Teksti: Janne Silas
Tuhat vuotta vanha Carcassonnen linnoitus on yksi hienoimmista nähtävyyksistä Ranskassa. Se sijaitsee aivan Ranskan eteläosassa Pyreneiden vuoriston juurella. Välimerelle on matkaa noin 50 kilometriä.
Emme selvästikään olleet ainoita, joille oli pälkähtänyt päähän käydä linnoituksessa juuri kesäkuun puolessa välissä. Useat olivat pysäköineet siksi autonsa kauemmas. Onneksemme kolmen tunnin pysäköinti pääportin juuressa tuli maksamaan vain seitsemän euroa.
Astuttuamme autosta näimme satumaisen näyn. Kahdeksanvuotias Arttu-poikamme selvitti, että valtavassa muurissa oli kolme pyöreää punakattoista tornia ja niiden keskellä nelikulmainen torni, jossa oli myös joka suuntaan vino harjakatto. Yhdeksänvuotias tyttäremme Alina lisäsi, että kauempana näkyi monta kymmentä samanlaista tonttulakkista tornia. Carcassonnen linnoitusta ympäröivä kaksirivinen muuri oli lähes kolme kilometriä pitkä. Muuri suojasi sisäänsä pienen kylän eli La Citén, kreivien linnan ja Saint-Nazairen basilikan. Vaimoni Valeriina kertoi minulle, että ennen muureja vasemmalla puolella oli hautausmaa ja oikealla puolella nurmikkoinen aukio. Muurien sisällä olevassa kylässä asuu nykyään hyvin vähän ihmisiä, kun taas Aude-joen toisella puolella olevassa Carcassonnen kaupungissa asuu noin 45 000 asukasta.
Opaskoirani Hugo opasti minut sisään kaksirivisen muurin ensimmäisestä holvikaarisesta portista. Ylitimme vallihaudan, jossa nyt kasvoi nurmea. Sisemmässä muurissa olevan portin jälkeen tulimme La Citén kylään. Kävelimme kapeaa katua, joka erehdyttävästi muistutti Pohjois-Ranskassa olevan Mount Saint Michel -linnan kujaa. Kuljimme monikielisen turistilauman keskellä. Englannin kieltä kuului varsin usein, sillä Carcassonnen lentokentältä on yhteys monille Iso-Britannian lentokentille. Keskimäärin kolmikerroksisten kivitalojen alakerrassa oli erilaisia myymälöitä, kahviloita ja muita vastaavia.
Melko pian näimme kreivien linnan lähes koko komeudessaan. Infosta sai laitteen, josta sai kuunnella linnan historiaa englanniksi. 100-luvulla kreivien linnan kohdalla oli ollut domus eli roomalaisen rikkaan yläluokan ylellinen talo. Kreivien linnan ensimmäinen versio oli rakennettu tähän paikkaan 1100-luvulla. Vuonna 1359 linna sai suurin piirtein nykyisen muotonsa. Keski-ajalla sitä käyttivät kotinaan Carcassonnen varakreivit ja se on ollut useaan otteeseen merkittävä sotalinnoitus.
Vuosisatojen aikana linna oli kokenut kovia. Sitä oli alettu restauroida 1850-luvulla ja se oli nyt todella hienossa kunnossa. Kävelimme lipunmyynnistä jonkin matkaa ja tulimme kiviselle sillalle. Ylitimme käytöstä poistetun vallihaudan ja astuimme sisään linnan avoimista teräsovista. Menimme ensin linnan keskusaukiolle. Lähdimme kiipeämään kapeita portaita pitkin ylöspäin. Alina ja Arttu olivat aivan ylikierroksilla. Koko ajan oli porras tai mutka vastassa, mutta vasta puoli vuotta palveluksessa ollut vaalea labradorinnoutaja Hugo opasti minua hienosti.
Kiipesimme erilaisina pätkinä kaksi kerrosta portaita ylöspäin. Tulimme tilaan, jossa esitettiin isolla valkokankaalla video linnan historiasta tekstityksen ollessa ranskaksi, englanniksi ja espanjaksi. Seuraavassa isossa huoneessa oli noin seitsemän metriä pitkä ja reilu kaksi metriä leveä pienoismalli linnasta. Harmi kun se oli lasikaapissa, joten en päässyt sitä tunnustelemaan.
