Teksti: Gyöngyi Pere-Antikainen
Hyvät lukijamme!
Kesä on juhlaa, myös lukemisen juhlaa. Lomalla tai kotona, rannalla tai vuoteessa, autossa tai penkillä – lukea voi aina! Tässä jälleen hyvin erilaisia kirjasuosituksia lukijoiltamme!
Jatkoa odotetaan! Kertoisitteko meille kirjasta, joka on viime aikoina jäänyt erityisesti mieleenne? Koskettava lukukokemus, merkityksellinen tietokirja, erityisen viisas tai viihdyttävä romaani, säväyttävä elämäkerta… Kirjallisuuden lajilla ei ole väliä, tärkein on oma elämyksellinen lukukokemuksenne! Pyydämme tiiviin ja persoonallisen, lauseen-parin pituisen selityksen suosituksenne tueksi. Ja korostakaamme itsestäänselvien klassikoiden sijaan harvinaisempia helmiä!
Odotamme suosituksianne joko sähköpostitse osoitteeseen:
palaute@kajastuslehti.fi
tai vaikka postikortilla osoitteeseen:
Kajastus, Marjaniementie 74, 00930 Helsinki
Lukuilo on jaettu ilo, olkaa hyvät!
Henryk Sienkiewicz : Quo vadis – Kertomus keisari
Neron aikakaudelta
On historiallinen romaani, joka kannattaa lukea kaksiteholasein. Puolalainen Sienkiewicz kirjoitti romaanin jo 1896. Sai Nobelin 1905. Viimeisin tai toinen suomennos teoksesta on vuodelta 1969. Rakkauskertomus Roomasta, jossa varhaiskristittyjen vainot kehittyivät ja toteutuivat raakamaismaisella tavalla. Mielenkiintoinen katsaus sen aikaisen maailman keskukseen ja kulttuuriin. Kaksiteholasien toisella osalla luetaan kirjaa kirjoitusaikaansa sidottuna. Toisella lasilla lukiessa kertomusta voi verrata nyky-yhteiskunnan ajatus- ja toimintamaailmaan.
– Lukutoukka
Reijo Mäki: Soopeli
Reijo Mäen uusin kirja vie lukijansa tuttuun maisemaan Turkuun, jossa Jussi Vareksella on selvitettävänä outo katoamistapaus. Rahoittajana tällä kertaa toimii varakas toimeksiantaja, niin Jussilla rahasta ei ole pulaa. Jussi samalla toimii reality-elokuvatuotannossa turvallisuusasiantuntijana. Tarina etenee vauhdikkaasti, siihen lisätään vielä hahmoja taidepiireistäkin. Lopuksi saamme huomata, että kaikki liittyy yhteen: amerikkalainen palkkatappaja, huumediileri, taidepiirin ihmiset. Kadonnutkin löytyy ja vielä paljon muuta yllättävää. Kirja on taattua tuttua Vares-tarinaa, johon ei pety.
– Kinga Koski
Marie Benedict: Rouva Einstein
Aikansa kuvaus naisen ja miehen eriarvoisuudesta ja mahdollisuuksista opiskeluun ja tieteen tekemiseen. Kirjan luettuani arvostettu nero asettui muutaman ”stepin” tänne hieman vähemmän nerojen joukkoon heikkouksineen ja paheineen. Kehotan ehdottomasti lukemaan myös kirjailijan loppusanat kirjan synnystä.
