Teksti: Gyöngyi Pere-Antikainen
Tutustuin häneen 1980-luvun alussa Moskovassa. Hän oli suomalaisen opiskelijaryhmän eräänlainen johtohahmo, kaikessa mukana, usein laulamassa ja laulattamassa. Minulla on vieläkin tallessa paksu mustakantinen vihko, johon monet elämäni varrella kohtaamani ihmiset olivat kirjoitelleet ajatuksiaan, runojaan, omien tai muiden laulujen sanoja eri kielillä. Hän kirjoitti siihen minulle, suomen kielen opiskelunsa alkuvaiheessa olleelle tytölle joidenkin senhetkisten biisien sanat, joista mieleeni muistuu erityisesti Mikko Alatalon Leuhkat eväät. En niistä sanoista tajunnut silloin paljon mitään, mutta sen kappaleen kuuleminen lennättää minut vieläkin takaisin Moskovan muistoihin.
Hän on Kari Jokelainen, 63-vuotias, vastikään eläkkeelle jäänyt kielenkääntäjä ja nyttemmin eurooppalaisen laulukulttuurin eräänlainen suurlähettiläs.
Kari teki uransa aikana käännöksiä pääosin televisiolle, Ylen, Maikkarin ja aikaisemmin myös HTV:n kanaville. Hänen nimeensä liittyy sarjojen, elokuvien ja dokumenttien tekstityksiä ja dubbauksia, hyvänä esimerkkinä Montalbano-sarja. Hän kääntää pääosin italiasta, katalaanista, ranskasta ja venäjästä. ”Englanti ei kuulu varsinaiseen käännöskielivalikoimaani, mutta englanninkielisiä ohjelmia on niin valtavasti, että jokainen kääntäjä joutuu ottamaan niitä jonkin verran, englanti tunkee melkein paikkaan kuin paikkaan”, nauraa Kari, luetellen ne kahdeksan kieltä, joita hän puhuu aktiivisesti, lisäksi kymmenkunta, jotka kuuluvat vähemmän käytettyihin kieliin, kuten hollanti, saksa ja pohjoismaiset kielet. Lisäksi on vielä liuta sellaisia kieliä, joiden kääntäminen vaatii suuria ponnistuksia, mutta onnistuu eri keinoin, muiden muassa pienemmät slaavilaiset kielet, kuten makedonia. Joskus joutuu kääntämään harvinaisia kieliä kuten swahili, georgia tai indonesia, mutta niiden kääntäminen edellyttää jollain välittäjäkielellä tehdyn käsikirjoituksen, kieltä hyvin osaavan ihmisen tekstiä tarkistamaan tai melkoisia ponnistuksia netin syövereissä.
Työnsä puolesta Kari on aina ollut vapaa liikkumaan ja matkustelemaan. Hän asuukin Mercè-vaimonsa kanssa osin Kataloniassa, osin Sotkamossa ja joitakin kuukausia vuodesta asuntoautossa ympäri Eurooppaa. Mercè-vaimo on katalaani. He tutustuivat aikoinaan Moskovassa, missä Mercè opetti joitakin vuosia katalaanin kieltä. Myöhemmin hän opetti myös Barcelonan yliopistossa ja on tehnyt itsekin käännöstöitä Katalonian televisiolle.
Vuosi 2020 osoittautui käänteentekeväksi Karin elämässä. Korona iski pariskuntaan ystäväporukalla vietetyllä naistenpäivän lounaalla. Mercè selvisi helpommalla, mutta Kari joutui pitkän kotona sinnittelyn jälkeen reiluksi kuukaudeksi sairaalaan Barcelonassa. Keuhkokuume, veritulppa, hematooma ja anemia, rankat lääkehoidot, lisähappi ja kunnon aleneminen minimiin… ”Aiemmin ajattelin, että tämä virus on ehkä jokin kausiflunssa, jos kohta kenties pikkuisen tavallista ärhäkämpi. Enää en ole sitä mieltä. Tauti voi olla tosi rankka. Tappoaikeissa se iski minuunkin”, pohtii Kari, joka sai vastikään terveen paperit toista vuotta kestäneen toipumisjakson jälkeen.
