Teksti: Tuula-Maria Ahonen
Jenni Spännäri & Eeva K.Kallio:
Viisaus – Käyttäjän opas
Tuuma, 2020
Ihmiskunta on vuosituhansia arvostanut viisautta. Viisauden tutkijat Jenni Spännäri ja Eeva K. Kallio haluavat auttaa meitä henkilökohtaisessa viisastumisessa. Viisaus ei kartu automaattisesti iän myötä. Mutta jos näemme vaivaa viisastumisessa, alamme nähdä myös tuloksia.
Ajatellaanpa ihmistä, joka uskoo omassa viisaudessaan olevansa aina oikeassa. Onko hän viisas?
-Viisasta ajattelua ei ole se, että jumiudutaan omiin ajatuksiin, ei kyetä joustamaan eikä nähdä itsen ulkopuolelle. Liiallinen varmuus ja usko muuttumattomuuteen kielivät joustamattomasta, epäviisaasta ajattelusta. Tällaisessa ajattelussa korostuu ehdottomuus, mustavalkoisuus. Se on yksinäkökulmaista ajattelua, tutkijat vastaavat.
Elämänkulun aikana ihmiset joutuvat sopeutumaan siihen tosiasiaan, että heidän edustamansa ajatukset eivät ole ainoa mahdollinen tapa ymmärtää todellisuutta, sillä kukin on rajallinen omassa näkökulmassaan. Oman rajallisuuden tunnustaminen on tärkeä osa viisaaksi kasvamista.
– Kypsä ja viisas aikuisuuden ajattelun kehitys näyttääkin kietoutuvan kysymykseen, kuinka laajasti otamme huomioon toiset – vai pidämmekö itsepäisesti kiinni siitä, että olemme aina itse oikeassa, tutkijat nostavat esiin olennaisen kynnyksen.
Tämä kynnys ei ole suinkaan helppo ylitettävä. Tutkijoiden mukaan kasvua ja kypsymistä edeltää usein ristiriitatilanne. Ihminen, joka arvostaa viisaaksi kasvamista, pysähtyy miettimään ja kuuntelemaan myös toista osapuolta.
Epäviisaudesta voimaa itsensä ylittämiseen
– Mieheni lähti tyhjentämään roskapussia. Hän hävisi samantien ja jätti minut ja kaksi pientä poikaamme, ilman selityksiä. Olen myöhemmin selvittänyt hänen olinpaikkansa ja pyytänyt hartaasti, että hän tapaisi isää kaipaavia poikiaan, mutta mies ei ole suostunut, eräs tuttuni kertoi ulkopuolisenkin suuttumusta herättävän kokemuksen. Kuinka mies voi olla noin sokea ja välinpitämätön, jopa omille lapsilleen?
– Tapasimme sisareni kanssa veljen tyttären ylioppilasjuhlassa viimeisen kerran. Juttelimme minusta mukavan tunnelman vallassa. Juhlan jälkeen sisareni katkaisi välimme, ilman minkäänlaista selitystä, kertoi eräs ystävä. Sisar asettui toisen tunteiden, ymmärryksen ja ihmisoikeuksien yläpuolelle tehdessään keskustelematta molempia koskevan päätöksen, joka heijastuu myös perheisiin loppuelämän ajan.
Joitakin vuosia sitten naistenlehdet vahvistivat tällaisia päätöksiä. Jutuissa kuvattiin vailla psykologista asiantuntemusta narsisti, ja lukijaa neuvottiin jättämään ”narsisti” välittömästi. Lukija asetettiin viattomaksi ja vastuuttomaksi osapuoleksi, joka toimii oikein yksinäisessä ”viisaudessaan”, kun ilman keskusteluja katkaisee pitkäaikaisenkin suhteen. Keskusteluthan voisivat paljastaa suhteen lopettavan omia henkisen kasvun paikkoja. Yläpuolelle asettuja katkaisee samalla myös oman kehityksensä ja linnoittautuu ”täydellisyyteensä”.
Hyvinkin syvistä epäviisaista menettelyistä riittää esimerkkejä. Mutta otetaan niistä voimaa ylittää itseämme, jos joudumme tilanteisiin, joista on keskusteltava yhdessä, ottaen huomioon kummankin osapuolen tunteet.
Vaikka toisen ihmisen käytös järkyttää
Äskettäin jouduin tilanteeseen, jossa toisen ihmisen törkeä käytös sai mieleni kuohumaan koko illan ajaksi. Kuinka hän voi käyttäytyä noin, mielessäni pyöri kysymys. Tuntui, etten millään pääse asian ylitse. En saanut illalla unta. Rauhattomuus on todellakin antiunilääkettä.
Samaan aikaan kuitenkin alitajunta käsitteli tilannetta syvemmässä mielessäni. Nousin ylös ja menin tietokoneen ääreen. Itselleni hämmästykseksi aloin kirjoittaa hänelle vastaantulevaa ja kohtaavaa viestiä. Seuraavana päivänä sovimme asian, joka oli koko edellisen illan ja alkuyön tuntunut mahdottomalta selvittää. Ehkä tämän ”Viisaus – käyttäjän opas” -kirjan lukeminen oli johdattanut minua viisauden tielle?
Miten edistämme kokemusviisautta yhteiskunnassa?
Viisaustutkijoiden mukaan viisaus näyttää kasvavan erityisesti silloin, kun pohdimme elämää muiden kanssa, kun jaamme kokemuksiamme ja opimme muiden kokemuksista ja näkemyksistä.
Tutkitusti viisastumiselle on hyödyllistä jopa se, että kuvittelemme keskustelevamme elämän kysymyksistä jonkun ystävämme kanssa. Keskustelevissa ja avoimissa ympäristöissä viisautta on helpompi kehittää ja ilmaista kuin pelon ja kilpailun sävyttämissä ympäristöissä.
Nykyisessä koronaympäristössämme ihmisillä on pelkoja, jotka voivat ilmentyä vihamielisyytenä. Jos kohtaa ystävälliseen keskustelun aloitteeseensa yllättävän tuntuista vihamielistä suhtautumista, on hyvä olla tietoinen kokonaistilanteestamme. Kun kuka tahansa ihminen voi olla koronatartuttaja, tämä tuottaa epäluuloa ja pelkoa.
Itsestäni tuntuu, että viisautta tässä ajassa on pitää huolta omasta turvallisuudentunteestaan ja mielenrauhastaan, että voi tarjota sitä toisillekin.