Teksti: Tuula-Maria Ahonen
Marko Leppänen, Adela Pajula: Terveysmetsä – Tunnista ja koe elvyttävä luonto, Gummerus, 2017
Yksikin puu on hyvinvoinnin lähde –
Nykyihminen tarvitsee luontoa kipeästi.
Kirjan painavassa esipuheessa emeritusprofessori, lääkäri Tari Haahtela yhdistää oman terveytemme ja luonnon hoitavan voiman. -Solumme eivät digitalisoidu samaa vauhtia kuin nykyinen työelämä. Solumme ja geenimme ovat konservatiiveja. Ne tunnistavan omakseen vain luontoympäristön. Luonnossa olemme kotonaan myös psykologisesti, Haahtela toteaa monille tutun kokemuksen.
-Luontoon ei tarvitse palata, mutta sitä on saatava lähelle ja terveydeksi, tarvitaan ”landea stadiin”. Meidän on oltava kosketuksissa luontoon jo itsekkäistäkin syistä. Luonto kohottaa vastustuskykyämme ja henkistä hyvinvointiamme, Haahtela kirjoittaa.
Kirjan kirjoittajat luontokasvattaja, biologi Adela Pajunen ja luonnon terveysvaikutuksiin perehtynyt toimittaja Marko Leppänen johdattavat lukijan hyvin innostavasti ja monipuolisesti luontokokemuksiin.
Luonnon hyvää tekevää vaikutusta on hyödynnetty tietoisesti jo tuhansia vuosia. Muinaisessa Egyptissä lääkärit passittivat masentuneet faaraot puutarhakävelyille. Antiikin Kreikassa 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua laaditussa kirjoituksessa ”Ilmasta, vedestä ja asuinpaikasta” setvittiin ihmiselle terveellisen ympäristön perusteita.
Tieteellinen tutkimus on seurannut paljon myöhemmin, alkaen 1970-luvulla Yhdysvalloissa.
Luonto auttaa meitä myös työpaikoillamme. Työpaikan viherkasvien on havaittu lisäävän työntekijöiden keskittymiskykyä ja viihtyvyyttä sekä vähentävän sairauspoissaoloja. Jo lyhyt luontokävely lisää myönteisiä tuntemuksia ja vähentää kielteisyyttä, kuten ärtyneisyyttä, masentuneisuutta ja ahdistusta.
Toistuvien luontokäyntien myötä tunnetasapainomme vahvistuu. Tämä korostuu varsinkin vaikeina aikoina. Tärkeä tieto meille kovassa, kiireisessä ja uhkien täyttämässä yhteiskunnassa eläville.
Tohtori Metsä
-Suomalaisen matka kotoa metsään on keskimäärin 600 metriä ja puolella väestöä enintään 200 metriä. Suomalaiset ulkoilevat kahdesti tai kolmesti viikossa. Silti edes maaseudulla luonto ei välttämättä ole elämänasenne. Suhteemme luontoon on muuttunut monella tapaa etäisemmäksi. Kiire, levottomuus ja informaatiohäly seuraavat usein metsäänkin, kirjoittajat herättelevät asenteen muutokseen.
He suosittavat hyvin konkreettista muutosta: kävelyä metsään takaperin, selkä edellä.
Olen itse alkanut tätä harjoittaa ja suosittanut kavereille. Ihmiset tuntuvat jakautuvan selvästi kahteen osaan: toiset innostuvat heti, toiset ovat hyvin epäileväisiä.
-Takaperin kävellessä jalkojen harvoin käytetyt lihakset aktivoituvat. Liike on hellävarainen polville. Aivot saavat voimakasta stimulaatiota yllättävän motorisen haasteen parissa. Mieli virkistyy voimakkaasti, kirjoittajat perustelevat.
Kannattaa aloittaa hiljaisella suoralla tiellä ja pyytää alussa toinen tarkistamaan, että kävely sujuu turvallisesti. Mieli todellakin piristyy, kun astuu ulos normaalikaavoistaan, joihin me aikuiset liian helposti juutumme. Vuorovaikutuksesta tulee hauskempaa, kun astumme yhdessä epämukavuusalueellemme.
-Kävely metsäpolulla avojaloin on suuri elämys, joka kuitenkin vaatii totuttelua, kirjoittajat rohkaisevat.
-Vartti paljasjalkailua parantaa työmuistia, jota aivot käyttävät mieleen palauttamiseen ja tiedon käsittelyyn. Keski-Euroopassa lääkärit suosittavat avojaloin kävelyä jalka- ja selkävaivojen hoitona. Paljasjalkakävely korjaa varpaiden ja jalkaterien virheasentoja.
Polun on syytä olla riittävän lämmin. Aviomies sai flunssan kävellessään avojaloin kylmähköllä polulla. Vähempikin riittää. Kirjoittajien mukaan maan koskettaminen vakauttaa ja tyynnyttää mieltä sekä lievittää irrallisuuden ja ajelehtimisen tunteita.
Kokeilin myös kirjoittajien suosittamaa selän nojaamista vasten ikivanhaa kalliota.
Huomasin välittömästi, että hengitykseni muuttui heti syvemmäksi ja rauhallisemmaksi.
Kiire loppuu puiden seurassa
Kirja esittelee mm. Hämeenlinnan seudulla kasvavan keisarinmännyn, joka oli huomiota herättävän komea jo vuonna 1783, kun sen alle asettautui kuningas Kustaa kolmannen päivällisseurue.
Keisarinmännyn alla Johan Vilhelm Snellman esitti vuonna 1863 tsaari Aleksanteri toiselle ajatuksen, että suomesta tulisi tasavertainen oikeus- ja virkakieli ruotsin rinnalle. Tsaari hyväksyi asetuksen, jonka mukaan kahdessakymmenessä vuodessa näin tapahtui.
Kirja pitää sisällään hyvin paljon mielenkiintoista tietoa, suositan mahdollisimman moneen kotiin ja kirjastoon.
-Kysymys on suuremmasta asiasta, ja viestin on kuuluttava yli maitten ja merten: ihminen on ottanut luonnosta kaiken minkä vain on irti saanut, mutta nyt on aika palauttaa ja eheyttää. Ilmasto lämpenee ja luonnon monimuotoisuus hupenee. Meidän on muutettava kurssia. Ihmisen ja maapallon elonkehän hyvinvointi ovat yhtä ja samaa kokonaisutta, kirjoittaa emeritusprofessori Haahtela.