Teksti Tuula Paasivirta
Seurakuntien kulttuurikirjo on monipuolisempaa kuin ikinä voisi arvata. Monet tilaisuudet taipuvat muuhunkin kuin virsiin ja psalmirunoihin.
Seurakuntien tarjonta on laajaa muun muassa kirjallisuuden ja musiikin alueilla. On monenlaisia musiikki- ja runoiltoja sekä runo-, tango- ja vaikkapa metallimessuja. Muutoksen tuulet puhaltavat iloisesti. Lukeminen voi antaa siivet elämälle, toteaa oululainen pastori Juha Vähäkangas. Helsinkiläinen pastori Sari Hakuri taas näkee runomessujen tuovan mahdollisuuksia uusille vapaaehtoisille tulla mukaan toimintaan.
Oululainen näkökulma
Oulun Karjasillan seurakuntapastorin Juha Vähäkankaan työalana on aikuistyö ja sen yhtenä osana kulttuurityö. Siinä keskitytään ennen kaikkea kirjallisuuspiiriin ja runoiltoihin. Pastori Vähäkangas mainitsee, että hän on aina pitänyt lukemisesta ja hänen mielipaikkojansa ovat muun muassa kirjasto ja divarit.
– Lukeminen antaa siivet, se vie erilaisiin maailmoihin, päähenkilöiden ihon alle, tuntemaan ja kokemaan iloa, surua, mielihyvää. Ilman kirjoja en olisi se ihminen kuin nyt olen.
Hänelle tärkeä kirja on John Williamsin Stoner. Vähäkangas sanookin, että se todettiin kevään viimeisessä kirjallisuuspiirin kokoontumisessa yhdeksi parhaimmista lukukokemuksista.
Kirjallisuuspiiri
Karjasillan seurakunnan kirjallisuuspiiri on kokoontunut vuodesta 2001. Kokoontumiset tapahtuvat kevät- ja syyskaudella, ja kalenterivuodessa kokoontumisia on 9-10. Vähäkangas laatii kunkin kauden kirjallisuuspiirin kirjalistan saamiensa vihjeiden, lukukokemusten ja omien tuntemustensa mukaisesti. Jokaisella kokoontumiskerralla on käsiteltävänä kaksi kirjaa samasta teemasta haudutetun teen äärellä. Vähäkangas mainitsee esimerkkinä kevään 2016 teemoista äitiyden. Tuolloin kirjoina olivat Anja Lampelan Lankarullatyttö ja Essi Kummun Lasteni tarina. Kirjoista on lyhyt alustus, ja tämän jälkeen keskustellaan kirjoista ja lukukokemuksesta.
– Keskustelu on innokasta ja pulppuavaa ja erilaiset lukukokemukset kohtaavat, mikä on rikkaus.
Runoillat
Aikanaan Karjasillan seurakunnan runoillat käynnistyivät Runeberg-illalla. Tämän jälkeen tulivat Eino Leino -päivä ja joulurunoilta. Nykyään runoiltoja vietetään muun muassa marianpäivänä, pääsiäisenä ja äitienpäivänä. Vähäkangas iloitsee, että on järjestetty myös uuden lyriikan iltoja, uskonnollisen lyriikan iltoja sekä tietysti spesiaalina OuluGospel-runoilta.
Vuoden 2016 erikoisuus oli huhtikuussa toteutunut poprock-lyriikkailta.
– Se sisälsi suomalaista poprock-lyriikkaa luettuna ja laulettuna. Se koostui J. Karjalaisen, Chisun, Jouni Hynysen, Mariskan, Toni Wirtasen, Juice Leskisen ja Jarkko Martikaisen teksteistä ja Apulannan, Juice Leskisen, Kolmannen Naisen ja Samuli Edelmanin biiseistä bändin esittämänä.
– Kevään uutuus otettiin riemuiten vastaan. Kastellin kirkko täyttyi jo varhain väestä, käsiohjelmat loppuivat kesken ja kopiokoneet käynnistyivät. Runoillassa oli yli 230 kuulijaa. Myöhemminkin palaute on ollut positiivista, ”kerrankin jotain uutta” -palautetta on tullut kasvotusten, lehtien palstoilla, työkavereille.
Vuonna 2014 kävijämäärä oli yhdeksässä runoillassa yhteensä 604 henkilöä. Nämä tilaisuudet järjestetään Oulussa Kastellin kirkossa, joka on vakiintunut runoiltakirkoksi.
– Haluan suunnitella runoillat yhdessä maallikoiden kanssa, Vähäkangas sanoo.
Runomessut
Eri puolilla Suomea on parin viime vuoden aikana toteutettu useita runomessuja kussakin seurakunnassa omalla tyylillään. Näitä messuja on ollut muun muassa Tampereella, Jyväskylässä, Torniossa ja Helsingissä. Itselläni on jo vuosien takaa tästä kokemuksia Roihuvuoren seurakunnasta, kun muuan seurakuntalainen omalla vuorollaan kirjoitti esirukoukset runomuotoon.
Huhtikuussa 2016 Malmin seurakunnassa pastori Sari Hakuri oli toimittamassa runomessua Pihlajamäen kirkossa.
– Kyseessä oli kokeilu, jota ei oteta liian vakavasti. Messu toteutui hiukan pienimuotoisemmin kuin olimme haaveilleet. Kolme lausujaa saimme mukaan, mutta joka tapauksessa runomessu oli myönteinen kokemus.
Hakuri iloitsee: – Messuun osallistujilta tuli runsaasti hyvää palautetta. Hienoa, että taitavat lausujat pääsivät tuomaan lahjansa käyttöön! Erityisesti kiitoksia tuli saarnasta. Kaksi lausujaa ja papin puheet runojen välissä tekivät saarnasta helposti kuunneltavan, keskustelunomaisen.
Pastori Hakuri sai idean runomessuun parin vuoden takaisesta naistenpäivän runoillasta. Hän halusi tarjota taitaville lausujille uusia mahdollisuuksia. Messussa olikin Paloheimon, Löytyn ja muutaman ulkomaisen runoilijan lisäksi Malmin seurakuntalaisen Ulla Welinin runoja, hänen itsensä lausumana.
Faktalaatikko
Tämä lehtijuttu on jatkoa maaliskuussa Kajastuksessa ilmestyneeseen juttuun ”Runo puhuu elämästä”. Sitä ennen Kajastuksessa on kirjoitettu seurakuntien näyttelytoiminnasta ja kirjallisuusterapiasta.