Teksti: Marianne Tenhami
Juha Watt Vainion opissa ollut Eino Collin valmistutti pistekirjan näkövammaiselle tuttavalleen omista lauluistaan. Elokuvia ja sarjakuvia myyvällä miehellä on ollut ja tulee olemaan valokuvanäyttelyitä ja järjestipä mies luontoretkenkin syyskuussa.
Eino Collin, 53, työskenteli ennen julkisivumaalarina kahdelle maalausliikkeelle omistaen myös itse maalausfirman. Lisäksi hän teki yö- ja teollisuussiivouksia. Isän kanssa pyöritetty halkobisnes kuului niin ikään kuvaan 20 vuoden ajan. Isän kanssa käytiin myös Kauppatorilla sekä Järvenpään ja Riihimäen toreilla myymässä muun muassa joulukuusia ja juhannuskoivuja. Kiireinen Eino teki 16-tuntisia päiviä viikon ympäri ja tämä vaati veronsa: miehen sydämeen jouduttiin tekemään keinoläppäleikkaus ja hänelle tuli kaksi halvausta. Elämä muuttui kertaheitolla toisen halvauksen jälkeen vuonna 2013.
Kaikki auttavat kaikkia
Nyt pyörätuolissa istuva Eino ei ole jäänyt lepäämään laakereille. Viimeisimpänä projektinaan hän järjesti syyskuussa esteettömän luontoretken Villa Elfvikissä Espoossa.
– Kävin katsomassa reitin toukokuussa. Pituudeltaan se on 700 metriä ja sen pääsee pyörätuolilla läpi, vaikka matkan varrella on hiukan kiviä. Pyörätuolille suunnitellut pitkospuut menevät meren päällä. Reitillä on lintutorni sekä vanhaa metsää, missä on ollut joskus kartanon lehmien laidun, keväällä retkiopaskurssin käynyt mies kuvailee. Luonto ja eläimet ovat hänelle läheisiä Mäntsälässä vietetyn lapsuuden ja nuoruuden vuoksi. Silloisella kotitilalla perheellä oli lehmiä, sikoja ja hevosia. Alun perin Einon suku isän puolelta on Pyhäniemeltä.
Luontoretkelle osallistui muun muassa Einon tuttavia Helsingin Pasilassa sijaitsevasta Validian Pasilan päivätoiminnasta.
– Mukana oli näkövammaisia sekä keppien kanssa ja pyörätuolilla liikkuvia ihmisiä. Reitillä kaikki auttavat kaikkia, hän korostaa.
Runoja salaa pulpetin alla
Päivätoiminnassa mukana olevalta näkövammaiselta mieheltä Eino sai idean valmistuttaa pistekirjan omista lauluistaan Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksen kirjapainossa.
– Sokea mies valitteli, ettei oikein voi lukea mitään pistekirjoituksella. Niinpä teetin henkilökohtaisesti hänelle kirjan omista lauluistani pistekirjoitukselle. Se on uniikkikappale. Toista samanlaista ei ole. Kirjassa on 15 sanoittamaani laulua Helsingin Huopalahden historiasta, Eino selittää.
Haastattelua tehdessämme kirja oli juuri valmistunut ja sokea mies on ollut siihen oikein tyytyväinen. Seuraavaksi Einolta on tulossa mustavalkoisella tekstillä painettu laulukirja. Pistekirjoituksella ilmestyneiden 15 laulun lisäksi kirjassa on yhteensä 56 kotona Helsingin Vesalassa kirjoitettua laulua.
Eino muistelee ala-asteaikojaan, jolloin Juha Watt Vainio piti luokalle musiikkitunnin. Eino-poika kirjoitteli salaa pulpetin alla runoja teinikohelluksista ja -vastoinkäymisistä, mutta jäi kiinni omalle opettajalleen, joka nappasi pojalta kaikki kynät ja paperit pois.
– Junnu näki tämän ja pyysi opettajaamme antamaan paperit hänelle. Opettaja teki työtä käskettyä hammasta purren, mutta Junnu alkoi pohtia mitä teksteistä voisi syntyä ja kertoi ilmoittelevansa, jos lisäkirjoittelulle olisi tarvetta.
