuunnellessa on vastaan tupsahtanut meille sokeillekin niin tuttuja asioita: tappelu vammaispalveluiden kanssa milloin mistäkin asiasta, avustajien vaihtuvuus sekä se että joudut kertomaan samat asiat uudelle avustajalle kerta toisensa jälkeen. Kirja koukuttaa mukaansa: pystyykö kirjoittaja enää kävelemään, proteesien avulla tai ilman? Entäpä pystyykö hän ajamaan autoa, mikä oli hänelle ennen niin rakas juttu. Miten kirja päättyy? Miten kirjoittaja selviytyy henkisesti ja fyysisesti? Entä hänen läheisensä? Kirja on ahmittava alusta loppuun. Suosittelen lämpimästi, todella opettavainen, ajatuksia herättävä kirja, joka saa ihailemaan sisukkaita, runsaalla epämukavuudensietokyvyllä varustettuja ihmisiä.
– Marianne Tenhami
Reijo Mäki: Sulhasmies
Jussi Vares on menossa naimisiin – vai onko? Jussi tutustuu viehättävään naiseen ja heidän pitäisi mennä naimisiin. Nainen katoaakin aamuun mennessä, mutta ei hätää: polttarit voi järjestää ilman morsiantakin. Tasapainoisessa Vares-dekkarissa naisia katoaa ja kuolee, liivijengeillä on ongelmia. Virkavalta miettii, onko syyllinen Vares itse. Tarinassa paljastuu koko ajan jotain uutta tietoa, niin mielenkiinto pysyy yllä romaanin ratkaisuun saakka. Lukija saa miettiä loppuun asti, ovatko juonen neljä erillistä linjaa kytköksissä toisiinsa vai ei. Romaanin vauhti kiihtyy loppua kohti. Jos haluat lukea vauhdikasta dekkaria, tässä olisi tarjolla sellainen.
– Kinga Koski
Delia Owens: Suon villi laulu
Teksti on elävää ja kuvailevaa. Vaikka tarinan kaari on perinteinen ”ryysyistä rikkauksiin”, tempaisi tarina minut mukaansa ja piti otteessaan. Kirjaa kuunnellessa näin sieluni silmillä tapahtumat ikään kuin elokuvana ja odotankin jossain vaiheessa törmääväni uutiseen, jossa kerrotaan elokuvaversion olevan tekeillä. Suosittelen lämpimästi!
– Tiina Pihkala
Ian Tucker: Olen elänyt ennenkin
Teos, joka saa sinut uskomaan, hämmennyksiin tai kieltämään koko asian. Yhdysvaltalainen lastenpsykiatri kirjoitti kirjan jälleensyntymisestä. Kirjassa kerrotaan, kuinka lääketieteen tohtori Ian Stevenson tutki useita tuhansia kertomuksia ympäri maailman 60-luvulta alkaen, tapauksia, joissa lapset kertovat edellisestä elämästään. Puhumaan opittuaan monet heistä ovat pyytäneet, että pääsisivät edellisen perheensä luo takaisin ja ovat uuden perheensä hämmästykseksi kertoneet vaikkapa kuinka he kuolivat. Kertomukset ovat joskus niin yksityiskohtaisia, että on voitu löytää lasten kertoma asuinalue tai jopa perhe, joiden kanssa he elivät. Kirjassa kerrotaan myös, kuinka valtavirran tiedemiehet suhtautuvat asiaan. Päätös siitä, mikä on totuus, jää sinulle – kuoleeko tietoisuus kun ruumis ja aivot kuolevat?
– Torsti
Nämä suositukseni eivät ole kovin uusia ja ovat jääneet haaviini hakusanaksi kirjoitetuilla kummallisilla substantiiveilla ja olen vain lainannut nämä ilman kummempia odotuksia ja yllättynyt suuresti:
James E. L.: Mister
Erotiikkaa, rakkautta, ihmiskauppaa – siitä oli tämä kirja tehty. Tarina tempaisi mukaansa ja sai nuutuneen petielämän kummasti kipinöimään.;)
Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus
Valloittava kummitustarina, joka sai nauramaan ja etsimään lisää kirjoja 1920-luvusta.
Tilly Bagshawe: Sidney Sheldonin Muistojen vuokset
Mitä kaikkea kulissien takana voikaan olla? Kirja piti otteessaan, yllätyskäänteitä ja kulissien kaatumisia ja silti onnistui vielä loppuratkaisu yllättämään.
– Satunnainen lukija
Vera Miettinen: Eerika
Tämä on dokumentteihin ja asianosaisten haastatteluihin perustuva elämäkerta Vilja Eerika -nimisestä tytöstä, joka kuoli 8-vuotiaana perheväkivallan uhrina vuonna 2012. Eerikalla oli huonoin mahdollinen onni elämäänsä kuuluneiden aikuisten suhteen – pahasti päihderiippuvainen äiti, tolkuttomasti valehteleva väkivaltainen äitipuoli sekä tumpelo, avuton isä, joka teki ja uskoi kaiken, mitä äitipuoli halusi. Kirja on synkkä ja surullinen, mutta koskettava ja tarpeellinen muistutus siitä, ettei Suomessakaan kaikilla mene hyvin.
