Teksti: Pasi Päivinen
Ylen tuotantona televisiossa näytettiin vuoden vaihteessa mielenkiintoinen kahdeksanosainen sarja ”Suomi on maalainen”. Ohjelma on edelleen katsottavissa Areenassa. Kyseessä on Antti Seppäsen tekemä jatko ”Suomi on ruotsalainen/venäläinen/suomalainen/metsäläinen” -formaattiin.
Ohjelmasta kävi ilmi, että Suomen hyvinvoinnin perusta on maalla, jossa ruuantuotannon lisäksi on teollisuutemme kivijalka: metalli-, metsä-, paperi- ja teknologiateollisuuslaitoksemme sekä ”vihreä kulta”. Useimmat valtiot Suomi mukaan lukien ovat pääkaupunkikeskeisiä hallinnon, suurten yritysten pääkonttoreiden, tärkeimpien kulttuurilaitosten, yliopistojen ja myös suurten kirjankustantajien sijoittuessa pääkaupunkiin tai sen välittömään läheisyyteen. On selvää, että itsenäinen valtio tarvitsee pääkaupungin ja myös keskeisten kulttuuri-instituutioiden keskittyminen Helsinkiin on luonnollista. Pääkaupunki ei kuitenkaan menesty ilman maaseutua, eikä maaseutu ilman pääkaupunkia. Helsingissä ei olisi suuryritysten pääkonttoreita, kulttuurilaitoksia ja tuskinpa suuria kustannusliikkeitäkään ilman maaseutua. Tunnetuimpien ja myös kaupallisesti parhaiten menestyneiden kirjojen kustantaminen on ollut ja on edelleenkin vahvasti pääkaupunkilaista puuhaa, mutta tekijät näyttävät olleen pääosin maalta.
Kun tarkastellaan suomalaisen kirjallisuuden kulmakiviä, Aleksis Kiveä, Eino Leinoa, Juhani Ahoa, Volter Kilpeä ja Minna Canthia, he kaikki olivat Canthia lukuun ottamatta maalta. Kuten tunnettua, kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi oli Keski-Uudeltamaalta Nurmijärveltä, Eino Leino Kainuusta Paltamosta, Juhani Aho Savosta Lapinlahdelta ja Volter Kilpi Varsinais-Suomesta Kustavista. Minna Canthin synnyinpaikka oli Tampereen kaupunki, joka oli kuitenkin hänen nuoruusvuosinaan vain muutaman tuhannen asukkaan pikkupaikkakunta ja hänen aikuiselämänsä kaupunki Kuopio vielä pienempi.
Suomen ainoa kirjallisuuden Nobel-palkittu, Frans Emil Sillanpää, oli syntyisin Hämeenkyröstä ja aito maalainen, vaikka kävi oppikoulun Tampereella ja asui suuren osan aikuisiästään Helsingissä. Sillanpää oli mestarillinen luonnonkuvaaja sekä ainutlaatuinen suomalaisen ihmisen luonteen syväluotaaja. Hän avasi länsisuomalaista maalaiselämää impressionistis-realistiseen tyyliin niin elokuvallisesti, että romaanit ja novellit taipuivat helposti myös filmeiksi. Hänen kirjalliset ansionsa ovat kiistattomat, eikä Nobel-palkinnon myöntäminen suomalaiselle kirjailijalle ollut vain politiikkaa, vaikka sitäkin Nobel-komitean valinnoissa on usein mukana. Säämingissä (nykyisessä Savonlinnassa) syntynyt Joel Lehtonen on puolestaan itäsuomalainen vastine Volter Kilvelle ja Frans Emil Sillanpäälle. Lehtonen on hieman aliarvostettu kirjailija, mutta hänen maalaiselämän autenttiset kuvauksensa kestävät vertailun Kilven ja Sillanpään teksteihin.
Jos tarkastellaan Tulenkantajien ydinjoukkoa, havaitaan heidänkin olleen lähtöisin pääosin maalta ja eri puolilta Suomea. Olavi Paavolainen oli syntyisin Karjalan kannakselta Kivennavalta, Uuno Kailas Päijät-Hämeestä Heinolasta, Katri Vala oli syntynyt Lapissa Muoniossa, Yrjö Jylhä ja Elina Vaara Tampereella ja Lauri Viljanen taas Turun kupeessa Kaarinassa.
