Teksti: Eija-Liisa Markkula
Asetuttuani tavaroineni oman joulumyyjäispöytäni ääreen Iiriskeskuksessa kiinnostuin heti viereisen pöydän pitäjistä. Siinä oli kaksi aivan tuntematonta iältään lukiolaispojilta vaikuttavaa nuorta, jotka hyväntuulisesti juttelivat sekä keskenään että asiakkaidensa kanssa. Pöydällä oli koreja, tarjottimia, harjoja ja aivan ihania leikkuulautoja, siis perinteisiä näkövammaisten käsitöitä! Aikamoinen ristiriita, ajattelin – pojat ja tavarat – varmaan myyvät isoisänsä töitä! Vaan ei, kyseessä oli 16-vuotias näkövammainen yksityisyrittäjä Jaakko Tulisalo avustajansa Visan kanssa. Varasin leikkuulaudan heti siitä sivusta. Ihailin poikien sosiaalisia taitoja, asiakkaita tuntui riittävän, samoin tuttuja, jotka poikkesivat juttelemaan heidän kanssaan. Jaakko otti korttimaksuja vastaan omalla maksupäätteellään. Uteliaisuuteni heräsi – tilasin toisenkin laudan – ja pyysin häneltä haastattelua Kajastukseen. Hän lupasi alustavasti, mutta sanoi, että hänen vanhempiensa tulisi tietää siitä, koska hän on alaikäinen.
Haastattelu järjestyi ja samalla avautuivat moninaiset näkymät nykyaikaisen aktiivisen näkövammaisen nuoren maailmaan. Jaakko on helsinkiläinen, perheen lapsista vanhin. Hänellä on näkevä sisar ja kaksi näkövammaista veljeä. Hän aloitti koulunkäyntinsä Herttoniemen ala-asteella, mutta jo ensimmäisellä luokalla alkoi olla näön kanssa vaikeutta. Yläastetta suorittaessaan hän kävi viikon mittaisilla tukijaksoilla Jyväskylän Valteri Onervassa, näkövammaisille tarkoitetussa erityiskoulussa. Jaksojen aikana hän oppi näkövammaistaitoja: apuvälineiden käyttöä, ict- ja liikkumistaitoja sekä arkisista rutiineista selviytymistä itsenäisesti.
Tähän yläastekauteen kuului Jaakon onneksi ns. TET-harjoittelu, jonka hän suoritti Eeva Airikaisen ohjauksen ja valvonnan alaisena Näkövammaisten liitossa. Heti jakson alussa Jaakko innostui koritöistä. Eeva ihmetteli pojan taitavia sormia ja oppimiskykyä. Hän päätti opettaa Jaakolle muutakin kuin pelkkää käsityön tekniikkaa. Niinpä hän ryhtyi opastamaan Jaakkoa ”bisneksen teossa”. Oppi meni kuin kuumille kiville. Eeva kertoo, että hänen mennessään myyjäisiin, joihin Jaakko osallistui ensimmäistä kertaa omalla pöydällään, hän ihastui ikihyväksi nähdessään jo kaukaa pöydällä viirin ja siinä tekstin: ”Jaakko 13 v. Rottinkitöitä” Pöytä oli huolella sommiteltu, poika hymyilevänä ja valppaana juttelemassa asiakkaidensa kanssa. Kaikki oli kuten oli opetettu. TET-jakso oli erittäin tärkeä kimmoke pojan tulevaisuuden kannalta.
Ratkaiseva vaikutus Jaakon ammatilliseen suuntautumiseen on ollut hänen osallistumisellaan Ura käsillä -hankkeeseen, jota Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry hallinnoi. Hän on ollut mukana jo yli kaksi vuotta ohjaajanaan Seppo Toivanen, joka kertoo Jaakon ahkeruudesta sanomalla, että poika pikemminkin haluaa jatkaa kuin lyhentää työpäivää. Jaakko on oppinut järeämmän rottingin ja muovipäreen työstämisen koreiksi ja vaikkapa mattopiiskoiksi.
Jaakko hyväksyttiin toisen asteen koulutukseen, ja nyt hän opiskelee Ammattiopisto Livessä ensimmäistä vuotta tähtäimenään suorittaa artesaanin perustutkinto kolmessa vuodessa. Tutkintoon kuuluvat 180 osaamispisteen suoritukset. Ammattiin valmistavia suorituksia on 145 pisteen verran, ja 35 käytetään yleisaineisiin, kuten äidinkieleen, matematiikkaan, ruotsiin ja englantiin. Kullekin opiskelijalle on laadittu oma ns. opintopolku. Jaakko kertoo toivoneensa itselleen opintoavustajaa, muttei toistaiseksi ole onnistunut. Vapaa-ajan avustaja hänellä kyllä on.
Mutta entäs puutyöt? Ne ihanat isot leikkuulaudat, joissa on järeä punoskahva; avainkaapit, linnunpöntöt jne, missä hän on oppinut niitä tekemään? Jaakko sanoo suunnittelevansa ne itse ja perusasiat oppineensa peruskoulun teknisten töiden tunneilla.
Alaikäisyydestään huolimatta Jaakolla on jo oma toiminimi. Hän haluaa toimia itsenäisesti oikean täysivaltaisen yksityisyrittäjän lailla. Ilman Y-tunnusta ei oikeastaan voi toimia yritysten ja yhteisöjen kanssa. Toisaalta on oltava valmis ottamaan korttimaksuja ja antamaan kuitteja asiakkaille. Suurin tilaus, jonka Jaakko on hoitanut, on 20 sydämen muotoista koria
Jaakko mainostaa Facebookissa ja kokee sen hyvänä myyntikanavana. Hän kertoo toisesta hyvästä ”myyntikanavastaan”, Seinäjoella asuvasta mummista, joka on aktiivinen, osallistuu ja kulkee paljon muistaen sopivan tilaisuuden tullen esitellä Jaakon tuotteita. Muutenkin sukulaiset ja ystävät ovat olleet mukana, esim. Jaakon kummisetä hankki hänelle Tanskasta pylväsporakoneen. Tarkkasormisia on suvussa oltu ennen Jaakkoakin. Hänen isänsä isoisä perusti Seinäjoelle kultasepänverstaan ja liikkeen, jossa oli useita työntekijöitä. Suvun yksi haara jatkaa edelleen liikkeen toimintaa.
Ihmettelen miksei Jaakko suuntautunut ict-alalle, siellähän tarvitaan näppäräsormisia ja nopeita koodareita ja muita vastaavia. Hän kertoo olevansa kiinnostunut älylaitteista, mutta se ala ei ole hänen juttunsa. Nykyään Jaakon näkötilanne on se, että hän näkee valoja, varjoja ja joitain hahmoja. Kysyn, missä ammatissa hän ehkä olisi näkevänä. Vauhti kiinnostaa Jaakkoa, ehkä lentäjänä. Ehkäpä hän olisi insinööri.
Jaakolla on monia harrastuksia; kilpauinti, musiikki ja maalipallo. Ensi kesänä hän toivoo pääsevänsä kansainvälisiin vammaisurheilukisoihin (European Parayouth Games) lähtevään uintijoukkueeseen. Jaakolla on kotona rumpusetti ja kerran viikossa hän harjoittelee bändissä soittamista Musiikkikeskus Resonaarissa. Maalipalloa pelataan tutulla porukalla Iiriksessä.
– haaveena siintää oman käsityöalan liike –
Lupaan poiketa siihen kauppaan.