”SYNNYIT KÖYHÄNÄ, ELÄT RIKKAANA JA KUOLET MAANTIEN OJAAN!”
Teksti: Eija-Liisa Markkula
Kulttuurijärjestöt tietävät Alfred Kordelinista jotakin hänen nimeään kantavan säätiön kautta. Kajastusta julkaiseva Näkövammaisten Kulttuuripalvelu on myös lähestynyt säätiötä muutamia kertoja, joskus jopa onnekseen! Viime kuukausina maamme historian tärkeät vuodet 1917 ja 1918 ovat olleet vahvasti esillä kaikissa kulttuurituotteissa. Osaltani haluan nostaa valoon Kordelinin hahmon. Otsikkona on hänen saamansa ennustus. Mikä tämä Raumalla 1868 syntynyt merimiehen poika oli miehiään? Mikä oli Mommilan kahakka 1917? Entä säätiön synty? Tietoni pohjautuvat lukuisiin Kordelinia koskeviin teksteihin ja paikalliseen perimätietoon.
Vaikka Kordelinin isällä oli tavallista merimiestä parempi asema, perhe ajautui köyhäinhoidon varaan. Tästä juontui se, että Alfred ei koskaan käynyt koulua. Hän pääsi sokean rihkamakauppiaan puotiin apulaiseksi ja joutui ansaitsemaan elantonsa kymmenvuotiaasta lähtien. Kaupanteko alkoi kiehtoa poikaa ja 19-vuotiaana hän perusti veljensä kanssa oman puodin, josta kuitenkin hyvän alkumenestyksen jälkeen koitui karvas tappio veljesten joutuessa sekä velkoihin että velkojiensa määräysvallan alle.
Vuosisadan vaihteessa Kordelinista oli tullut kokenut liikemies. Hän muutti Tampereelle, osti, myi, vaihtoi ja sijoitti yhä suuremmilla summilla pitäen huolen saamiensa voittojen suuruudesta. Vuonna 1910 hän palkkasi 21-vuotiaan Risto Rytin lainopilliseksi avustajakseen ja asiamiehekseen. Omaisuuteen kuului suuria liikeyrityksiä, tehtaita (esim. Suomen Trikoo), laivoja, sahoja (esim. Reposaaren Höyrysaha) ja maatiloja joista suurin oli 32 000 hehtaaria käsittävä Jokioisten kartano. Kuollessaan 49-vuotiaana Alfred Kordelin oli ilmeisesti Suomen rikkaimpia miehiä ja suurin maanomistaja.
Maatalouden ja etenkin karjatalouden kehittäminen oli Kordelinille tärkeä asia. Hän osti 3000 hehtaaria käsittävän Mommilan kartanon Lammilta. Siitä tuli hänen varsinainen kotinsa. Hän oli perheetön ja elämäntavoiltaan melko vaatimaton. Mommilassa oli 400 lehmää ja asemalta kulki maitojuna Pietariin. Kordelinille myönnettiin maanviljelysneuvoksen arvo vuonna 1913. Hän suunnitteli rakennuttavansa kartanon entisille työntekijöille vanhainkodin, mutta ei ehtinyt toteuttaa hanketta. Sen sijaan hän saattoi päätökseen pienen, kauniin kirkon rakentamisen urkuineen ja kellotorneineen. Kordelinille myönnettiin patronaattioikeudet niin, että kirkolliset toimitukset voitiin hoitaa omassa kylässä ja vainajat siunata omalle hautausmaalle.
Viimeisinä vuosinaan Kordelin oli osoittanut yhä suurempaa mielenkiintoa taidetta ja kaikkea kulttuuria kohtaan. Vähitellen hänestä oli tullut myös mesenaatti. Hän oli rakennuttanut Naantaliin Kultarannan puutarhoineen kesäasunnokseen, mutta ehti oleskella siellä vain viimeisen kesänsä. Jostain syystä hän oli tehnyt testamenttinsa hyvissä ajoin määräten perustettavaksi rahaston suomenkielisen kulttuurin hyväksi.
Alfred Kordelin kuoli niin kutsutussa Mommilan kahakassa 7. 11. 1917, samana päivänä kuin Pietarissa alkoi Venäjän vallankumous. Tapahtumat olivat osa Suomen itsenäistymiseen ja sisällissodan puhkeamiseen liittyvää yhteiskunnallista kuohuntaa. Kordelin oli hyvin tietoinen asiaintilasta, sillä myös maatyöläiset olivat alkaneet aktivoitua asemansa kohentamiseksi.
Kartanossa oli edellisenä päivänä vietetty isännän syntymäpäiväjuhlia, juhlavieraita oli vielä talossa – myös Risto ja Gerda Ryti, kun noin 30 venäläistä aseistautunutta matruusia tuli taloon väittäen, että siellä oli suojeluskuntalaisten asekätköjä ja vaatien niitä luovutettaviksi. Kordelin kielsi omaa väkeään ryhtymästä vastarintaan, koska matruusien ylivoima oli niin suuri. Matruusit ryhtyivät tarkastamaan paikkoja hajottaen ja rikkoen kaiken mahdollisen samalla. Mitään kätköjä ei ollut, vain muutama ase löytyi. Joukon tulosta oli saatu vihiä ja yöllä oli pyydetty Lahdesta suojeluskuntalaisia avuksi, mutta heitä ei kuulunut.
Kordelinia vieraineen lähdettiin viemään hevospeleillä Mommilan asemalle. Apuun hälyytetyt suojeluskuntalaiset olivat juuri sinne saapuneet ja näiden kahden joukon kohdatessa noin kolmen kilometrin päässä asemalta alkoi ammunta matruusien ja suojeluskuntalaisten välillä. Rytäkässä Kordelinia iskettiin pistoolinperällä takaraivoon, ilmeisesti myös ammuttiin. Kordelin lyyhistyi ja putosi vaunujen astinlaudalle. Hänen kanssaan matkustanut Jokioisten kartanon tilanhoitaja Paul Pettersson sai surmansa kohta hänen jälkeensä.
Alfred Kordelin haudattiin synnyinkaupunkiinsa Raumalle häntä varten rakennettuun hautakappeliin.
Kordelin ei itse ehtinyt laatia suunnittelemalleen rahastolle ohjesääntöä, sen tekivät Suomalaisen Tiedeakatemian asiantuntijat ja näin syntyi Alfred Kordelinin säätiö vuonna 1918. Ensimmäinen stipendien jako tapahtui kaksi vuotta myöhemmin, jolloin stipendin saajien joukossa oli myös Jean Sibelius. Tänä päivänä säätiöön kuuluu 14 erillisrahastoa. Vuosittain jaetaan yhteissummaltaan useita miljoonia euroja henkilöille ja tahoille, jotka työllään edistävät suomalaista kulttuuria tieteen, taiteen, kirjallisuuden tai kansansivistyksen alalla.
Lammilla 26. helmikuuta 2018
Eija-Liisa Markkula