Suomi alkoi kaupungistua nopeammin toisen maailmansodan jälkeen, mutta merkittävät kirjailijat olivat silti yleensä kotoisin maaseudulta vielä useamman vuosikymmenen ajan. Kaupunkien vetovoima alkoi kuitenkin näkyä kirjailijoiden asuinpaikoissa ja muun muassa voimakkaasti teollistunut Tampere sai useita kirjailijoita asukeikseen. Urjalasta Tampereelle töihin tulleen Väinö Linnan jälkiä seurasi Näsijärven ja Pyhäjärven harjualueelle esimerkiksi Pirkkalassa syntynyt Lauri Viita ja Kouvolassa syntynyt Hannu Salama. Helsingissä syntynyt Eeva-Liisa Manner vaihtoi asuinpaikakseen Tampereen. Nykyisin aktiivisista Tampereella syntyneistä kirjailijoista tunnetuin lienee Riikka Pulkkinen.
Varsinais-Suomen tunnetuin kirjailija on luonnollisesti Turun piispana toiminut Mikael Agricola, sillä ilman häntä emme ehkä lukisi suomenkielistä kirjallisuutta. Jo edesmennyt Jarkko Laine, Lounais-Suomen murteella kirjoittava ja elävästi lausuva Heli Laaksonen sekä dekkaristit Reijo Mäki ja Ilkka Remes (oikealta nimeltään Petri Pykälä) ovat tunnetuimmat nykypäivän varsinaissuomalaiset kynäilijät, jotka kaikki ovat aktiivisia. Laaksonen on syntynyt Turussa, kun taas Mäki ja Remes ovat syntyneet maaseudulla, Mäki läntisessä Suomessa Siikaisissa ja Remes Etelä-Karjalassa Luumäellä, mutta molemmat ovat asuneet jo pitkään Turussa.
Kaakonkulmalta kotoisin olevia kirjailijoita ovat muun muassa jo edesmenneet Kotkassa syntynyt Toivo Pekkanen sekä Helvi Hämäläinen, joka on syntynyt Haminassa. Hivenen pohjoisemmasta Saimaan rannalta Lappeenrannasta on syntyisin Laila Hirvisaari, joka on asunut Tuusulassa taiteilijayhteisöstä tunnetuksi tulleen Rantatien varrella jo vuosikymmeniä. Tunnettuja keskisuomalaisia kirjailijoita ovat esimerkiksi Saarijärvellä syntynyt ja Jyväskylässä vaikuttanut Harri Tapper, Säynätsalossa syntynyt ja Helsingin Hakaniemessä nykyisin vaikuttava, myös pitääkö olla huolissaan tv-ohjelmasta tunnettu, vekkuli Miika Nousiainen sekä lukuisia kirjallisuuspalkintoja kahminut Jyväskylässä syntynyt ja Helsingin Kalliossa asuva Sofi Oksanen.
Kun ajetaan Keski-Suomesta junalla Pönttövuoren tunnelin halki, saavutaan itäsuomalaisten kirjailijoiden luomisympäristöön. Itä-Suomessa syntyneitä ja eläneitä kirjailijoita ovat muun muassa jo sata vuotta sitten edesmennyt Tohmajärvellä syntynyt Algot Untola (alkuperäiseltä nimeltään Algoth Tietäväinen), joka julkaisi tuotoksensa salanimillä, kuten Maiju Lassila, Liisan-Antti ja Jussi Porilainen. Aktiivisista itäsuomalaisista kirjailijoista tunnetuimmat ovat Rautalammilla syntynyt Kari Hotakainen, Juuassa asuva ja Pielisjärvellä (nykyinen Lieksa) syntynyt Heikki Turunen, joensuulainen Simo Hämäläinen ja Suonenjoella syntynyt Esko-Pekka Tiitinen. Elämäkerturina viime vuosina kunnostautunut uuden polven kirjailija Kuopion Nilsiässä syntynyt ja edelleenkin siellä asuva Antti Heikkinen on myös saanut nimeä.
