VALOJEN AALTOJA
JOUKO LEHTONEN
”Minulla on noin kaksi miljoonaa kuutiometriä rakennuksia piirustuspöydälläni, niistä suurin osa julkisia, joten ymmärtänette ettei tässä paljon touhuta ylimääräistä.” Näin kirjoitti Alvar Aalto (1898-1976). Tuottelias arkkitehtuuria mullistanut Aalto osallistui uransa aikana noin 500 rakennus- ja suunnitteluprojektiin Suomessa ja ulkomailla. Tuotanto kattaa monenlaisia rakennuksia aina hänen omasta kotitalostaan tehdaskaupunkien tyyppitaloihin. Hän on suunnitellut useita oppilaitoksia ja kirkkoja. Kuuluisin ja monumentaalisin työ on Finlandia-talo. Hänet tunnetaan varsinkin Saksassa ja Yhdysvalloissa. Yksi mielenkiintoisimpia töitä on Riolan kylän kirkko Italiassa, Bolognan maakunnassa. Se on valkoinen, päädyissä nousee kuin neljä korkeaa purjetta limittäin. Kirkko vihittiin käyttöönsä 1978, siis kaksi vuotta Aallon kuoleman jälkeen. Tämä erityinen maalaiskirkko on turistikohde. Aalto rakasti Italiaa. Hän kävi siellä häämatkalla ensimmäisen vaimonsa Ainon kanssa ja palasi Italiaan aina uudelleen.
Aallon töistä sanotaan, että niissä on epäsymmetrisiä linjoja, valtavasti luonnonvaloa, kaarevia muotoja, vaaleaa puuta ja kiveä, maastoa myötäileviä sommitelmia, ylvästä ja yllätyksellistä, pehmeää ja ihmisläheistä. Suomessa löytyy lukuisia koko kansalle tuttuja kohteita. Sanotaan että Jyväskylä on maailman suurin Aallon ulkoilmamuseo: Jyväskylän työväentalo, Muuramen kirkko, Säynätsalon kunnantalo, Jyväskylän yliopiston kampusrakennukset jne. Kuuluisimpia yksityistaloja on Noormarkussa sijaitseva Villa Mairea. Pisteposti-lehteen nämä tiedot on poimittu Antiikki ja taide -lehdestä.
Lars Levi Laestadius (1800-1861) on tuttu nimi hengellisenä vaikuttajana, mutta hän oli myös lahjakas luonnontutkija ja tiedemies. Luontoharrastus syttyi jo lapsena. Ensimmäisen tutkimusmatkan hän teki 19-vuotiaana. Hän vaelsi Lapin tuntureita Norjaa myöten. Hän löysi aiemmin tuntemattomia kasveja, joita latinaksi nimettiin hänen mukaansa. Koskaan ei ollut Euroopassa havaittu ”lehtonoidanlukkoa”, samoin hän löysi tunturipajun ja tunturiunikon. Vuosina 1819-1825 Laestadius teki seitsemän retkeä, joiden yhteispituudeksi kertyi yli 8000 kilometriä. Hän sai tunnustusta Tukholman tiedeakatemiasta. Hänet valittiin Upsalan tiedeakatemian ja Edinburghin kasvitieteellisen seuran jäseneksi. Taitavana piirtäjänä hän teki myös kasvikuvituksia ajan julkaisuihin. Kasvitieteen historiaan hän on jäänyt ennen muuta pajujen tutkijana. (Askel 7-8).
Jos nostamme katsetta Aallon valoisista taloista ja Laestediuksen sitkeistä tunturipajuista hieman ylemmäksi, tai aika paljon ylemmäksi, kohtaamme mittaamattoman avaruuden. Sen avaruuden joka sai alkusysäyksen 13,8 miljardia vuotta sitten. Muutama sata miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen muodostuivat ensimmäiset kääpiögalaksit ja jättiläistähdet. Tähän asti varhaisista tähdistä on voitu vain lukea oppikirjoista, mutta nyt harvinainen galaksi on avannut näkymän kaikkeuden lapsuuteen. Galaksille on annettu nimi CR7. Se muodostui vain 800 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, ja se loistaa voimakkaammin kuin yksikään toinen tähän asti tunnettu kaukainen kääpiögalaksi. Tutkijoita hämmensi: CR7:n yhdessä osassa on Auringon kaltaisten tähtien edeltäjiä, mutta toisen osan tähdet ovat vielä vanhempia. Varhaisten tähtien ja galaksien etsintä vain kiihtyy, kun NASA vuonna 2018 laukaisee uuden avaruusteleskoopin. (Tieteen kuvalehti 11)
Rabindranath Tagore on intialainen runoilija. Hänen runonsa ”Ensimmäiset jasmiinit” sopii hyvin tähän valojen ja aaltojen teemaan. Ote runosta: ”Oi jasmiinit, nämä valkeat jasmiinit!/ Muistan sen ensimmäisen kerran, kun sain käsiini tällaiset jasmiinit, valkeat jasmiinit./ Olen rakastanut auringon valoa, taivasta ja vihreää maata,/ olen kuullut joen pehmeän kohinan keskiyön pimeydessä,/ syksyn auringonlaskut ovat auenneet eteeni tien mutkassa villillä niityllä, kuin morsian joka kohottaa huntunsa, ottaakseen vastaan rakastettunsa./ Silti mielessäni yhä säilyvät ensimmäiset valkeat jasmiinit, suloiset jasmiinit, joita pitelin käsissäni, pienenä lapsena.”