SYDÄMENI TYYNIMERI
Teksti: Jonna Mononen
Kihloihin mennään vain kerran. Ainakin avomieheni ja minä olemme sitä mieltä, joten päätimme tehdä jotain ainutkertaista: lähteä loistoristeilijälle tutustumaan paljon kehuttuihin, notkuviin herkkupöytiin, hilpeään yöelämään ja trooppisiin Tyynenmeren saariin. Niinpä löysimmekin itsemme Carnival Spiritin tilavasta, mukavasti varustellusta hytistä.
Vaikka muhkea sänky houkutteli aikaisen aamuheräämisen takia, aurinkokannen lounas vei voiton. Tarjolla oli kaikkea mitä kuvitella saattoi: salaatteja, keittoja, kasvisherkkuja, monenlaista kalaa ja lihaa keitettynä ja paistettuna, nuudeleita, tortilloja, ranskalaisia, piirakoita, vartaita sekä tietenkin kakuilla, jäätelöillä ja vanukkailla täyteen lastattu jälkiruokapöytä. Edes risteilyn kymmenentenä päivänä nämä laadukkaista raaka-aineista kokatut herkut eivät kävelleet ulos korvista.
Kun laiva alkuillasta alkoi lipua pois Sydneyn satamasta, nostin rakkaani kanssa kuohuvan maljan tulevalle seikkailulle. Olo oli käsittämättömän ihana: vierellä mies, jota rakastan yli kaiken, ympärillä raikkaalta tuoksuva, aaltoileva meri, jota laskeva ilta-aurinko valaisi, edessä kymmenen päivää hemmottelua ja lepoa iloisten ihmisten seurassa. All inclusive -risteilyn hintaan sisältyi myös huvipuisto, jossa tosin oli vain yksi laite: terästetty viikinkilaiva. Vaikka kävellessä oli toisinaan otettava tukea ja sänky tuntui putoavan alta, nautimme keinumisesta ja meren jylinästä.
Kun aamupala ja lounas noudettiin itse, kolmen ruokalajin illallinen tähtiluokan ravintolassa kannettiin eteen. Tutuiksi tulivat sammakonreidet, etanat, karibialainen kaktus-kanakeitto, salsalla marinoidut jättikatkaravut, kurpitsapiirakka ja lukuisat muut herkut. Luksusluokan palvelu sai ruuat ja viinit maistumaan entistäkin paremmilta: Tarjoilijat muistivat nimeni, näyttivät, missä mitäkin oli ja juttelivat muustakin kuin ruokailuun liittyvistä asioista. Muutama jopa esitteli loistavia laulutaitojaan tulkitsemalla illallistajien iloksi 80-luvun hittejä.
Musiikkia löytyi iltaisin joka makuun: oli diskoilua aurinkokannella, leppoisaa jammailua kahvilassa, pianolla tulkittuja ikivihreitä drinkkibaarissa ja raivokasta rockia yökerhossa. Jos korvat kaipasivat lepoa, voi suunnata kasinolle, jossa musiikista vastasivat erilaiset pelikoneet ja pelimerkkien kilinä.
Päätin käydä elämäni ensimmäistä kertaa koettelemassa onnetarta rulettipöydässä. Koska punainen on lempivärini, pyysin pelinhoitajaa laittamaan kaikki pelimerkkini punaiselle. Ruletti rahisi ja kilisi ja pysähtyi punaiselle! Sain eteeni tuplamäärän pelimerkkejä, ja koska satuin olemaan voitolla, nappasin rahat ja toivotin mukavaa illanjatkoa.
Kasinovoiton kunniaksi päätin maistaa paria uutta cocktailia. Vähintäänkin yhtä maukasta oli tarinointi baarimikkojen kanssa. Vaikka baarissa pörisee laumoittain ihmisiä, drinkkien sekoittaminen laivoilla on melko yksinäistä puuhaa. Iltarutiineihin kuuluikin maailmanparannus laivan työntekijöiden ja toisten matkustajien kanssa. Matkustajista valtaosa oli australialaisia, kun taas baarimikot, tarjoilijat ja hyttipalvelijat olivat pääasiassa lähtöisin Aasiasta.