– Eeva Vehniäinen
Lammi, Kataloisten kylä
Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista – Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat
Kay on entinen lääkäri ja nykyinen koomikko ja komediakäsikirjoittaja. Hänen bestsellerinsä, joka oli Britannian myydyin tietokirja vuonna 2018, sisältää päiväkirjamerkintöjä kuuden vuoden ajalta naistentautien ja synnytysten klinikoilla Britannian julkisessa terveydenhuollossa. Olen aina ollut kiinnostunut sairaalamaailmasta. Tämä kirja päästää lukijan seuraamaan kärpäsenä katossa sairaalan hektistä arkea lääkärin näkökulmasta. Kerronnan hulvaton hauskuus, uskomaton tilannekomiikka, loputon huumori (välillä aika musta), hätkähdyttävät potilastarinat sekä hoitohenkilökunnan ja potilaiden mokat ja typeryydet tempaavat lukijan otteeseensa, mutta samalla kaiken läpi kuuluu vakava hätähuuto: Englannin aliresurssoitu terveydenhoitojärjestelmä uuvuttaa nuoret lääkärit nopeasti aivan loppuun ja moni pakenee alalta. Niin teki myös Adam Kay kuuden vuoden jälkeen paiskittuaan töitä jopa 97 tuntia viikossa, usein ilman lounastaukoa, ja jouduttuaan uhraamaan työlleen yksityiselämänsä, parisuhteensa, sosiaaliset kontaktinsa, jopa osallistumisen läheistensä häihin ja hautajaisiin. (Kuudesta työlle uhratusta joulusta hän kirjoitti toisen kirjansa.) Viimeinen niitti toi lukijalle kyyneleet silmiin.
En muista, milloin olen nauranut niin paljon kuin lukiessani tätä kirjaa, mutta toisaalta monet hyvän maun rajan ylitykset ja tuhmien vitsien runsaus harmittivat. Kokonaisuutena kirja kuitenkin antoi virkistävän lukuelämyksen, jota ahmin säästeliäästi pienen annoksen kerrallaan iltaisin rentoutuakseni päivän puuhista. En suosittele kirjaa nuorille pariskunnille, jottei Suomen syntyvyys kääntyisi entisestäänkin jyrkempään laskuun. Enkä niille, jotka pyörtyvät nähdessään veripisaran.
– Marja
Suo, kuokka ja Hollywood
Ismo Leikolan ja Angelica Leikolan kirja kertoo Jenkkeihin muuttamisen ihanuuden ja kurjuuden. Arvostan tämän jälkeen kotimaatani entistäkin enemmän. Kirja oli mukavan sujuvasti kerrottu ja kertoi todentuntuisesti, millaista on pyrkiä pinnalle Amerikan markkinoilla ja millaisia kommervenkkejä sitä tarvitseekaan asettuakseen asumaan uuteen kulttuuriin.
– Ritva Hanski
Tuomas Marjamäki: Hän hymyilee kuin Mikko
Mikko Alatalosta kertova kirja. Oikein hyvä, mielenkiintoinen, laajasti hänen elämästään, taustoistaan kertova kirja. Kuvaan mahtuvat hänen kollegansa ja lähipiiriäänkin.
– Tarjuska
Matt Haig: Keskiyön kirjasto
Tämä on mielikuvitusta kiehtova yhdistelmä fantasiaromaania ja elämäntaito-opasta. Nuoren Noran elämä on ihan sekaisin. Seurustelukumppania ei ole, eikä juuri ystäviäkään, ja työpaikka menee alta. Päässä kieppuu mielikuvia kaikesta, mitä hänestä olisi voinut tulla. Mitä tapahtuu, kun Nora pääsee taianomaiseen kirjastoon, jonka kaikki kirjat ovat eri versioita hänen elämästään, ja näitä versioita pääsee kokeilemaan?
– Satu Linna
Onko sinulla Ilias ja Odysseus vieläkin lukematta? Ei hätää, voit paikata aukon Otto Mannisen heksametririsukon välttäen lukemalla Paavo Castrenin teoksen Homeros: Troijan sota ja Odysseuksen harharetket.
– Timo Kuoppala
Krisztina Tóth: Viivakoodi – 15 novellia
Onneksi tämä Unkarin parhaimpiin runoilijoihin ja kirjailijoihin kuuluvan Tóthin novellikokoelma on suomennettu! Uskomattoman totuudenmukaisia ja silti usein vinksahtaneita yksityiskohtia ja teräviä, satuttaviakin psykologisia kuvauksia reaalisosialismin viimeisiltä vuosilta, sankareina lapsia, teinejä, nuoria ja vanhempiakin naisia, pettäjiä ja kerjäläisiä, matkustavia älyköitä ja kuolemaa todistavia ihmisiä – näitä novelleja tahtoo lukea lisää!