Tunnettuja itäsuomalaisia naiskirjailijoita ovat puolestaan jo edesmenneet kuopiolaissyntyinen Maria Jotuni ja Pieksämäellä syntynyt Aila Meriluoto. Eeva Kilpi, joka ei ole sukua Volter Kilvelle, syntyi Laatokan rannalla Hiitolassa vuonna 1928 ja on yhä keskuudessamme viettäen eläkepäiviä merkittävän kirjailijauran jälkeen. Itäsuomalaisia aktiivisia naiskirjailijoita ovat muun muassa kirjailijaliiton nykyinen puheenjohtaja kuopiolainen Sirpa Kähkönen, Mikkelin kupeessa Ristiinassa syntynyt ja omintakeisena runoilijanakin tunnettu Joensuun eteläosaan Hammaslahteen asumaan asettunut Eeva Tikka sekä mikkeliläinen Mari Mörö. Pentti Saarikosken kolmannen puolison, Tuula-Liina Variksen voidaan katsoa myös olevan itäsuomalainen kirjailija. Tosin hän ei ole juuriltaan itäsuomalainen, vaan syntynyt Loimaalla, mutta asunut jo kauan maan itäosissa ensin Heinävedellä ja sen jälkeen Joensuussa. Tuula-Liina Variksen tunnettuus perustuu ehkä osittain entiseen boheemiin aviomieheen, Pentti Saarikoskeen, sekä hänen taannoin televisiossa juontamaansa kirjallisuusohjelmaan ja Kirjailijaliiton puheenjohtajuuteen. Saarikoski oli itäsuomalainen, syntynyt Laatokan rannalla Impilahdessa ennen talvisotaa. Hän asui elämänsä aikana useilla paikkakunnilla Suomessa, vietti lyhyitä aikoja Euroopan sosialistisissa maissa ja muutti vuonna 1975 Ruotsiin avioiduttuaan neljännen ja viimeisen kerran norjalaissyntyisen Mia Bernerin kanssa. Pentti Saarikoski kuoli kuitenkin rakastamassaan Karjalassa Joensuussa vuonna 1983 ja hänet on haudattu Heinävedelle uuden Valamon luostarin hautausmaalle. Saarikoski oli yksi Suomen tunnetuimmista kulttuuripersoonista 1960-luvun puolivälistä kuolemaansa saakka. Hänen aikuiselämäänsä kirjoittamisen ohella kuvaa osuvasti Hectorin sanoittama ja muun muassa Vanhan isännän esittämä kappale ”Kauan soiva kuuskytluvun blues”, jossa lauletaan: ”Saarikoski joi ja Hannu Salamoi”.
Keski-Pohjanmaalla syntyneistä kirjailijoistamme Pietarsaaressa syntynyt ja Porvoossa vaikuttanut Johan Ludvig Runeberg lienee tunnetuin. Tosin samalta seudulta, Uudestakaarlepyystä, oli syntyisin toinenkin kirjailija, runoilija, tiedemies ja Helsingin yliopiston tunnetuin rehtori Zacharias Topelius. Kumpi heistä tunnetaan paremmin, riippunee ihmisestä. Aktiivisista kirjailijoista Pohjanmaan lakeuksia edustaa pohjalaisella ylpeydellä “sisäisen monologin” mestari kauhavalainen Antti Tuuri, jota monet pääkaupungin kirjailijat ja hännystelijät yrittivät taannoin tarinoiden mukaan saada kuittaamaan ryyppynsä Elitessä ja Kosmoksessa vetoamalla Tuurin koulutukseen ja sen perusteella hänen oletettuun varallisuuteensa todeten, että diplomi-insinööri kuittaa laskun.
Pohjois-Pohjanmaalta ponnistivat taannoin kuuluisuuteen piippolalainen Pentti Haanpää, Taivalkoskelta Kalle Päätalo sekä Teuvo Pakkala ja Paavo Rintala Oulusta. Aktiivisista pohjoispohjalaislähtöisistä kirjailijoista Limingalla syntynyt Anna-Leena Härkönen lienee tunnetuin.