– Satu Linna
Anneli Kanto: Rottien pyhimys
Kirjassa taiteilijaryhmä maalaa 1500-luvun alussa Hattulan kirkon täyteen kuvia alkaen luomiskertomuksesta ja päättyen viimeiseen tuomioon. Näistä maalareista ei ole jäänyt mitään dokumentteja. Kirjailija kuljettaa tarinaa kuva kuvalta keskiajan ilmapiirissä. Minulla oli ilo tutustua Anneli Kantoon Kulttuuripalvelun verkkokurssilla keväällä. Kävin myös ihailemassa Hattulan kirkossa freskoja, joissa mm. Aatami ja Eeva peittelivät itseään saunavihdoilla tultuaan karkotetuiksi paratiisista.
– Minna Kejonen
Elina Backman: Kun kuningas kuolee ja Kun jäljet katoavat
Ulkoilua ja matkustelua murhan merkeissä! Mökkireissulla Hartolan kuningaskuntaan tuli sivussa mukaan dekkarikin, joka kertoo paikkakunnalta kahdessa aikatasossa, nuoren tytön hukkuminen koskeen ja siitä poikinut murhasarja. Romantiikkaakin mukana. Kun jäljet katoavat tapahtuu tässä minun kotinurkilla Viikin arboretumissa ja Lammassaaressa. Kiehtova kuvaus ja juonen käänteet yllättäviäkin. Sama tutkijaporukka jahtaa tälläkin kertaa murhaajaa. Luin ihan mielelläni.
– Ritva Hanski
Richard Powers: Ikipuut
Aivan liian harvoin kohtaa kirjan, jonka luettuaan ei ole sama ihminen kuin ennen sen lukemista. Näitä kokemuksia etsiville suosittelen Richard Powersin monikerroksista romaania Ikipuut. Se on kertomus suurista puista ja pienistä ihmisistä. Kaikkien välille löytyy yhteys.
– Sari Kekkonen
Rachel Billington: Laura
Laura on realistinen kuvaus äkkirakastumisesta, sen huumasta, tuskasta ja peruuttamattomista seurauksista. Kirja on erityisherkku niille, jotka tuntevat Leo Tolstoin Anna Kareninan, koska kirjailija on siirtänyt Annan vaiheet 1980-luvun englantilaiseen elämänpiiriin ja henkilögalleriasta löytyy kiehtovia vastaavuuksia. Naimisissa olevalta, varhaiskeski-ikäiseltä Lauralta ei puutu mitään, kun hän matkustaa junalla sovittelemaan veljensä avioliittoa ja kohtaa Martinin, itseään nuoremman IT-miehen. Romaanin viimeisellä sivulla ollaan jälleen rautatieasemalla, mutta Lauran ratkaisu on erilainen kuin Annan.
– Anne Huttunen
Jan Guillou: Suuri vuosisata
Makustelin Sillanrakentajat-romaanilla vuosia sitten ja yritin lukea 1968-romaania viime vuonna vain huomatakseni, että koko kirjasarja on luettava alusta loppuun yhteen menoon, muuten tarina ei pääse oikeuksiinsa. Tässä oli kesän suururakka: yhdeksän romaania, jokainen käsitteli yhtä 1900-luvun vuosikymmentä kolmen norjalaisveljeksen ja seuraavien sukupolvien kohtaloiden kautta. Loistava lukuromaanisarja! Ja vaikka kirjailijan aatteellisuus on paikka paikoin hieman vieras minulle, ihailen sitä huikeaa tiedon määrää, jolla hän elävöittää uskomattoman monia erilaisia hahmojaan kalastajista insinööreihin, vakoojista yritysjohtajiin, natseista ja radikaalivasemmistolaisista juppeihin, kuljettaen henkilöitään ympäri Eurooppaa. Käsittämätöntä! Onneksi viimeinen, kymmenes osa on jo tulossa!
– Gyöngyi
Matt Haig: Keskiyön kirjasto
Kukapa ei olisi edes joskus jossitellut, miten elämässä olisi käynyt, mihin kohtalo vienyt, jos risteyskohdissa olisi tehnyt toisenlaisia valintoja. Keskiyön kirjasto sijaitsee elämän ja kuoleman rajamailla ja siellä lukija voi vierailla äärettömässä määrässä mahdollisia elämänpolkujaan. Kepeästi ja vetävästi kirjoitettu romaani, joka sisältää kuitenkin tärkeitä ajatuksia oman elämän ohjaamisesta ja hyväksymisestä.
– Irmeli
Ken Follett: Naakat
Naakat on vauhdikas sotajännäri vuodesta 1944. Normandian maihinnousua valmistellaan ja brittien pitäisi tuhota vanhassa ranskalaisessa linnassa toimiva Saksan armeijan puhelinliikenteen solmukohta. Hankalaa, että sitä linnaa vartioidaan hyvin, eikä tuntemattomia miehiä päästetä sisään. Mutta miten olisi huippuneuvokkaan nuoren Flickin johtama naisporukka? Mainio kirja pitkän koronakotoilun jälkeiseen seikkailun nälkään
– Satu Linna
Pierre Lemaitren romaanit
Haluaisin varmistaa, että kaikki ovat löytäneet Pierre Lemaitren. Hänen tunnetuin teoksensa Näkemiin taivaassa on saanut myös elokuvaversion. Itse aloitin kirjasta Tulen varjot ja ryhdyin sitten kahlaamaan järjestelmällisesti läpi koko tuotantoa. Se on onneksi niin laaja, että loppu ei ihan heti häämötä. Luvassa on siis vielä paljon tiheää jännitystä, terävää ihmiskuvausta ja hiukkanen mustanpuhuvaa huumoria.
– Sari Kekkonen