PÄÄKIRJOITUS
EIJA-LIISA MARKKULA
Kajastuksen ja Näkövammaisten Kulttuuripalvelun yhteisen juhlavuoden painuessa muiden menneiden aikojen kohokohtien joukkoon mieleemme jää monia hauskoja muistijälkiä, joita vahvistavat tämänkin lehden jutut ja kuvat. Edessämme häämöttävät jo valtakunnallisen suurjuhlan lukemattomat kutsuvat valot ja ilotulitukset. On kuin tulisimme kauniilta sivutieltä hyvin valaistulle vilkkaalle valtaväylälle. Tuomme oman osuutemme kansan yhteiseen juhlintaan. Juhlahumun tuoksinassa ei tule huomanneeksi, että siinä ohessa on yhteiskunnassa meneillään tärkeitä, suuria uudistusprosesseja, joista esimerkiksi sote ja digiloikka koskevat koko kansaa.
Yhdistyksenä osallistumme itsenäisyyden 100-vuotistilaisuuksiin kautta vuoden useilla tapahtumilla. Tänä vuonna Senaatintorin uudenvuodenvastaanottajaiset on siirretty Kansalaistorille. Kuorot kokoontuvat sinne laulamaan, Karelia-kuoron mukana paikalla on myös kontrapunktilaisia. Tammikuun 24. päivänä on kutsuvierasjuhla elokuvateatteri Andorrassa, jossa palkitaan elämäntyöstään merkittävä suomalainen ja esitetään kuvailutulkattuna elokuva Pähkähullu Suomi. Pääjärjestäjänä on Sodankylän Filmifestivaalien työryhmä. Kulttuuripalvelu on mukana järjestelyissä. Tilaisuuteen kutsutaan paljon näkövammaisia, onhan kuvailutulkkaus filmifestivaalien ensi kesän kärkiteemoja.
Alkukesästä julkistetaan saksalaisen kuvataiteilija Jakob Johannsenin suunnittelema Tak-Tiili –mosaiikkiteos. Se on varsin tilaa vievä, korkeutta on kaksi metriä ja pituutta kahdeksan. Työ sijoitetaan Helsingin kaupungin osoittamaan paikkaan, jossa liikkuu paljon ihmisiä, ja jossa sitä voi kosketella.
Syksyllä valtakunnallisen ruotsinkielisen näkövammaisjärjestön (Förbundet Finlands Svenska Synskadade) ja Kulttuuripalvelun yhteistyönä järjestetään tiedotustilaisuus ruotsinkielisille toimijoille ja suurelle yleisölle kuvailutulkkauksesta nimellä Tillsammans – Yhdessä, koko maan laajuisen itsenäisyyden teeman mukaisesti. Syyskauden viimeinen, joskaan ei ollenkaan vähäisin, tapahtuma on Sanomatalon Art Kaarisilta -galleriaan tuleva keramiikkakerhojemme näyttely.
Kajastus puolestaan juhlistaa itsenäisyyden merkkivuotta joka numerossaan julkaistavalla kirjoitussarjalla nimeltä ”Sata lasissa”.
Samanaikaisesti edellä lueteltujen kanssa meitä valmistellaan ja paimennetaan niin kutsuttuun digiloikkaan, jonka otettuamme olemme taitavia e-kansalaisia, mikä tarkoittaa, että hoidamme kaiken netissä. Kaikenko? Me kaikkiko? Tiedämme virolaisten jo olevan e-kansalaisia, entä ruotsalaiset ja norjalaiset, mitä heille kuuluu tässä asiassa? Päivän sanoja ovat yhdenvertaisuus ja saavutettavuus.
Viime kuukauden aikana olen osallistunut kahteen kiinnostavaan kokopäiväseminaariin; ensin oli Yhdenvertaisuusfoorumi 3.0, jonka järjesti Kulttuuria kaikille -palvelu. Yhdistyksemme oli mukana suunnittelussa ja järjestelyissä. Siellä esiteltiin uusia teknologisia innovaatioita sekä uudenlaisia ajattelu- ja menettelytapoja erityisryhmiin kuuluvien ihmisten osallistumisen mahdollistamiseksi ja helpottamiseksi. Tällainen on modernia palvelumuotoilua, esimerkkinä vaikkapa Kansallisoopperan iltapäivälähetykset palvelutaloille ja vastaaville.
Olipa joukosta jouduttu jättämään ihan uusin keksintö poiskin patenttisäädösten rajoitusten takia. Siinä oli kyseessä oman Kontrapunkti-kuoromme sokeille laulajille kehitetty kädessä pidettävä, huomaamaton väristin, jonka välityksellä kuoronjohtaja voi ilmaista crescendot ja diminuendot, jotka näkeville ovat selviä hänen viittomisestaan. Varmaan hauskin esitellyistä oli hyvin jäykkäliikkeinen ja kankeapuheinen robotti, joka ohjasi potkunyrkkeilyä taukojumppana seminaarilaisille.
Toinen seminaari, Saavuta-nimeltään, keskittyi yksinomaan digitaaliseen saavutettavuuteen. Vaikka ict-alalla tehdään koko ajan suuria loikkia saavutettavuuden parantamiseksi, tuntuu uskomattomalta, että koko kansa saataisiin interaktivoitumaan näyttöjen ääreen. Mistä kaikille sopivia laitteita, entä kurssittajia ja muita ohjaajia, miten saaristossa, miten korven kätköissä? On kirjautumisten, salasanojen ja nettilomakkeiden viidakko… ja sitten jonakin päivänä, pienen Abraka Dabran jälkeen, kaikille täysin yksinkertaista! Mielenkiintoista!
Mutta nyt on neljä viikkoa jouluun!
Hyvä Kajastuksen lukija, toivotan sinulle parasta, mitä tiedän, iloa ja rauhaa, molempia yhdessä! Ja joulukirjoiksi Finlandia-voittajia!
Ensimmäisenä adventtina, 27. marraskuuta 2016
Eija-Liisa Markkula
päätoimittaja