– Gyöngyi
William Makepeace Thackeray: Turhuuden turuilla
Tämän 1800-luvun alkupuolella ilmestyneen tiiliskiven lukemiseen kulunee koko kesä, mutta kyllä se silti kannattaa. Olen lukenut romaanin seitsemän kertaa elämäni aikana ja aina olen löytänyt siitä jotain uutta. Kirjailija irvistelee kyynisesti Englannin ylemmän kauppiasluokan ja aateliston kehnoimmille ominaisuuksille: rahanahneudelle, tittelinkipeydelle, pyrkyryydelle, tekopyhyydelle jne,
mutta myös aitoa romantiikkaa on tarjolla. Tarinan keskiössä on kaksi naista, joiden elämänvaiheita seurataan noin 20 vuoden ajan. Herttainen Amelia saa elää suojattua elämää, kunnes hänen isänsä liikkeen vararikko muuttaa kaiken. Köyhyydessä kasvanut, orpo Rebecca joutuu taistelemaan yksin turvatusta asemastaan eikä kaihda arveluttaviakaan keinoja päästäkseen vihreälle oksalle.
– Anne Huttunen
Luin Jyrki Heinon Historiallisia rikosmysteeri -romaaneita. Nämä sijoittuvat 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun Turkuun ja niissä rikoksia ratkoo aktiivipalvelusta vetäytynyt luutnantti Carl Wennehielm. Kirjat ovat Kellari, Kello ja Kelmi, ja niin kävi että luin ne kaikki kolme perä perää kun alkuun pääsin.
– Kinke
Markku Mantila: Joku voisi sanoa sitä kohtaloksi
Kirjassa on romantiikkaa, jännitystä ja muutakin vehkeilyä. Mielenkiintoisia käänteitä, kun pohjalainen veri oikein kuohahtaa. Kirja vain jäi harmittavan jännään paikkaan, joten ehkä jatkoa vielä tulee. Uskallan kyllä suositella.
– Marita
Harriet Beecher-Stowe: Tuomo-sedän tupa
Vaikuttava kuvaus orjien asemasta Yhdysvaltojen Etelävaltioissa 1800-luvulla. Nykyihmisestä tuntuu käsittämättömältä, että tuollaista saattoi olla maassa, joka on aina mainostanut tasa-arvoisuuttaan, ja jossa useimmat ihmiset pitivät tuolloinkin itseään kristittyinä. Suomalaista nykylukijaa tämä kirja voi auttaa huomaamaan oman elämänsä hyviä puolia. On meilläkin tietysti omat ongelmamme, mutta ei meitä sentään kukaan myy orjamarkkinoilla ja vie satojen kilometrien päähän, pysyvästi eroon läheisistämme.
– Satu Linna
Otin vinkistä laulaja Frederikin elämäkerran, joka on vielä kesken, mutta on taiteilijan itse kirjoittama ja hyvä kattaus -70 ja -80 luvun kevyen musiikin ympärillä tapahtuvaan elämään, ainakin tässä vaiheessa suosittelen.
– Hannu Kulmala
Lucinda Riley: Auringon sisar
Kertoo tummahipiäisestä valokuvamallista, joka sortuu huumeisiin ja pääsee niistä eroon hyvien ihmisten avulla. Tosi koskettava tarina, joka on totuudenmukainen. Ja tässä on historiaa: alku lähtee Afrikasta.
Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan muutkin kirjat ovat tosipohjaisia, kirjailija on nähnyt paljon vaivaa tutkiessaan taustoja. Olen kuunnellut näitä vähän liikaakin kun ei millään malttaisi keskeyttää. Pakko nukkuakin välillä…
– Veikko
Lucinda Riley: Seitsemän sisarusta
Eräs varakas kansalainen adoptoi kuusi lasta eri puolilta maailmankolkkia ja Sveitsissä pitää heistä taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti erinomaista huolta. Tällä kertaa tässä on menossa Kuun sisar – Tiggyn tarina. Minua kiehtoo kirjailijan luoma ihmissuhdepelitarinan henkinen potentiaali adoptoitujen sisarusten henkisistä maailmankuvista. Lukijoina tässä kirjasarjassa on erinomaisia lukijoita. Esillä olevaa tarinaa porisee Noora Koivumies. Hieno Irlantilaiskirjailijan ihmissuhdepelitarinasarja.
– Vike