Teksti: Aila Malkki
Mitä toivoisin lahjaksi tänä jouluna? Jotakin aineetonta ja kestävää kenties. Ehkä pientä hemmottelua tai suurta vapautta. Kun alkaa miettiä, vaihtoehtoja löytyy loputtomiin. Mutta mitä tarvitsisin eniten?
Kaikkein eniten kaipaisin aineettomia anteja, mutten tiedä mitä valita. Niiden rinnalla materia kalpenee. Tästä voimme päätellä, miten turhaa on kerätä lahjoja kuusen alle kasapäin.
Houkuttelevaa on kieltämättä vapaus. Saisin itse päättää, mitä teen ja mitä en tee. Olisikohan se liian hämmentävää? Aina on ollut joku sanelemassa päätösten taustalla omia ehtojaan. Vapaus velvoittaa, mutta se myös antaa ennen kokematonta itsenäisyyden tunnetta.
Entä jos valitsisinkin hemmotteluloman. Tuntisinko syyllisyyttä hyvästä olosta? Ehkä en. Voisin jakaa mahtavia muistoja muille ja siten tuoda hyvää heillekin. Jakaminen ja yhteisöllisyyshän ovat tämän päivän sanoja.
Olen muuten luvannut mennä katsomaan saman elokuvan kolmen ystäväni kanssa erikseen. Hmm. Onkohan ihan viisasta. Ajattelen kuitenkin niin, että saan itse nauttia kolmesti ja he vain kerran. Taitaa olla myönteisen ajattelun huippu.
Vakavasti puhuen aineettomissa lahjoissa on myös antajansa kädenjälki – aivan kuten itse neulotuissa lapasissa tai kaulaliinassa. Jokainen väärin kierretty nurja silmukka on ehdottoman oikea ja kertoo neulojan luonteesta. Kutojan neuleeseen painautuu aivan oma käsiala.
Kun niin monilla nykyään on jo lähes kaikkea, on luonnollista hakea ideoita säästöön kallistuen. Aivan ilmainen lahja saattaa antaa saajalle eniten iloa. Ja melkein ilmaisia lahjojahan löytyy muun muassa kirpputorilta. Kiperissä tilanteissa olen turvautunut lähitietoon täpötäysiin putiikkeihin ja tehnyt arvokkaita löytöjä pikkurahalla.
Kaikki eivät suhtaudu ennakkoluulottomasti käytettyihin esineisiin, joten lahjan saaja on hyvä tuntea tässä suhteessa, ettei väärinkäsityksiä pääse syntymään. Siistissä myymälässä asiointi ei ole sen kummempaa kuin kalliissa tavaratalossakaan.
Lahjojen hankkimisesta on muodostunut joulun keskeinen teema. Ja siitä alun perin kaikki lähtikin. Joulu on lähinnä lasten juhla. He haluavat lahjoja, ja mitenkä sitä heiltä kieltämäänkään. Tavarakeskeisyys vain on luisunut liian pitkälle.
Kaikkein paras joululahja minulle olisi lämmin yhteinen aika läheisen ihmisen kanssa. Sellainen hetki, jossa kohtaisimme toisemme rauhassa ilman kiirettä mihinkään. Että voisin lähestyä häntä sekä henkisesti että fyysisesti täysin turvallisesti. Ja käpertyä hänen kainaloonsa illan hämärässä.
Haaveet ja toiveet voivat toimia yllättävän kauniina lahjoina. Ne eivät aina toteudu, mutta niiden luomiselle ei ole mitään rajoja mielikuvituksessa. Aineeton ja olematon näyttäisivät yhdessä muodostavan kaikkein miellyttävimmän lahjan, johon saaja saattaa palata aina uudelleen niin monta kertaa kuin haluaa.
Joulun aikaan liittyy oleellisesti tumma tähtikirkas taivas. Kirkkaina loistavat tähdet tuovat viestiä kaukaisuudesta. Sitä olisi hyvä joskus pysähtyä miettimään – miten pieniä me ihmiset olemme ja kuinka äärettömiin ulottuu avaruus.