Tehdään pojasta laulumies
Junnu Vainio törmäsi Einon runoihin uudestaan Einon ystävän tuodessa hänen runovihkonsa Junnun studiolle mennessään sinne treenaamaan. Runot nähtyään Junnu oli soittanut Einon äidille ja pyytänyt poikaa soittamaan. Einon soitettua Junnu ehdotti tapaamista. Niinpä poika tuli mummonsa luokse Helsinkiin ja samalla reissulla tapasi Junnun. Hauskana sattumana pojan mummo kävi siivoamassa Vainiolla ja oli siivotessaan nähnyt lapsenlapsensa vihon Junnun kirjoituspöydällä.
– Mummoni, isäni ja Junnu sopivat keskenään, että tehdään pojasta laulumies. Mummo ja isä maksoivat sanoittajakoulutukseni Junnun opissa, Eino kiittelee.
Ankara opettaja ruksaili papereihin oikeita ja vääriä kohtia kuin autokoulun tentissä ja löi nyrkillä pöytään lennättäen paperit lattialle, jos ei tullut oikeita vastauksia.
– Sanoin, että ei minusta mihinkään ole. Junnu totesi siihen: ”Nyt poika lähdetään kävelylle.” Niin kävelimme pitkin Helsingin Huopalahtea Junnun kertoessa minulle Huopalahden historiasta. Sitten hän käski minun ottaa paperin ja kynän ja kirjoittaa runomuodossa, mitä tästä kaikesta tulee mieleen, Eino muistelee.
Sanoittamisen lisäksi Einosta tuli musiikin tuottaja. Hänen tuottamansa, Turkka Malin sanoittama ja Vanessa Philipin esittämä kappale Lomarakkaus on sijoittunut seitsemänneksi Syksyn sävel -laulukilpailussa vuonna 1997. Hänen kappaleensa ovat saaneet myös paljon radiokuuluvuutta.
Neljäs valokuvanäyttely tulossa
Eino myy vanhoja kotimaisia elokuvia sekä sarjakuvia. Hän on myynyt niitä lehti-ilmoituksella pienestä pitäen alunperin isänsä kanssa. Sarjakuvia on myynnissä kaikenikäiselle yleisölle skaalan vaihdellessa neljävuotiaista kuusikymppisiin.
– Aku Ankkoja, Mustanaamioita, Tex Willereitä, luettelee myyjä esimerkkejä. Vanhat kotimaiset elokuvat ovat Einon intohimo. Hänellä on kirjahyllyssä 1300 suomifilmiä.
– Kotitilallani Mäntsälässä, sekä Pyhäniemen kartanossa Kärkölässä, kuvattiin 30 vanhaa elokuvaa, muun muassa suosikkielokuvani Vihreä kulta. Niskavuori-elokuvissa talon oma väki ajeli viljapelloilla hevosten kanssa ja leikkasi viljaa, Eino kuvailee.
Valokuvaaminenkin on Einolle läheinen harrastus. Hän on avustajansa kanssa ottanut 350 valokuvaa eri puolilta Helsinkiä. Osa kuvista on painettu postikorteiksi sen mukaan, miten asiakkaat Einolta kuvia tilaavat.
– Helsingissä rakennetaan paljon. Paikat katoavat ja muuttuvat. Kysellessäni ihmisiltä, miten hyvin he tuntevat kaupunginosiensa historiaa, kovin harvalle oman kaupunginosan historia on tuttu. Valokuvanäyttely eri puolilta Helsinkiä tuntui tarpeelliselta.
Hänellä on ollut valokuvanäyttelyitä eri puolilla Helsinkiä kuten Kampin palvelukeskuksessa, Wilhelmiinassa Pikku Huopalahdessa sekä Helsingin Invalidien Yhdistyksessä Koskelassa. Eino valitsee näyttelyihinsä kuvia, joissa on luontoa ja eläimiä. Hän antaa esimerkin valokuvasta, jossa sorsat uivat joessa. Joen yli menee kaarisilta. Kuvia on otettu myös Puotilanvuorelta, Vartiokylänvuorelta, Kalvikinrannasta sekä sotamuistolaatoista. Näyttelyt ovat saaneet erinomaisen vastaanoton.