Teksti: Gyöngyi Pere-Antikainen
Hyvät lukijamme!
Tutkiskelen aarrearkun sisältöä menneiltä kahdelta vuodelta: miten kiehtovia kirjoja, jotkut vieläkin lukemista odottamassa! Pengotaanhan yhdessä, lukuintoa löytyy varmasti tänäkin keväänä!
Jatkoa odotetaan! Kertoisitteko meille kirjasta, joka on viime aikoina jäänyt erityisesti mieleenne? Koskettava lukukokemus, merkityksellinen tietokirja, erityisen viisas tai viihdyttävä romaani, säväyttävä elämäkerta… Kirjallisuuden lajilla ei ole väliä, tärkein on oma elämyksellinen lukukokemuksenne! Pyydämme tiiviin ja persoonallisen, lauseen-parin pituisen selityksen suosituksenne tueksi. Ja korostakaamme itsestäänselvien klassikoiden sijaan harvinaisempia helmiä!
Odotamme suosituksianne joko sähköpostitse osoitteeseen:
palaute@kajastuslehti.fi
tai vaikka postikortilla osoitteeseen:
Kajastus, Marjaniementie 74,
00930 Helsinki
Lukuilo on jaettu ilo, olkaa hyvät!
Salman Rushdie: Kultainen talo
Tyylikästä irvailua ihmisluonnon kustannuksella, kuvausta loiston ja rappion sekä syiden ja seurausten loputtomasta tasapainottelusta. Hauska ja vakava kirja, jonka voi lukea joko hyvin kulkevana kertomuksena tai syvään pohdiskeluun uppoutuen.
– Sari Kekkonen
Maria Pettersson: Historian jännät naiset
Tämä on tietokirja naisista, joita emme tiedä edes olevan olemassa. Tietysti on mukana tunnettujakin naisia, kuten Helen Keller. En ollut kuullutkaan, että naisia on ollut merirosvoina, sotapäällikköinä, hovinarreina ym. Ja että nainen on keksinyt ydinpommin, mistä hänen kollegansa sai myöhemmin Nobelin palkinnon. Pettersson teki myös Ylelle podcast-sarjan kirjastaan.
– Kaisa
Kylmää kyytiä
Olen nyt muutamana päivänä kuunnellut Celian aarteista kirjaa nimeltä Kylmää kyytiä. Tämä on kirja jännityksen ystäville. Kirjassa on 14 kirjailijan eri aiheisia jännitysnovelleja. Kirjoittajina on naiskirjailijoita Pauliina Sudesta Milla Ollikaiseen ja 12 muuta. Lukijana on Outi Vuoriranta, jonka luenta on mielestäni todellinen täydennys hyviin novelleihin.
– Sinikka Huusela
Highsmith, Patricia: Herra Ripley
-sarja
Kirjailijan syntymästä on 100 vuotta (kuoli 1995). Hänen muistonsa kunniaksi suosittelen tutustumista tai uudelleenluentaan ottoa hänen laajasta kirjallisesta tuotannostaan. Aluksi kannattaa ottaa luettavaksi lahjakas herra Ripley. Hän esiintyy viiden romaanin sarjan päähenkilönä. Tämä jännitystrillerikokonaisuus on älykästä ja tyylikästä kerrontaa. Celiasta, hakusanoilla: Lahjakas herra Ripley. Saat sarjan ensimmäisen osan.
. Kirjailijan kaikkia teoksia Celia ei toki ole tuottanut, mukavan laajasti kaanonista kuitenkin.