Kävellessämme muurin harjalla tarkastelimme ampuma-aukkoja. Aukoista pystyi ampumaan sivuille ja lähes suoraan muurilta alas, vaikka itse aukon leveys oli vain noin neljä senttiä ja korkeus hieman enemmän. Ulkomuurin yläreuna oli vuoronperään kolottu, sellainenhan linnoissa pitääkin olla.
Linnassa oli jäljellä edelleen kivisiä, rautaisia ja puisia tappeja, joilla koko systeemiä oli aikoinaan kasattu. Välillä tuntui kuin olisi tosiaan hypännyt keskiaikaan. Jatkoimme matkaa portaita ylös ja alas. Alinan mukaan nousimme ja laskimme nyt jo seitsemännelle tornille ja taas sitten alaspäin. Arttua alkoi jännittää, sillä olimme noin kerrostalon neljännen kerroksen korkeudella.
Sisäpihaa kiertävä linnan ulkomuuri koostui torneista ja huoneista. On arveltu, että sisäpihan yli olisi kulkenut puisia siltoja, joita pitkin olisi pystynyt nopeasti vaihtamaan linnan toiselta puolelta toiselle. Eräästä huoneesta löysimme päättömiä patsaita. Alina löysi sieltä myös kahdeksankulmaisen kastemaljan. Sitten laskeuduimme marmorisia portaita alas sisäpihalle. Sisäpiha oli kooltaan noin 50 x 50 metriä. Kierros olisi vielä jatkunut ulkomuuria pitkin jonnekin, mutta siellä olisi infon mukaan voinut olla vaarallista kulkea lasten kanssa matalan reunamuurin vuoksi.
Poistuttuamme kreivien linnasta ostimme jättimäiset jäätelöt. Niitä syöden kävelimme kylän mukulakivikatua pikkuputiikkien välissä kohti 1000-luvulla rakennettua basilikaa. Basilikan seinissä pullisteli samanlaisia eläinhahmoiksi muotoiltuja gargoileja, kuin mitä oli ollut myös kreivien linnan muureissa. Niiden tarkoitus oli johtaa sadevedet pois seinistä.
Basilikaan astuttaessa ensimmäisenä huomio kiintyi vasemmalla puolella olevaan erittäin hienoon lyijylasimaalaukseen. Kävelimme vajaat 20 metriä pitkän keskikäytävän päähän, jossa oli alttaritaulu. Alttarin läheisyydessä oli palamassa rukouskynttilöitä. Basilikassa ihmiset liikkuivat hissun kissun ja kuiskivat toisilleen. Lapsillamme olisi ollut paljon kysyttävää, joten alkoi olla kiire päästä ulos hiljaisesta paikasta.
Kylän kadut olivat hyvin kapeita ja väkeä oli kuin vilkkilässä kissoja. Kaksinkertaisen ulkomuurin sisäpuolella oli ruutukaava, jotta ulkomuurin toiselta puolelta olisi voinut sota-aikaan nopeasti vaihtaa toiselle puolelle. Olimme tulleet alueelle yhdentoista aikaan, joten alkoi olla nälkä. Ravintoloita ja hotelleja oli tarjolla yllin kyllin. Aikuisten ruoka olisi maksanut noin 15 euroa ja lasten kympin. Kaikkea turistitavaraa oli myytävänä ja Alinan silmät alkoivat kiilua. Hän kävi jopa korvakoruliikkeessä, vaikka hän ei edes käytä korvakoruja. Ostimme tuliaisia ja lapsille pienet matkamuistot kirjakaupasta ja aloimme lipua autoamme kohti.
Jatkoimme lomamatkaamme kahden päivän päästä Välimeren rannikolta Atlantin puolelle. Näimme silloin Carcassonnen linnoituksen vielä uudestaan. Näin hieman etäämmältä se näytti ihan oikealta prinsessojen ja ritareiden satulinnalta.