Kainuulaisista kirjailijoista tunnetuin on luonnollisesti Paltamossa Paltaniemen Hövelössä syntynyt Eino Leino. Samoin suomussalmelainen Ilmari Kianto ja sotkamolainen Havukka-ahon ajattelija Veikko Huovinen ovat myös jättäneet merkittävän kirjallisen jäljen maamme kirjallisuushistoriaan. Näkövammaisten Kulttuuripalvelu juhlistaakin 90-vuotista taivaltaan mitä upeimmissa puitteissa Suomussalmella syyskuussa ja ohjelmassa on luonnollisesti vierailu Turjanlinnan raunioille, Kiannon syvästi rakastamaan lintukotoon, jonne hän palasi joka kesä kuolemaansa saakka. Iki Kianto julistikin taannoin kotiseutunsa hylkääjille: ”Raukat vain menköhöt merten taa.” Myös Elias Lönnrot vaikutti vahvasti Kainuussa kansanperinnettä kerätessään ja lääkärinä toimiessaan, mutta kuten tunnettua hän oli syntyisin Sammatista Länsi-Uusimaalta.
Kainuulaisista naiskirjailijoista on mainittava jo edesmenneet Isa Asp ja Liisa Enwalt. Aktiivisista kainuulaisista kirjailijoista tunnetuimmat lienevät Kajaanissa syntyneet, tosin etelään jo lentäneet, Finlandia palkittu Laura Lindstedt sekä Helsingin Sanomien toimittajana työskentelevä ja erähenkisiä kirjoja rustaava Mikko-Pekka Heikkinen.
Lapin tunnetuimmat kirjailijat ovat jo edesmenneet Timo K. Mukka sekä kaksi Paasilinnan veljestä Erno ja Arto. Heistä kolmas Reino on myös kirjoittanut poliittisen toimintansa lisäksi ja on edelleen keskuudessamme. Aktiivisista Lapin kirjailijoista tunnetuimmat lienevät Rovaniemeltä syntyisin oleva humoristi Jari Tervo ja erityisesti kiehtovien matkakuvausten sekä lyhytnovellien kirjoittajana kunnostautunut Ylitorniolla syntynyt Rosa Liksom (oikealta nimeltään Anni Ylävaara).
Saamenkielisiä kirjailijoita ei saa missään nimessä sivuuttaa, sillä he rikastuttavat maamme kulttuuria merkittävästi. He kertovat Ylä-Lapin elämästä ja ihmisistä mystiikkaa unohtamatta. Saamenkielisen kulttuurin moniottelija, jo edesmennyt Nils-Aslak Valkeapää, on tunnetuin saamenkielinen kirjailija Suomessa. Aktiivisia saamelaisia kirjailijoita ovat muun muassa Jovnna-Ánde Vestin, Kirsti Paltto sekä suomeksi kirjoittava Ante Aikio. Saamenkielisiä kirjoja on jonkin verran käännetty suomeksi ja ruotsiksi, mutta enemmänkin soisi käännettävän.
Pääkaupungin kirjailijat
Helsinki on sekä vetänyt puoleensa että kasvattanut kirjailijoita. Monet maalla syntyneet ja kasvaneet ovat jossain elämänsä vaiheessa asuneet Helsingissäkin. Toiset heistä ovat jääneet ja toiset vaihtaneet maisemaa, kun kaupunki on nähty. Legendaariset kulttuuriväen kohtauspaikat, kuten Elite ja Kosmos, olivat ja ovat Helsingissä kirjailijoiden kantapaikkoja. Monet niin alkujaan pääkaupungissa syntyneet kuin junan tuomatkin kirjailijat ovat viihtyneet ravintoloissa ehkä liiankin hyvin Mika Waltarista Pentti Saarikoskeen ja nuoreen Jari Tervoon. Waltarin patsaan sijoituspaikka Eliten edustalla ei liene sattuma. Olihan hänen kotinsakin kyseisen ravintolan lähistöllä Tunturikadulla.