– Kirjatoukka
Michelle Obama: Minun tarinani
Michelle Obama kirjoittaa elämästään juuri sellaisena kuin se on ollut – elämästä värillisten asuinalueella Chicagossa, koulutuksen tärkeydestä, sinnikkään tytön pyrkimisestä eteenpäin elämässä, työpaikkojen vaihtumisesta hänen omien päämääriensä takia. Kaikki lähti jo alaluokista, kun rouva Robinson totesi, että tytön opettaja ei ollut riittävän pätevä ja siirrätti tyttärensä parempaan luokkaan. Vuosi vuodelta Michellen opinnot etenivät aina vain ylöspäin, lopputuloksena erittäin pätevä juristi. Juristina hän sitten lopulta kohtasi elämänsä miehen Barackin. Kirjoitustapa on hyvin eloisaa ja samalla helppolukuista, lukija on ikään kuin itsekin mukana Michellen elämässä ja tapahtumien pyörteissä. Hän kuvaa työpaikkojaan, hyviä työtovereitaan, kohtaamisen Barack Obaman kanssa, ensitreffit, perheenperustamisen vaikeuden, heidän kummankin halun tehdä jotain vähemmistöjen hyväksi ja sen, kuinka hän lopulta miehensä presidenttiyden myötä päätyi Yhdysvaltojen Valkoisen talon ensimmäiseksi värilliseksi naiseksi. Aivan kirjan lopussa Michelle kertoo myös viimeisistä hetkistä Valkoisessa talossa ja Donald Trumpin virkavalatilaisuuudesta, jossa hänen oli todella vaikeaa pitää naamansa peruslukemilla, niin kurjalta tuntui, että hänen älykästä ja kilttiä miestään presidenttinä seurasi henkilö, josta hän oli kuullut erittäin ikäviä juttuja. Juuri nyt, kun Trump on juuri joutunut tekemään tietä Joe Bidenille, tämä kirja on oikein kiinnostavaa luettavaa. Tekstissä Michellen elämän kuvaus on mukavasti n. 10 sivun kappaleita, joten vaikka kirja tempaakin mukaansa, sen voi silti lukea pieninä palasina.
– Tuija Saari
Otto Gabrielsson: Rikkaruoho, viimeinen kirje isälle
Kirjan kirjoitti Jörn Donnerin Ruotsissa asuva avioton poika. Hän purkaa vahvasti tuntemuksiaan, pettymystään ja katkeruuttaan isäänsä kohtaan, joka hylkäsi hänet. Otto odotti nuorena isältään rakkautta tai edes vastauksia yhteydenottoihinsa, mutta isä pysyi hänelle kylmänä ja etäisenä. Kun Jörn Donner oli julkisesti sanonut Oton olevan suuri erehdys, jota ei pitäisi olla olemassakaan, se kirvoitti Oton mielen syövereistä päiväkirjanomaisesti kirjoitetun viimeisen kirjeen isälleen, josta tuli hänen esikoisteoksensa. Kirja on täynnä ahdistunutta surua ja terävää suuttumusta isää kohtaan; kielikuvat ovat niin värikkäitä ja omaperäisiä, ettei tunneskaalojen toistuminen kirjassa haittaa kuuntelua, vaan päinvastoin. Tuli tunne, että tällä kirjalla psykologian opiskelija Otto-poika pyristeli itsensä vapaaksi Jörn-isä -pakkomielteestään. Toisaalta minua monesti nauratti Oton viljelemä itseironia. Suuret kiitokset äänikirjakokemuksesta kuuluu Kalle Chydeniukselle. Hän lukee kyynisen tasaisella äänellä kirjan läpi; kuin Oton äänellä.
– Aija S.
Miika Nousiainen: Pintaremontti
Oletko lukenut montakin humoristis-romanttista viihdekirjaa, joissa päähenkilöt olisivat enimmäkseen miehiä? Kokeile tätä, jos haluat monet hyvät naurut. Mukana seikkailevat mm. Sami, joka etsii kiihkeästi äitiä tuleville lapsilleen, yksinhuoltajaisä Markus sekä vanhempiensa omaishoitoon vuosikausiksi keskittynyt Pesonen.
– Satu Linna
Tua Harno: Kylmän sodan tytär
Kirja on yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani viime vuoden aikana. Parasta siinä on psykologinen teema, joka pureutuu herkkävireisen tarkasti ihmisten välisiin suhteisiin ja nostaa etualalle vakoilijaisän ja tyttären suhteen. Aihe liittyy kylmän sodan aikaiseen idänkauppaan 1980-luvulla ja siihen sisältyvään vakoiluun. Tapahtumat sijoittuvat akselille Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja tapahtumien keskiössä oleva Suomi. Länsimaiden ja Neuvostoliiton välillä tapahtuva vakoilu tuo kirjaan mystistä jännitystä, joka pitää otteessaan. Samalla kirja paljastaa kansainvälisen kilpailun raakuuden, jota ei julkisesti juuri tuoda esiin.
