Teksti: Jouko Lehtonen
Saila Susiluoto on helsinkiläinen runoilija, jolta ilmestyi tänä keväänä kymmenes kokoelma. Hän viihtyy runoissaan kaupunkien maisemissa, niinpä uuden teoksen nimi on Metropolis. Susiluoto kertoo Kirjastolehdessä numero 2, että suosikkikaupunkeja ovat ”kerrokselliset kaupungit”, joissa vanha ja uusi kulttuuri lomittuvat toisiinsa. Helsingin ohella esim. Rooma ja Ateena ovat hänelle läheisiä. Susiluoto ei pelkää paperikirjojen kuolemaa, vaikka hän on luonut myös ääniteoksen Oratorio (2017) ja iPad-lyriikkasovelluksen Antikythera (2015), jonka parisa hän teki 14-tuntisia työpäiviä, jotka koostuivat ”insinöörimäisestä taulukoinnista”. Hän haluaa kumota sen kuvitelman, että runojen kirjoittaminen ei vaadi taustatyötä, runoilija vain istuu alas ja laittaa päänsä sisällön paperille. ”Materiaalia pitää kerätä aikamoinen määrä ennen kuin voi kirjoittaa mitään”, hän sanoo. Saila Susiluoto, joka toimii luovan kirjoittamisen opettajana ja on kirjallisuuden taiteilijaprofessori 2017-2022 , toivoo että runot ”luikertelisivat” toisten taiteiden alueelle ja yhdistyisivät niihin.
Lavarunous on tullut toreille ja terasseille, joskus stadioneille ja kadunkulmiin. Tästä iloitsee Susiluodon ohella myös toinen runoilija, Outi-Illuusia Parviainen, jolta ilmestyi viime syksynä toinen runokirja Meren nivelet. Se sisältää proosarunoja. ”Tiivis muoto ei tyydytä, vaan haluan olla tarinallisempi. Myös runojen esittämispuoli on tärkeä – kuulen kaiken livenä.” Parviainen toimii esiintyjäryhmä Helsinki Poetry Connectionin puheenjohtajana. Yhdistys järjestää julkisia esiintymisiä. ”Lavarunous tarjoaa ihan mahtavan paikan kohdata toisia ihmisiä. Sanataiteen näkeminen ja kuuleminen livenä virittää näkemään kaiken toisella tavalla.” Hän haluaa rohkaista kirjoittajia astumaan estradille. ”Esiintyminen auttaa tekstin kypsyttelemisessä, ja samalla näkee itseään vähän ulkopuolelta”, hän sanoo Voima-lehdessä n:o 4.
Kevään Pisteposti, näkövammaisten pistekirjoituksella ilmestyvä kulttuurilehti, on edennyt kolmanteen numeroon. Kaikkiaan tämä 51-vuotias lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Runon merkeissä lehti hypähtää itäisen naapurimaan kamaralle.
”Pietaria kutsutaan runoilijoiden ja kirjailijoiden kaupungiksi. Sen kortteleissa ja kaduilla tuntee historian läsnäolon. Kirjallisuuden ystävät voivat levähtää venäläisten klassikkokirjailijoiden kahviloissa, tutustua kotimuseoihin ja seikkailla romaanien tapahtumapaikoilla.” Näin kirjoittaa Päivi Lipponen Askel-lehdessä n:o 5. Hän on käynyt tapaamassa suomenkielestä väitellyttä tohtoria, Olga Milovidovaa. Miksi juuri Pietarista kehittyi taiteen tyyssija? ”Pietari oli Venäjän keisarikunnan pääkaupunki, kun venäläinen kulttuuri sulautui eurooppalaiseen kulttuuriin. Tämä kehitys alkoi Pietari Suuren aikana.” Hän jatkaa: ”Moskova on iso kylä, se on kaupiaitten keskus, basaari. Pietari on aateliston kaupunki. Täällä elivät parhaat taiteilijat ja arkkitehdit, samoin parhaat koulut, upseeriopistot ja aatelisneitojen koulutus olivat täällä.” ”Pietari (Suuri) arvosti ihmisten osaamista ja tuki ainutlaatuisia persoonallisuuksia. Hän ei katsonut vain sosiaaliseen asemaan. Piirakkamyyjä Menshikovista tuli Pietarin kuvernööri.”
Olga Milovidova korostaa Pushkinin asemaa. ”Pushkinista käynnistyi venäläinen kirjallisuus. Hän alkoi käyttää kansankieltä ja osasi hyödyntää tunnetta. Pushkin oli etiopialaista sukua. Hänen isoisänsä oli Pietari Suuren hovissa amiraalina, joka naitettiin venäläiselle aatelistytölle. Pushkin on meille sama kuin Aleksis Kiven merkitys siuomalaiselle kirjallisuudelle… Pushkin käväisi Kirjailijoiden kahvilassa Nevski Prospektilla Moika-kanavan tuntumassa ennen kohtalokasta kaksintaistelua. Nyt kahvilan ikkunapöydässä istuu häntä esittävä vahanukke, jonka pöyheä musta kiharatukka laskeutuu selkää pitkin.” Puhskin menehtyi luodista saamaansa osumaan.
En toivo sadepäivää upean toukokuun auringolle, mutta sade ja aurinko yhdessä muodostavat ihmeellisiä ilmiöitä taivaalle. Tiesitkö? kysyy Kotiliesi n:o 9. ”Sateenkaari on auringonvaloa joka on taittunut vesipisaroista. Sateenkaaren värit ovat aina samassa järjestyksessä aallonpituuden mukaan. Sumukaari on sumussa näkyvä sateenkaaren kaltainen valoilmiö. Se on kalpean väritön tai valkoinen, sateenkaarta leveämpi ja utuisempi. Pilvikaari syntyy pilvipisaroista jotka ovat liian pieniä tippumaan sateena alas ja liian pieniä synnyttämään kunnollisen sateenkaaren. Glooria eli sumuvarjo syntyy auringonvalon sirotessa pilvessä tai sumussa. Sen voi nähdä vain auringon nousun ja laskun aikoihin.”
Sateenkaarta on pidetty siltana maan ja jumalien välillä. Ja sateenkaaren päästä on yritetty löytää kulta-aarretta. Jokohan tänä kesänä tärppää?