Suomeen palattuaan Kari sai sekä henkisesti, että fyysisesti suuresti apua ”lauluterapiasta”. ”Laulamista olen harrastanut niin pienestä kuin muistan. Kymmenvuotiaana en osannut edes kuvitella, että minusta tulisi jotain muuta kuin iskelmälaulaja, se oli ainoa mahdollinen ammatti”, kertoo Kari. Nelikymppisenä hän otti yksinlaulukursseja Helsingin työväenopistossa, missä opettaja kehotti häntä hakeutumaan Sibelius akatemian laulunopettajaopiskelijoiden pedioppilaaksi. Hän olikin harjoitusoppilaana muutamia vuosia, mutta työuran aikana hän ei muuta ehtinyt kuin lauleskella vain kotosalla.
Viimeisen sysäyksen uudelle uralle antoi Sotkamossa toiminut karaokeklubi ja ystävystyminen klubin puheenjohtajan, jatkossa managerina ja tuottajana toimivan Helmi Kemppaisen kanssa. Klubin ohjelmistoon kuului eurooppalaisia lauluja ja Kari sai ajatuksen laulaa niitä yleisön edessä alkuperäiskielillä. Aluksi tarkoitus oli järjestää pienimuotoisia yhteislaulunomaisia konsertteja eri tilaisuuksissa. Helmin veljellä, Ristijärvellä ja Kouvolassa asuvalla Renne Karppisella puolestaan oli Ristijärvellä koronan takia vajaakäytössä ollut äänitysstudio ja valmius harjoitella varsinaisia konserttiohjelmistoja. Renne Karppinen on koko ikänsä ollut musiikkialalla, hän säveltää, tekee biisejä ja on säestänyt eturivin laulajia kuten Armia ja Dannya, Kari Tapiota, Reijo Taipaletta ja lukuisia muita. ”Minulle on suuri kunnia olla näin arvokkaassa seurassa ja toki se vähän hirvittääkin. Sitten Renne ehdotti, ettei otettaisi valmiita karaokepohjia, vaan hän tekisi omat taustanauhat ja soittaisi itse livenä. Kokeiltuamme innostuimme siitä kaikki valtavasti ja tavallaan mopo karkasi käsistä.”
Kaverukset saivat syksyllä järjestettyä neljä konserttia Sotkamossa. Ne olivat harjoitusmielessä järjestettyjä ilmaiskonsertteja, joissa yleisöä sai olla koronarajoitusten turvavälein 70-100 henkeä. ”Jos kuuntelee ensimmäistä konserttinauhoitusta, ensimmäisen laulun kohdalla, missä jouduin kävelemään ripeästi laulaessani, kuulee, miten kovasti hengästyin”, muistelee Kari vuodentakaista kuntoaan. ”Keuhkot ovat laulaessa avainasemassa ja lauluharjoitukset edistivät paranemista ratkaisevasti.”
Kari oli nuorena ollut töissä matkatoimistossa ja aina tykännyt matkustelusta siviilissäkin. Nyt löytyi harrastus, jossa yhdistyivät ne Karin elämän kolme tärkeintä harrastusta: kielet, matkat ja musiikki.
Ensimmäinen konsertti oli slaavilainen ilta, toinen Keski-Euroopan ilta ”Tonavaa pitkin”, kolmannessa kuljettiin Välimeren rannikoita Portugalista Kreikkaan ja neljäs oli pyhitetty pelkästään Italialle. Alussa yksi konsertti sisälsi 15 laulua ilman väliaikaa, nyttemmin jokaiseen ohjelmistoon kuuluu 20 laulua ja väliajan kanssa konsertin kesto on reilut puolitoista tuntia. ”Yhteensä esitämme siis 80 laulua 22 eri kielellä”, korostaa Kari.