– Pirjo Nousiainen
Delia Owens: Suon villi laulu
Uskomattoman osuva kuvaus ennakkoluuloista, niiden kohteeksi joutumisesta ja erilaisuudesta suvaitsemattomassa yhteisössä. Koin samaistuvani tähän. Myös kauniita kuvauksia eläimistä ja luonnosta. Hieno kirja, jonka luen vielä uudestaan. Suosittelen todella lämpimästi!
– Marianne Tenhami
Samasta kirjasta:
Tämä oli mahtava romaani! Jännittäväkin ja tunteisiin vetoava, tippa tuli linssiin välillä.
– Veikko
Jo Nesbo: Veitsi
Uusin Harry Hole -tarina alkaa hyytävällä tavalla: Harry Holen vaimo Rakel löytyy murhattuna kotoaan. Harry ei tietenkään voi virallisesti osallistua tutkimuksiin, mutta on heti arvattavissa, ettei hän aio totella esimiehensä määräystä. Romaanissa on samanaikaisesti toinen linja, joka kertoo sarjaraiskaajasta Svein Finnestä. Harryn tutkimukset alkavat tuottaa tulosta, joka ei ole ihan sitä, mitä hän olisi odottanut. Harry alkaa uskoa olevansa itse syyllinen vaimonsa murhaan. Todellinen murhaaja pysyy loppuun asti piilossa. Veitsissä on Nesbon tapaan niin paljon eri hahmoja, että välillä haluaisi kirjan loppuun luettelon kaikista henkilöistä. Taitavasti rakennettu rikosromaani pitää otteessaan loppuun asti ja sitä voi suositella kaikille, vaikka tämä olisikin ensimmäinen Harry Hole -kirja jonka lukee.
– Kinga Koski
Agatha Christie: Askel tyhjyyteen
Tämän kirjan kuuntelen usein ollessani ankealla mielellä. Toisin kuin Christien dekkareissa yleensä, tätä tarinaa ryydittävät vauhti ja huumori. Tarinassa seikkailevat symppis kirkkoherran poika Bob ja pirteä aatelistyttö Francie. Bob joutuu murhan silminnäkijäksi ja hänet itsensäkin yritetään poistaa päiviltä. Francieta harmittaa, ettei hän ole koskaan joutunut edes kieltolakiratsiaan jännittävämmistä elämyksistä puhumattakaan. Ei kun yhdessä murhaajaa jahtaamaan.
– Anne Huttunen
Johanna Vehkoo: Autiopaikoilla: Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille
Tietokirja, joka maalaa todellisuudesta yhtä outoja näkymiä kuin parhaat seikkailukirjat. Kirja auttaa hahmottamaan omaa aikakauttamme historian pitkällä aika-akselilla.
– Sari Kekkonen
Anja Portin: Radio Popov
Viime vuonna lastenkirjallisuuden Finlandian voittanut kirja kosketti. Se kertoo Alfredista, jonka isä on aina vaan matkoilla ja jättää pojan pitkiksi ajoiksi yksin vain suolakurkkuja ja makaronia eväinään. Eräänä yönä postiluukusta kopsahtaa Hesarin mukana omena ja villasukat. Alfred ihmettelee, mistä on kyse, ja avaa oven ja lähtee seuraamaan outoa kulkijaa. Tämä osoittautuu lehdenjakajaksi, jolla on tarkat korvat. Niin tarkat, että hän kuulee kaikki yksinäisten lasten huokaukset. Alfredilla on syysloma, ja niinpä tämä Anna ottaa hänet luokseen. Parvelta löytyy vanha radiolähetin ja yhdessä Anna ja Alfred alkavat suunnitella öisiä radiolähetyksiä, joiden avulla he ilahduttavat yksinäisiä lapsia. He alkavat saada myös lapsilta kirjeitä. Aivan ihana kirja, jossa syödään paljon omenia ja muitakin herkkuja.
