Teksti: Timo Kuoppala
Mitä äänikirja sinulle merkitsee? Äänikirjabuumin myötä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto haluaa tallettaa suomalaisten kokemuksia äänikirjojen käytöstä ja merkityksestä. Keruu alkoi syksyllä ja kestää helmikuun loppuun.
Teksti: Timo Kuoppala
Arkiston keruuohjeet ovat selkeät. Voit kirjoittaa kokemuksesi vapaasti omalla kielelläsi ja tyylilläsi. Tekstien pituutta ei ole rajoitettu. Arkisto ottaa mielellään vastaan myös valokuvia, äänitteitä, aikaisempia muistelutekstejä ja haastatteluita. Muiden tekemien aineistojen lähettämiseen ja omien kokemusten arkistointiin ja mahdolliseen käyttöön tulee antaa lupa.
Keruuseen voi osallistua joko nimellä tai nimimerkillä. Vastata voi joko perinteisesti postin välityksellä tai lähettämällä vastaus liitetiedostona. Vastauksesta tulee ilmetä nimesi tai käyttämäsi nimimerkki, yhteystiedot, syntymäaika ja ammatti
Keruun tuloksista kerrotaan keväällä 2021. SKS arpoo kirjapalkintoja kaikkien vastaajien kesken.
Ennen vastauksen laatimista kannattaa tutustua SKS:n arkiston keruuohjeisiin osoitteessa www.finlit.fi/luovutus_ja_keruuohjeet.
Voit vastata vapaamuotoisesti kaikkiin tai osaan seuraavista kysymyksistä:
– Milloin aloit kuunnella äänikirjoja.
– Millaisena muistat ensimmäisen kuuntelukokemuksen?
– Missä formaatissa äänikirja oli (avokelanauha, kasetti, cd-levy, verkon kautta jaettu)?
– Mitä kirjoja kuuntelet äänikirjoina? Millaisissa tilanteissa?
– Kuuntelevatko läheisesi äänikirjoja? Millaisissa tilanteissa kuuntelette äänikirjoja yhdessä? Kuunteleeko lapsesi äänikirjaa iltasatuna?
– Miten valitset mitä kirjoja kuuntelet? Kuinka etsit kirjallisuutta äänikirjamuodossa? Ostatko äänikirjoja?
– Mitkä kirjallisuuden lajit toimivat parhaiten kuunneltuna?
– Millä tavalla äänikirjan kuuntelu eroaa lukukokemuksesta? Millaiset romaanit toimivat kuunneltuina, millaiset luettuina? Millainen on lukijan merkitys kuuntelukokemukselle?
– Vaikuttaako kuuntelu tapaan, jolla kirjaan keskitytään ja kuinka se muistetaan myöhemmin?
– Millaiset tietokirjat sopivat kuunneltaviksi?
– Jos luet/kuuntelet kirjoja eri formaateissa, mikä vaikuttaa valintoihisi.
– Jos olet kirjailija tai kääntäjä, mietitkö työssäsi, millä tavalla kirja tulee yleisönsä tavoittamaan? Kirjoitatko lukijoille vai kuuntelijoille? Muuttaako äänikirjojen suosio kustannustoimittajan työtä? Jos työskentelet kirjallisuuden parissa, kerro, miten äänikirjojen suosio on vaikuttanut työhösi.
– Äänikirjojen on epäilty muuttavan tai yksinkertaistavan kirjallisuutta. Mitä ajattelet väitteestä?
– Kerro, mitä kirjallisuus merkitsee sinulle. Millä tavalla mahdollisuus kuunnella kirjoja on siihen vaikuttanut?
– Jos olet joskus jättänyt äänikirjan kesken, kerro miksi.
– Jos et kuuntele äänikirjoja, kerro miksi.
Lähetä kirjoituksesi 28.2.2021 mennessä verkkolomakkeella osoitteessa www.finlit.fi/aanikirjat tai postitse osoitteeseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto, PL 259, 00171 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Äänikirjat”
Tuttu juttu näkövammaisille
Äänikirjat ovat nyt kaikille tuttuja viihteen ja tiedon lähteitä, mutta näkövammaisille ne ovat avartaneet maailmaa jo 1930-luvulta alkaen. Silloin USA:ssa ja Isossa-Britanniassa alettiin lukea teoksia ensin äänilevyille. Tekniikan kehittyessä siirryttiin käyttämään avonauhoja ja myöhemmin kasetteja. Tällä hetkellä näkövammaiset ja muut lukemisesteiset voivat saada erityiskirjasto Celiasta äänikirjoja cd-levyille poltettuina, mutta kirjojen jakelu on siirtymässä kaupallisen puolen tapaan enimmäkseen verkkoon tietokoneella tai älypuhelimella käytettäväksi.
Näkövammaisten järjestöillä eri maissa on ollut paljon tekemistä äänikirjapalvelun kehittämisessä. Suomessa ensimmäiset kirjat luettiin avonauhoille 1950-luvun puolessavälissä silloisen Sokeain keskusliiton myötävaikutuksella. Liitto perusti nopeasti äänittämö- ja kopiointiyksikön, jotka toimivat Palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä edelleen. Äänikirjojen lainaus ja osin valmistuskin siirtyi valtion vastuulle 1970-luvun loppupuolella, mutta näkövammaisilla on säilynyt vahva ote palveluiden toteuttamiseen.
Nyt on näkövammaisilla äänikirjojen käyttäjillä ja tuotantoon tavalla tai toisella osallistuneilla loistava tilaisuus laittaa talteen kokemuksiaan yli puolen vuosisadan varrelta. Arkiston ohjeet avaavat hyvän tarinapolun, mutta lisäksi nyt kannattaa tallettaa muistoja käyttäjäkunnan kipakoista keskusteluista hyvistä ja huonoista lukijoista, äänikirjojen teknisestä tasosta ja paljosta muusta. Arvokkaita ovat myös äänikirjoja nauhalle lukeneiden ja niitä äänittäneiden kokemukset kirjojen valmistamisesta, Tärkeintä on, että tämäkin pala suomalaista kulttuurihistoriaa jää jälkipolvien ihmeteltäväksi.