– Timo Kuoppala
Tämänkertainen päätoimittajan tervehdys alkaa anteeksipyynnöllä. Pahoittelen virhettä, jonka huolimattomuuttani tein edellisessä numerossa. Kerroin, että Näkövammaisten Kulttuuripalvelu perustettiin aikanaan Sokeain Henkinen Työ -nimisenä. Todellisuudessa nimi oli ensin Suomen Sokeain Kirjallisuusyhdistys.
Jo ennen yhdistyksen muodostamista syntyi Varjojen mailta -lehti, jonka perinteitä Kajastus kunniakkaasti jatkaa. Lehden ja yhdistyksen juuria ja syntyvaiheita avataan toisaalla tässä lehdessä ja niistä kertovat myös Näkövammaisten liiton aikoinaan julkaisema Suomen näkövammaisten ja näkövammaistyön historia sekä 1981 kirjoittamani viisikymmenvuotiskatsaus.
Olen vuosien mittaan kokenut, että näkövammaistyön historiaan syventyminen on suositeltava sukellus. Lähteistä löytyy tietoja näkövammaisten perustamien yhdistysten ajoittain värikkäistäkin vaiheista, kertomuksia innokkaista ja omaleimaisista toimijoista sekä näkemyksiä siitä, miten ajan ilmiöt, lamat ja sodat vaikuttivat näkövammaisten ihmisten elämään.
Vanhojen dokumenttien sivuja käännellessä olen moneen kertaan todennut, että mikään ei oikeastaan ole ajan myötä muuttunut. Ensimmäisistä kirjallisista lähteistä huomaa pian, että työ ja toimeentulo ovat olleet sen aikaisille toimijoille keskeinen huolen aihe. Vaikka yhteiskunta on täysin toisenlainen nyt, ovat samat asiat edelleen näkövammaisjärjestöjen agendalla. Samoin on tarjolla olevan tiedon saavutettavuus. Lisää luettavaa näkövammaisille on toivottu aina.
Ainakin yhden syvän muutoksen olen havainnut. Lehden ja yhdistyksen perustamisaikoihin näkeville suunnatun sanoman sävy oli sovitteleva. Näkeviltä kanssaihmisiltä toivottiin vaatimattomasti ymmärrystä ja myötätuntoa ”Sokeiden asiaa” kohtaan kohteliain sanakääntein.
Tänään on toisin. Anelut ovat vaihtuneet hyvin perusteltuihin esityksiin ja vaatimuksiin näkövammaisten ihmisten kokemien epäkohtien korjaamiseksi. Pelkän tuen kainon pyytämisen sijaan edellytetään, että yhteiskunta toteuttaa itse hyväksymänsä periaatteet, jotka on kirjattu YK:n vammaisyleissopimukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön. Ymmärrystä muutoksen joskus hitaalle vauhdille on, mutta virran suunta on selvä. Kohti täyttä osallisuutta ja yhdenvertaisuutta mennään.
Käsittelemme juhlavuoden kunniaksi Kajastuksen tämän vuoden numeroissa neljää koskipaikkaa muutoksen virrassa. Tässä lehdessä on juttua perustamisvaiheista ja seuraavassa numerossa kerrotaan siitä, miten Suomen Sokeain Kirjallisuusyhdistyksestä tuli Sokeain Henkinen Työ. Syksyn lehdissä nostetaan esille 1980-luvun integraatiokeskustelua ja kuvataan näkövammaisten tämän päivän monia mahdollisuuksia ottaa omansa kulttuurielämästä.
Menneiden vuosien tiedon säilyminen ei ole itsestään selvyys. Siitä on kiittäminen kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat tunteja laskematta istuneet arkistoissa, lukeneet dokumentteja äänitteiksi ja tehneet niistä aineistoja meidän luettavaksemme. Onneksi meillä on myös Näkövammaisten liiton ylläpitämä Näkövammaismuseo, joka takaa tiedon säilymisen tuleville historiasta kiinnostuneille. Muistakaahan kurkata silloin tällöin museon sivuille www.nkl.fi/museo. Ette pety.