Eurooppalaiseen tunnelmaan pääsimme eteläisellä Tyynellämerellä sijaitsevan Uuden-Kaledonian pääkaupungissa Nouméassa. Tämä pieni Ranskalle kuuluva saari vilisi iloisia ihmisiä ja autoja. Avobussin kuljettaessa meitä pitkin ruuhkaisia katuja sieraimiini tarttui trooppisten kasvien, kahvin ja pääasiassa ranskalaisten herkkujen tuoksuja. Ohitimme lukuisia drinkkibaareja, joiden antimia tavataan nauttia hienolla rantahiekalla auringonlaskua katsellen ja iloista musiikkia kuunnellen.
Viininmaistajaiset ja vahvat, bordeauxlaiset viinit sopivatkin tähän ympäristöön kuin nappi otsaan.
Lifoun saari, jolla myös vierailimme, kuuluu sekin Uuteen-Kaledoniaan mutta on pääsaaren vastakohta. Ympäristö säteili rauhaa, leppoisuutta ja ja arvokkuutta. Kännykät ovat saarella vasta keskustelun asteella. Ihmiset asuvat pienissä kylissä palmukattoisissa taloissa. Lapsesta pitäen heidät kasvatetaan kunnioittamaan toisia ihmisiä, eläimiä ja luontoa. Poliisilla ei Lifoussa töitä olekaan.
Elantonsa saarelaiset saavat vaniljasta ja ennen muuta turismista. Monen mukaan tarttuukin hienoin puuleikkauksin koristeltuja käsitöitä ja paikallista vaniljarommia. Upeat toteemit ja trooppiset kasvit antavat saarelle arvokkaat puitteet. Kun seisoin jalat pehmeässä rantahiekassa Tyynenmeren leppoisten, lämpimien aaltojen huuhdellessa ihoani, tajusin, että tulen kaipaamaan tätä rauhan tyyssijaa.
Laivalla olikin sitten rutkasti voimia ottaa arjesta riemua irti. Löysin itseni tanssimasta iloisten aussien keskeltä ja laulamasta täysin palkein Tina Turnerin, Beatlesin ja lukuisten muiden kestosuosikkien hittejä. Ennen matkaa hankittu juhlapuku ja laivan stylistin tekemä, uusi hiusmalli saivat oloni entistä juhlavammaksi.
Koska ruokaa ja juomaa oli tarjolla kellon ympäri, oli urheilukenttääkin testattava. Alkuhaparoinnin jälkeen sainkin pallon menemään koriin miltei kaikilla heitoilla. Kun palloilun jälkeen tartuin mailaan ja asetuin minigolfradalle, aussien kasvoille levisi ihmetteleviä ilmeitä. No, sokeaa golfaajaa tuskin näkee joka päivä. Onnistuin voittamaan näkevän kultani peräti yhden kerran kymmenestä.
Vaikka hikoilemaan ei tuulisella kannella päässytkään, rentouttava sauna teki kalorinpolton päälle hyvää. Kieltämättä tuntui erikoiselta istua lyömässä löylyä suomalaisessa saunassa australialaisessa laivassa keskellä Tyyntämerta. Lämpimästä porealtaasta käsin oli mukava katsella tuulen tuivertamaa merta.
Vaikka yritin ajatuksen voimalla seisauttaa kellot ja lähettää kapuloita laivan moottoreiden rattaisiin, Carnival Spirit saapui takaisin Sydneyn satamaan varhain matkan yhdennentoista päivän aamuna. Vaikka edessämme on lukuisia elämyksiä kengurumaassa, osa sydämestäni jäi laivalle ja purjehtii pitkin Tyyntämerta, kenties ikuisesti.
Olen Jonna Mononen, syntymästäni saakka sokea kielenkääntäjä ja vapaa kirjailija. Erotan valon ja pimeän mutten värejä enkä varjoja. Synnyin vuonna 1978 Imatralla. Viimeiset kuusi vuotta olen asunut Saksassa avomieheni, opaskoiran ja kissan kanssa. Vietämme Australiassa noin vuoden ja teemme vierailun myös Uuteen-Seelantiin. Matkakuulumisiani voi lukea mm. Facebookista ja tämän lehden sivuilta.
Tällä kertaa oltiin vähän sivupolulla. Jonnan seikkailu Australiassa jatkuu seuraavassa numerossa.