Syntyperäisistä helsinkiläiskirjailijoista jonkin aikaa Tulenkantajissakin vaikuttanut Mika Waltari on luonnollisesti tunnetuin. Monia muitakin teräväkynäisiä stadilaisia löytyy, kuten edesmenneet Paavo Haavikko, Tove Jansson, Arvo Turtiainen, Alpo Ruuth, Henrik Tikkanen, Leif Salmén, Jörn Donner ja Christer Kihlman. Aktiivisia kirjoittajia ovat muun muassa Kjell Westö, Hannu Raittila, Helsinkiin Kanta-Hämeestä palannut mielensäpahoittaja Tuomas Kyrö ja edelleenkin tuottelias Lohjalla nykyisin vaikuttava Hannu Mäkelä, vaikka ikää on jo reilusti yli 80. Kuntaliitoksen myötä Lohjaan kuuluu nykyisin myös Sammatti, jossa Lönnrotin lisäksi on syntynyt ja vaikuttanut toinenkin merkittävä suomalainen kirjailija, Eeva Joenpelto. Stadilaisdaameista on syytä mainita ainakin Anja Snellman, Merete Mazzarella, Märta Tikkanen, Pirkko Saisio, sekä kauno- että tietokirjallisuuden lajit taitava Somerniemellä jo pitkään vaikuttanut ja hiljattain eläköitynyt kiehtovia historiallisia romaaneja kirjoittanut Kaari Utrio, josta on juuri ilmestynyt elämäkerta.
Onko kirjailijan synnyin- tai asuinseudulla sitten merkitystä? Sillä ei luonnollisesti ole mitään merkitystä tekstin laadun kannalta, mutta omien lapsuus- ja nuoruusvuosien kokemusten, elinpiirin sekä kielen että tyylin kannalta sillä voi olla paljonkin merkitystä. Kirjailijat ovat ammentaneet omasta elinpiiristään kirjojen aiheita niin maalaisidylleistä kuin kaupunkien kaduiltakin. Toisaalta etsivä löytää tietoakin, joten niistä saa kirjan rakentamiseen tarvittavia aineksia oman mielikuvituksen tueksi, kuten Mika Waltari ja Kaari Utrio ovat tehneet. Waltarihan ei käynyt koskaan Egyptissä, eikä siis ole koskaan nähnyt paikkoja, joista hän kirjoittaa Sinuhe egyptiläisessä uskomattoman elävästi. Mestariteoksen kirjoittaminen on kuitenkin edellyttänyt häneltä valtavan määrän tutkimustyötä.
Olen maininnut vain osan upeista suomalaisista kirjailijoista ja monta muutakin loistavaa sanataiteilijaa olisi ansainnut tulla mainituksi. Tarkoitukseni on kuitenkin osoittaa, miten loistavia suomalaisia kirjailijoita on tullut ja tulee eri puolilta laajaa maatamme. Se ilmentää kansamme lahjakkuutta, erinomaista luku- ja kirjoitustaitoa sekä korostaa tänä vuonna 100 vuotta täyttävän koululaitoksemme merkitystä. Kirjailijoittemme taustoja tarkasteltaessa näkee hyvin sen, että mistä tahansa Suomen kolkasta voi ponnistaa pitkälle. Kirjailijoiden Suomi oli 1960-luvulle saakka vahvasti maalainen sopivalla kaupunkilaistvistillä ryyditettynä. Maamme kirjallinen kulttuuriperintö on rikas ja suomalaista kirjallisuutta lukemalla oppii ymmärtämään tämän hienon maan ainutlaatuisuuden. Kaikkien tekstissä mainitsemieni kirjailijoiden tuotantoon kannattaa tutustua ja lukea muutakin suomalaista kirjallisuutta. Vaikka kirjailijoiden Suomi on ollut pitkään korostetun maalainen, voimakkaan kaupungistumiskehityksen myötä tilanne on ollut muutoksessa jo useamman vuosikymmenen ajan ja kirjailijoiden Suomesta on tulossa yhä kaupunkilaisempi.