– Sari Karjalainen
J. P. Koskinen: Tulisiipi
Syvä ja kuulaan kaunis romaani pojasta, joka tahtoo lentää. Tämä on todella maukas lukuelämys, alkaa kuin nuorisokirja, mutta kehittyy Orwellimaisiin tunnelmiin loppua kohden.
– Mikael Nikola
Risto Oikarinen: Nälkämaan laulu
Kirjassa päähenkilö on soittanut saksofonia parikymmentä vuotta ja saanut tarpeekseen. Olen itsekin soittanut fonia parikymmentä vuotta ja välillä olen ajatellut että miksi ihmeessä puhaltelen vekottimeen monta tuntia päivässä edistymättä lainkaan. Kirjan päähenkilö lähtee junamatkalle Kajaaniin ajatuksenaan heittää päätepisteessä foni jokeen. Itselläni ei ole ihan näin dramaattisia suunnitelmia. Junamatkan aikana päähenkilön päässä seilailee kaikenlaisia mielenliikkeitä, joita on mielestäni kiva seurailla. Välillä ajattelen hiukan samanlaisia ajatuskulkuja. Kirja vie ikään kuin mennessään. Se on vieläpä ilahduttavan lyhyt. Kirja on kaiketi saanut jonkin palkinnonkin; olisiko ollut Kainuun kirjallisuuspalkinto. Kirja ei ole mikään spektaakkeli mutta pitkästä aikaa minulle se oli ilahduttava tuttavuus.
– Janne Silas
Heikki Turunen: Huppeli
Tässähän on erinomaisen vahva henkinen tarina suomalaisesta yhteiskuntarakennepelipoliitiikasta, toisen Maailmansodan jälkeisessä tapahtumaketjussa. Veikko Vennamo aikoinaan loi suomalaiseen yhteiskuntarakennepolitiikkaan asutustilalait. Kotikylässäni Siivikossa oli myös näitä asutustilallisia. Heikki Turunen, itsekin Hupelin väkeä, kertoo tarinaansa hyvin syvällisellä subjektiivisella, henkisellä otteella. Suomen tärkeitä lähihistorian kerrontatarinoitahan tämä on, raadollisella tavalla ilmaistuna kokonaisuutena. Lauri Kuosmanen lukee erinomaisella lukutekniikallaan äänellistä tarinaa.
– Vike
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Tämä klassikkotrilogia saattaa auttaa, jos haluat hoitaa korona-ajan harmituksiasi pistämällä ongelmat oikeisiin mittasuhteisiin. Tarina muistuttaa, että on Suomessa eletty paljon nykyistä vaikeampiakin aikoja. Meidän ei sentään tarvitse lähteä vankileirille tai sotaan, eikä pelätä, että raivostuneet naapurimme tuomitsisivat epämääräisissä pikaoikeudenkäynneissä meidät tai jonkun läheisemme ammuttavaksi, joten kun useimmat kirjan hahmot selvisivät tuollaisesta, niin kyllä mekin vielä nämä loput koronakriisikuukaudet kestämme.
– Satu Linna
Panu Rajala: Päivä on tehnyt kierroksensa – Väinö Linna muistelee
Tämä kirja on alussa vähän tylsä, mutta kun kelaa kolmeenkymmeneen prosenttiin, niin siitä alkaa hengästyttävä meno.
– Mikael Nikola
Milla Peltonen: Erakot
Kirja kertoo suomalaisista erakoista pitkin armasta Suomenmaata. Siinä on mainittu myös sokea erakko Vanninen, joka teki kallion sisään saunankin.
– Veikko
Mari Jungstedt:
Tässä Joulunpyhien seutuna kuulostelin ruotsalaiskirjailijan romaanisarjan, joka erinomaisella tavalla, minun henkisiä rakenteita psykoanalyyttisella kompositiolla palveli. Koko sarja oli minulle mieluinen, parhaana tarina Kanarian saarilta, jonne ruotsalainen keski- ja yläluokka asennoitui asumaan, ryyppäämään, mellastamaan ja rakastelemaan. Kantaväestö menetti maatalousmaansa näiden huligaanien huppailupolitiikan takia.
– Vike