Näiden konserttien varsinainen idea piileekin juuri tässä: kaikki laulut esitetään alkuperäisillä kielillä. Samalla yleisö saa seurata isolta televisioruudulta laulujen sanojen autenttiset käännöstekstit. ”Yksi ulottuvuus näissä konserteissa on se, että yleisö havainnoi, miten laulu muuttuu siirtyessään kielialueelta toiselle. Alkuperäinen ajatus saattaa kääntyä ihan päälaelleen!” Esimerkkinä Kari mainitsee suomeksi Ihana aamu -nimisenä tunnetun unkarilaisperäisen laulun, jonka nimi unkariksi on aivan päinvastainen. Olen hieman surumielinen tänään (Kicsit szomorkás a hangulatom). Kari kertoo myös esitettyjen laulujen historiasta ja merkityksestä, kenties kuullaan myös mielenkiintoisia anekdootteja.
Osa konsertin lauluista on Suomessa hyvin tunnettuja, osa tuntemattomia. Tunnetuista lauluista hyviä esimerkkejä on Kuolleet lehdet Ranskasta, Keski-Euroopasta Ihana aamu ja Itke en lemmen tähden, Italiasta Maruzzella ja slaaveilta Partisaanivalssi ja Miljoona ruusua, joka on ”huippuesimerkki siitä, kuinka kaunis alkuperäinen laulu pilataan mitäänsanomattomalla sanahelinällä suomennoksessa”. Slaavilaislauluista yli puolet on muita kuin venäläisiä. Mukana on myös joitakin kansanlauluja, esimerkiksi vasta ohjelmistoon nostettu ukrainalainen ja useita sisilialaisia kansanlauluja.
”Jatkossa lienee realistinen aikomus laajentaa reviiriä suomalais-ugrilaisten sukulaiskielten lauluihin”, väläyttää Kari suunnitelmiaan. Hänen mielessään on kypsymässä myös kauaskantoisempi idea ja haave: mahdollinen teatterinomainen musiikkikuvaelma, joka perustuisi Pjotr Leštšenkon elämään ja musiikkiin. Venäläinen tangolaulaja, Odessassa syntynyt ja suurimman osan elämästään Romaniassa elänyt Leštšenko, jonka levytykset ovat kaikki venäjäksi, eli hyvin värikästä elämää. Kari on katsonut siitä kahdeksanosaisen venäläisen televisiosarjan ja haaveissa olisi ottaa kohtauksia Leštšenkon elämästä hänen laulujensa välityksellä.
Ihmetellessäni, miten Kari opettelee lauluja myös sellaisilla kielillä, joita hän ei osaa, hän kertoo käyttävänsä hyväkseen Youtubea, etsivänsä sieltä lauluja ja puhetta kyseisellä kielellä, kuuntelevansa tarkalla korvalla ja matkivansa kuin papukaija. ”Yksi laulu on albaniaksi, enkä sillä kielellä osaa jäsentää lauseita. Tuntemieni kielten kohdalla pyrin jäsentämään sanoja ja lauseita kieliopinkin pohjalta ja se auttaa paljon lauluja opetellessa. Sanat muistaa paremmin ja tietää tarkalleen mitä laulaa”.
Kielten opiskelu kiehtoo Karia edelleen. Esimerkiksi unkarin opiskelu, jota hän on aika ajoin harrastanut itseopiskeluna, vaikka nykyisin on unohtanut paljon, mutta juuri tänä kesänä yrittänyt saada sitä takaisin. ”Kun Mercè ratkoo ristisanatehtäviä, minulle merkitsee samanlaista aivojumppaa unkarin kieliopin opiskelu ja suuri haaveeni on osata puhua jonakin päivänä unkaria hyvin. Unkarin kielellä on sydämessäni erityisasema siitä lähtien, kun vuonna 77 ensimmäisen kerran kävin siellä”.
”Minusta ei tullut iskelmälaulajaa, mutta sen teen, minkä pystyn vielä viime metreillä”, nauraa Kari. ”Minullehan tämä ei ole työtä, enemmän harrastus, tarkoitus saada esiteltyä eurooppalaista laulukulttuuria alkuperäisillä kielillä, mutta Rennelle tämä on myös leipätyötä”, joten suunnitelmissa on konserttikiertue ympäri Suomea, kunhan korona antaa myöten.
Karin ja Rennen nettisivut löytyvät osoitteesta www.laulumatka.fi. Sivuilta saa tietoa tulevista konserteista ja sieltä löytyy trailereita ja valokuvia menneistä konserteista.