Teksti: Riitta-Kaisa Voipio
Ties mistä juolahti mieleen muisto ajalta, jolloin lapset olivat alakouluikäisiä ja kotona pyöri porukkaa runsaasti. Kerran kymmenvuotiaan huoletonta elämää rellestävät pojat halusivat paukuttaa papatteja, rahaa vain ei löytynyt. Kehotin luopumaan mieliteosta, mutta ajatus ei tullut kuuloonkaan. ”Aina kannattaa yrittää!” kuului tarmontäyteinen kommentti.
Tovin tuumattuaan viikarit päättivät järjestää arpajaiset. He leikkelivät 20 arpalipuketta ja lähtivät niitä kylälle myymään. Yhden arvan hinnaksi määrättiin viisi markkaa ja yhteen lippuun kirjoitettiin voitoksi viisi markkaa. ”Aina kannattaa yrittää!”
Parin tunnin kuluttua arpakauppiaat palasivat tyytyväisinä; kaikki olivat menneet. ”Vähän kyllä harmitti, kun se huoltoaseman ukkeli sai sen voittoarvan”, totesi yksi pojista. Joku setä oli kehunut, että ovatpa pojat melkoisia velikultia, kun kauppaavat menestyksekkäästi tyhjiä paperilappusia.
Tarinassa on mielestäni vinha opetus, ei kannata heti luovuttaa ongelman edessä. Jokainen meistä joutuu välillä kiperään tilanteeseen muutenkin kuin rahallisesti, ja vammaisena kokemus on lähes päivittäinen. Niinpä rehevä mielikuvitus helpottaa arjessa selviytymistä. Myös sitkeästä luonteenlaadusta elämä palkitsee.
Kun pari kertaa on kaatanut kahviin piimää maidon sijasta, rupeaa pohtimaan konstia erottaa purkit. Toiseen voi kiepauttaa kuminauhan tai liimata palan maalarinteippiä. Ja jos riisi ja karkea suola on tullut pantua samantuntuiseen purnukkaan, voi ne merkata tai sijoittaa eri hyllylle. Aivotkin saavat töitä merkkaustapoja pähkäillessä.
Huononäköisen käsitöitä harrastavan tielle kasautuu kosolti ratkaistavia pulmia. Miten tietää lankakerän värin, miten voi pysyä laskuissa raidallisen villapaidanneulomuksen kerrosten kanssa.
Kerät voi merkata jo kaupassa pistekirjoituksella tai jollakin muulla keinolla. Raitoja tehdessä voi heitellä nappeja purkkiin sitä mukaa, kun kerros on neulottu. Pyöreään rasiaan heiteltävät napit tarkoittavat punaisen rannun kerroksia, keltaista taas nelikulmaiseen kilahtelevat.
Liian usein ajattelemme, että ei tämä onnistu, en minä osaa, sokeana ei kykene mihinkään. Jos elämänsä aikoo elää, on hauska oppia yrittämään ja miettimään ratkaisukeinoja. Ei se välttämättä ole aina helppoa, mutta periksiantamattomuutta harjoittelemalla saa maallisesta vaelluksestaan enemmän irti.
Monesti olen kertonut innostavaa esimerkkiä veljeni keksimistä ratkaisuista matematiikanharrastuksessa. Hän ottaa suurennetun valokopion matikkakirjan sivusta, kuohuttaa sen hankkimallaan kuohukopiokoneella ja sormin tunnustellen tutkii kaavoja.
Eksponentit, alaindeksit ja muut vinkurat selviävät mainiosti, kun niitä pääsee tarkastelemaan koholla olevista kirjaimista ja numeroista ynnä matemaattisista erikoismerkeistä.
Kuohukopiokone toimii niin, että siihen syötetyn paperin musta jälki nousee koholle. Materiaali on muovia. Suurennetun valokopion merkit tuntee hyvin sormenpäillä, mutta normaalikokoinen teksti on käsikopelolle liian pientä.
Napapiirillä asuva sisareni taas hoitaa pihan lumityöt virittämällä pitkän narun alkutalvesta mattotelineen ja tikapuitten väliin. Kolaa työntäessään hän kippaa painavan lastin heti köyteen kevyesti törmättyään, jolloin palle alkaa muotoutua itsestään. Jo muutaman tuiskupäivän jälkeen merkkinarun voi ottaa pois, ja lopputalvesta paikassa kohoaa mahtava lumipenkka. Muut rajat pihassa ovatkin selvät.
Eräs sokea ystävä pohti, miten voisi välttää jatkuvan törmäilyn perintökaapin kulmaan, otsa kun oli tehnyt sen kanssa tuttavuutta turhan usein. Tuumittuamme asiaa porukalla keksimme levittää matot niin, että niitä pitkin pystyy kulkemaan tarpeeksi kaukaa kaapin yrmeästä nurkkalaudasta.
Ja edelleen: Näin syksyisin sadonkorjuun tuotteita saa kuljettaa kuormatolkulla säilöttäväksi. Autoton ja näötön pystyy kuskaamaan peräti kymmenen kiloa marjoja ostoskärryn kassissa. Puolukkalaatikon sisältö kumotaan kannelliseen ämpäriin, se kassiin ja sen päälle toinen samanlainen. Kärryä vetäen kuorma kulkee ketterästi kotiin, eikä tarvitse vaivata ketään autonomistajaa.
Vertaisryhmissä voimme jakaa mielin määrin niksejä arjen pulmiin. Elämästään voi rakentaa myös seikkailun synkistelyn sijaan.