PÄÄKIRJOITUS
Eija-Liisa Markkula
Väitetään, että Suomi on yhdistysten luvattu maa. Meitä on yhdistysrekisterin mukaan yli 138 000, ja uusia perustetaan 2500:n vuosivauhdilla. Jäseniä näissä on yhteensä noin 15 miljoonaa, joka merkitsee keskimäärin kolmea ry:tä jokaiselle kansalaiselle. Tässä joukossa Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry tulee nyt olleeksi 85 vuotta, syyskuusta 1931 lähtien, joskin silloin nimellä Suomen Sokeain Kirjallisuusyhdistys.
Täyttäessämme 80 vuotta juhlan sloganina oli ”Sine cultura vita nulla est!” – Elämä ei ole mitään ilman kulttuuria! Suomessa on yli 50 000 näkövammaista. Yhdistyksemme tekee työtä sen eteen, että täällä jokaisen näkövammaisen elämässä olisi kulttuurilla enenevä osuus. Kulttuuriharrastuksilla on tutkitusti todettu olevan merkittävä positiivinen vaikutus ihmisen psykososiaaliseen terveyteen.
Alun perin yhdistyksen tarkoituksena oli julkaista Varjojen Mailta -lehteä , nyttemmin Kajastus, ja tukea näkövammaisten kirjoittajien tekstien saamista julkaistuiksi sekä edistää lukemisharrastusta. Näin saatiin omalle kulttuurilehdelle aineistoa ja kirjoittajille näkyvyyttä. Jäsenten määrä oli tuolloin muutama kymmen.
Sokeain Kirjallisuusyhdistyksen perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja oli Oskari Lehtivaara (1909-1995). Hän on eittämättä merkittävin hahmo yhdistyksen historiassa. Lyhyen aloitusjakson jälkeen hänet valittiin uudelleen puheenjohtajaksi v. 1956, ja kausi jatkui 70-luvun alkupuolelle asti. Hän toimi Kajastuksen päätoimittajana yli 20 vuotta nostaen sen tilaajamäärän 1000:sta 25 000:een. Näiden kahden ohella hän johti myös kirjapainoa. Hänen aikanaan yhdistyksen nimi muuttui Sokeain Henkiseksi Työksi, joka sittemmin muutettiin Näkövammaisten Henkiseksi Työksi ja vuonna 1980 Näkövammaisten Kulttuuripalveluksi.
Nykyään Kulttuuripalvelussa on jäseniä lähes 750. Yhdistyksen tarkoitus on laajentunut niin, että juuri viime kesänä voimaan tulleissa säännöissä yhdistyksen tehtäväksi määritellään näkövammaisten palvelu-, asiantuntija- ja etujärjestönä toimiminen kulttuurin alalla. Toiminnan valtakunnallisuutta lisätään koko ajan mahdollisuuksien mukaan. Iloksemme alkuperäinen kirjallisuuden säie kulkee yhä vahvana Kajastuksen kautta, kuten tästäkin lehdestä ilmenee.
Edunvalvonta ja vaikuttaminen ovat nousseet entistä näkyvämmiksi. Nyt otetaan kantaa vaikkapa kirjastojen toimintaan, kulttuurilaitosten esteettömyyteen, nettisivujen saavutettavuuteen ja avustajille ostettavien lippujen hintoihin. Edellä mainitun kaltaisissa koko näkövammaiskenttää koskevissa asioissa saamme Näkövammaisten liiton jäsenjärjestönä avuksemme liiton vahvaa vaikutusvaltaa. Meillä on liiton puitteissa yhteisiä hankkeita ja monenlaista yhteistyötä.
Rahoittajat suorastaan kehottavat järjestöjä yhteistyöhön keskenään ja ulkopuolisten tahojen kanssa. Käytäntö vieläpä osoittaa sen parhaaksi toimintatavaksi, esim. isommat projektit onnistuvat helpommin yhteisin resurssein ja ponnistuksin. Samalla verkostot laajenevat. Enää ei taistella oveluudella paikasta auringossa vaan moderni yhdistys toimii avoimesti ja rehdisti ”win – win” –periaatteella, joka tarkoittaa, että kaikki osapuolet hyötyvät yhteisesti hoidetusta asiasta.
Viimeisin tällainen projektimme on yhteistyönä Kuuloliiton ja Elokuvasäätiön kanssa toteutettu Hymyilevä mies -elokuvan äänitekstitys kuulovammaisille ja kuvailutulkkaus näkövammaisille.
Sosiaalisessa mediassa meilaaminen ja seilaaminen on monen nykyihmisen mielestä houkuttelevampaa kuin yhdistystoiminta. Mieluummin osallistutaan yksittäisiin tapahtumiin kuin sitoudutaan vuosikausiksi yhteisen asian tai harrastuksen äärelle. Enää ei yhdistyksen jäseneksi liitytä aatteen palosta, vaan puntaroidaan tarkasti, antaako jäsenyys riittävää hyötyä, jopa suorastaan rahassa laskettavaa etua. Kulttuuripalvelu on pystynyt säilyttämään jäsenmääränsä suhteellisen vakiona. Samoin kurssimme ja järjestämämme koulutukset ovat olleet suosittuja, ilmeisesti siksi, että kiinnitämme aina vetäjiksi todellisia ammattilaisia. Esimerkkinä kerrottakoon, että lokakuussa taidelaitosten työntekijöille järjestettävään kuvailutulkkauskoulutukseen Ateneumissa ilmoittautujista 20 ei mahtunut mukaan!
Valtakunnallisena yhdistyksenä hyödynnämme tietenkin internetin tarjoamia laajoja mahdollisuuksia kurssien ja kokousten järjestämisessä. Kuitenkaan netin käyttö ei ole näkövammaisille mutkattoman helppoa, vaan vaaditaan erikoisohjelmia ja apuvälineitä.
Vanhat, edelleen säihkyvät jalokivemme, kamarikuoro Kontrapunkti, Näkövammaisteatteri ja keramiikkakerho, pitävät pintansa. Niistä nuorin, keramiikkakerhokin on jo yli 30-vuotias, teatteri aloitti 1979 ja kuoro täytti viime vuonna 40 vuotta.
Entä sitten yhdistysten puheenjohtajat? Olen Näkövammaisten Kulttuuripalvelun kymmenes puheenjohtaja, ja meneillään on viides vuoteni. En pysty kuvittelemaan itselleni mielenkiintoisempaa työtä!
Mielestäni moderni puheenjohtaja on valoisa ja innostava persoona, laajasti sivistynyt, huumorin pilkkeellä ja vahvalla etunojalla tulevaisuuteen tähyilijä.
Hänellä on asioita vireillä monella taholla ja tuttuja vähän joka puolella.
Hän on se, joka pitää tulta pajan ahjossa, jotta takominen onnistuisi kaikilta – hän on se tuli!
Kauan eläköön Näkövammaisten Kulttuuripalvelu!
5.9.2016
Eija-Liisa Markkula
puheenjohtaja