Teksti: Eija-Liisa Markkula
Algoritmeistä puhuminen tuntuu ensin täysin käsittämättömältä, yhtä vieraalta kuin puhuttaisiin kauimmaisista tähtisumuista. Vähitellen selviää, että elämäämme helpottavat innovaatiot pohjaavat niihin tai hyödyntävät niitä. Uskon, että tulevaisuudessa palvelumuotoilussa niillä on merkittävä rooli. Tänä kuumana kesänä minut aiheeseen elähdyttivät israelilaisen professori Yuval Noah Hararin kirja Homo Deus: Huomisen lyhyt historia ja Radio Ylen 1:n neliosainen sarja Ihmisen paras ystävä; katsaus robottien elämään, jonka toimitti Jukka Mikkola.
Yksinkertaisimmillaan algoritmi on yksityiskohtainen kuvaus tai ohje siitä, miten tehtävä tai prosessi jonkin tietyn tuloksen saavuttamiseksi suoritetaan. Se voi olla leivontaohje ja prosessin tuloksena vaikkapa tiikerikakku. Keittokirja on tyypillisin joka kodin ”algoritmikokoelma”. Sana algoritmi tulee persialaisen matemaatikon ja tähtitieteilijän Muhammed Ibn-Musa Al-Khwarizmin nimestä.
Ohjeen ei tarvitse olla tekstimuotoinen. Tunnemmehan kaikki Ikean huonekalut! Avustajani kokosi hiljattain astiakaapin pelkästään piirroskuvina etenevän 54-vaiheisen algoritmin mukaisesti. Sokeana se olisi ollut itselleni täysi mahdottomuus. Piirrosalgoritmillä päästään prosessin kuvaamiseen vapaana ja irrallaan mistään kirjoitetusta tai puhutusta kielestä. Rakennusohje voisi olla globaalilla tietokonekielellä ja kaapin voisi kyhätä ohjelmoitu robotti.
Algoritmit mielletäänkin tietokoneisiin ja tietoverkkoihin liittyviksi. Tietokoneohjelmien ja sovellusten toiminta perustuu monimutkaisiin ja toisiinsa liittyviin ohjelmointikielillä oleviin algoritmeihin. Ala kasvaa huimaa vauhtia työllistäen yhä suurempia määriä suunnittelijoita ja koodareita. Myös monet näkövammaiset ovat löytäneet vihreän oksansa ict-alalta ja on erittäin toivottavaa, että heitä suorastaan ohjattaisiin sinne.
Suurta yleisöä kiinnostavat eniten robotit, automaatit ja pelit. Robottien etu on tarkkuus, nopeus ja väsymätön voima. Tarkkuutta tarvitaan vaikkapa silmä- tai sydänleikkauksissa. Robotit voivat muurata kerrostalojen seiniä paljon ihmistä nopeammin yötä päivää. Muutamissa Hilton-ketjun hotelleissa robotit toimivat työaikalakien rajoituksista vapaina, uupumattomina kerrosemäntinä ja liikkuvat hisseillä törmäilemättä kerroksesta toiseen. Mercedes Benz on kuitenkin päättänyt luopua robottien käytöstä jokin aika sitten. Ihmistyövoiman on todettu olevan nopeammin oppivaista, joustavampaa ja helpompaa johdettavaa muutoksia tehtäessä.
Onneksi koneilla on vasta äly ja muisti! Tunteet, tietoisuus ja mieli taitavat toistaiseksi puuttua! Onko modernilla ihmisellä muuten enää sielua? Siitä emme ole viime aikoina kuulleet paljon mitään!
Vammaisille pystyttäisiin kehittämään mitä mielikuvituksellisimpia apuja, heidän kohdallaan yksilöllisellä palvelumuotoilulla olisi todella kysyntää. Esteenä ovat vain rahoitus ja liian pienet käyttäjämäärät. Siitä huolimatta me sokeat kaipaamme kipeästi lisää puhuvia ja kuvaa lukevia sovelluksia. Vaikka meillä on sanakarttoja ja Blindsquare-sovellus, edelleen joudumme mielessämme etukäteen tarkkaan suunnittelemaan, miten päivittäin siirrymme kotiympäristömme ulkopuolella paikasta toiseen. Nykyään on jo dronet ja itseohjautuvat autot. Olen varma, että vielä jonakin päivänä kuljen Helsingistä Lammille itseohjautuvalla kulkuneuvolla, tapahtukoon se sitten ilma- tai maanteitse.
Kulttuurin alueella algoritmien käyttö on aiheuttanut paljon tyytymätöntä epäluuloa. Koska suurten datamassojen siirto ja käsittely on mahdollista, on pystytty soittamaan esimerkiksi Bachin tuotanto kokonaisuudessaan sellaisella tarkkuudella, ettei kuulija pysty erottamaan aitoa konetuotoksesta. Lisäksi nykyään algoritmit ”oppivat”, joten Bachin nimiin voidaan tuottaa lisää täysin autenttisesta erottumatonta musiikkia! Perinteisen taiteen toteemipaalua pystytään horjuttamaan monella tavalla. Mitä on luova taide muutaman vuosikymmenen kuluttua?
Algoritmeilla voidaan teettää uskomattomia asioita, ne oppivat, kuten sanottu, ne voivat vaihtaa viestejä, tietoja, siis keskustella keskenään! Kukaan ei pysty täysin hallitsemaan maailmanlaajuisia valtavia tietoverkkoja. Kukaan ei tarkkaan ottaen tunne niiden sisältöä. Tästä voi mielikuvituksemme poukkoilla eteenpäin.
Toistaiseksi onneksi ihminen on ihminen ja kone on vain kone!
Loppukaneetiksi kerron Pepper-robotista, joka juttelee asiakkaille Helsingin Kalasataman hyvinvointikeskuksen aulassa. Se saattaa kehaista: Minulla menee aina lujaa. Kerran kuulin sen sanovan leppoisan mietteliäänä: Vaikuttaa aika hiljaiselta.