Teksti: Jonna Mononen
Terveisiä Saksasta 1
Paremman puoliskoni työt kutsuivat kenguruiden ja bumerangien maasta planeettamme toiselle puolelle, keskelle Saksan ja saksalaisuuden ydintä. Niinpä eräänä aamuna heräsinkin ikkunasta kaikuvaan kirkonkellojen kumuun ja Brezelin, baijerilaisen suolarinkelin, tuoksuun. Ei muuta kuin opaskoiralleni Ikelle valjaita niskaan ja Ambergin vuosisatojen kuluttamille kaduille uutta kotiseutua katsastamaan.
10-vuotias labradorinpoika nappaa tämän Nürnbergin kyljessä sijaitsevan olutkeitaan kadut nopeasti haltuun. Niinpä suuntaammekin kohti läheistä supermarkettia jääkaappiin täytettä hankkimaan.
Kuten maan tapaan kuuluu, marketissa on pitkä tiski, josta saa kalaa, juustoja, makoisia makkaroita ja lihaa eri muodossaan. Tiskin myyjä kysyy, paljonko pippurisalamia tänään laitetaan. Valmisruokatiskiltä tarttuu mukaan mureaa metsäkaurisgoulashia ja spätzleä, eräänlaista tuorepastaa. Kesä on huhtikuussa Baijerissa jo pitkällä, joten kotimaiset mansikat ja vadelmat löytävät tiensä ostoskoriin. Avulias myyjä kertoo pyytämättä, että Pepsi on tarjouksessa. Paheeni ja mieltymykseni ovat tulleet täällä nopeasti tutuiksi.
Kärrään täyden ostoskorin kassalle. Tuttu myyjä tervehtii iloisesti. Hänen työpäivänsä on juuri lopussa. Hän tarjoutuu omalla ajallaan tuomaan painavat ostokseni autollaan kotiini ja kysyy, haluanko vielä enemmän Pepsiä. Kantoapua vastaan minulla ei ole kerrassaan mitään. Jälleen kerran saan todeta, ettei maailma ole pelkkien pintaliitäjien pelikenttä.
Nappaan leipomon tiskiltä pussillisen sämpylöitä; yrteillä, unikon-, kurpitsan- ja auringonkukansiemenillä maustettuja. Marmorikakkua ja mansikkaleivoksia on myös tarjolla, eikä herkkunälkä anna periksi.
Kotona Ike lysähtää nukkumaan työpöytäni alle uinulaulunaan Rammsteinin rytinäkappale Du hast. Ovikellon kilinä hukuttaa Till Lindemannin ärhäkän äänen alleen. Supermarketin myyjä kantaa ostokseni keittiöön ja toivottaa mukavaa päivänjatkoa. Tuskin olen saanut jääkaapin mahan täyteen, kun ovikello soi toisen kerran. Apteekin lähetti tuo lääkkeet, joita ei ollut varastossa, kun poikkesin sinne ostoksille. Kaupantekijäisinä paketissa on pullollinen nestesaippuaa, pähkinänaksuja ja kirjekuori, jossa on viiden euron seteli. Apteekki oli löytänyt halvemman lääkkeen ja halusi palauttaa ylimääräiset rahat.
Asiakas on Ambergissa kuningas. Baijerin murteeseen on kuitenkin totuttava, jotta tiedän, mitä on tarjolla. Toisinaan myyjät antavat maistiaisia, jotta siansorkkaa säkissä ei tarvitse ostaa. Pankissa virkailija asentaa iPhoneen tarvittavat sovellukset, kemikaliossa ostoskassi turpoaa meheväntuoksuisista hajuvesinäytteistä.
Kaduilla avuliaat kanssakulkijat kertovat, koska liikennevalo on vihreä ja auttavat löytämään sen sivukujan perällä olevan, pienen kenkäkaupan. Parhaat ravintolat, purukaluston huoltajat ja kauneussalongit löytyvät paikallisten antamien vihjeiden avulla.
Leppoisan elämänasenteen salaisuus saattaa piillä monenlaisissa tapahtumissa, joita Ambergissa ja naapurikaupungeissa järjestetään lähes joka viikonloppu. Pään saa pyörimään karusellin tai breakdancen kyydissä. Hyväntekeväisyysjärjestöt myyvät muovisia ankkoja, jotka laitetaan jokeen kilpauinnille. Vaikka äkäinen tipuni on koristeltu Rammsteinin logolla, palkintoja ei tipu.
Mutta tietenkin juhlan kuin juhlan keskiössä on olutteltta, jossa saa maistella paikallisten panimoiden satoa leberkäsen, sauerkrautin, siansorkan tai vaikkapa keuhkon kera. Baijerilaisen kansanmusiikin sävelet hivelevät korvia. Muutaman kerran tunnissa kajahtaa juomalaulu, jonka tahdissa nostetaan litranvetoiset kaljatuopit ilmaan. Lopuksi kajahtaa koko yleisön voimin huudahdus ”Zum Wohl!” ja tuopit kalahtavat vastakkain. ”Zum Wohl!” vastaa suomalaista kippistä. Se on ylistys hyvälle mielelle ja tarkoittaa, että elämästä tulee nauttia nyt, ei sitten joskus.